tiistai 31. elokuuta 2021

Kurpitsapari portahilla

Nyt on pienempikin betonikurpitsa kuivahtanut sen verran, että sain molemmat esille pihaportaille. Siellä ne möllöttävät vielä pääosin kesäkukkasten seurana, mutta eiköhän tässä melko pian pääse siihen jo vähän syksyisempää laittamaan tilalle. Tosin ihan kivalta näyttävät minusta tällai kesälläkin kurpitsat tuossa.

Tämä pienempi betonikurpitsa onnistui minusta kaikkein parhaiten ja siitä tuli heti lempparini näistä kahdesta. Tein tämän vähän jämäkämpään miesten sukkaan ja se piti muotonsa siinä paremmin kun nailonsukassa eikä litistynyt niin kovin kasaan. Vähän jämäkämpiä kumilankoja sai tosin käyttää, että sai nuo kylkien kumpareet esille paksun sukan päältä, mutta muuten oli ihan yhtä helppo käyttää kun ohuempikin sukka.

Nyt vaan odotellaan sitten, että vähän haalistuisi tuo uuden betonin kovin sinervä väri ja muuttuisivat yhtä viehkeiksi kun nuo vuosiakusia pihallani lojuneet betonikirjatkin. Iso plussa jos näihinkin joskus sammal päättää tarttua, tosin luulen, että sitä varten pitäisi pitää näitä koko ajan pihalla ja sitä eivät nuo narut noissa kurpitsoissa taida kestää. Voipi olla että laitan siis varastoon nämä sitten kun kurpitsakausi on päättynyt ja varjelen naruja tuleviksikin vuosiksi.

My concrete pumpkins turned out very well. The smaller is my favorite right now, it makes them both a cute couple that I like hanging around my stairs.

sunnuntai 29. elokuuta 2021

DIY Betonikurpitsat

Viime aikoina netissä ja somessa on tullut vastaani niin monta kertaa superhelpon betonikurpitsan ohje, että tuli ihan valtaisa halu kokeilla itse tehdä semmoisia myös. Eikä vähiten siksi, että se rakkaudella kasvattamani kuivan kesän kurpitsa on joutunut jonkun tuholaisen ateriaksi, eikä siitä varmaan enää koristeeksi toivu ja piha kaipaa nätteytystä syksyä varten. Siispä painelin ostoksille ja hankin tarvikkeet betonikurpitsoiden tekoon ja tässä näette miten se minulta sujui:

Materiaaleiksi tarvitaan siis tuollaista S30 sementtilaastia, puhdasta vettä, sukkahousut, pari ämpäriä ja lapio, kuminauhoja, pari narunpätkää, sakset ja kuvasta uupuvat jätesäkki alustaksi ja suojakäsineet betonin taputteluun.

Ja sit hommiin; tein betonia ohjeen mukaan kahden kurpitsallisen verran, eli sen kokoinen määrä kun kahteen sopivankokoiseen kurpitsaan suunnilleen menee. Sitten leikkasin sukkahousun lahkeesta pätkän, pistin sen toisen pään solmuun ja pujotin sen pienen ämpärin suuaukosta sisälle, jotta betonin lappaaminen sukan sisälle olisi helpompaa.

Sitten lappasin betonia sukkaan sopivaksi katsomani määrän ja tökkäsin keskelle reiän johon upotin narunpätkän näin.

Sen jälkeen otin sukan betoneineen pois ämpäristä ja solmin sen nätisti narunpätkää liikuttamatta kiinni ja aloin asetella sen ympärille kuminauhoja muotoilemaan kurpitsan kumpuja. Kuminauhoja kannattaa laittaa vähän keskinarun molemmin puolin, jotta se pysyy keskemmällä eikä liikahda ikävästi sivulle.

Kun silmiini alkoi näyttää valmiilta taputtelin vielä kurpitsaa muotoonsa ja jätin sen rauhassa kuivumaan yön yli.

Seuraavana päivän poistin ympäriltä sukat ja kuminauhat ja lopputulokseksi tuli kaksi oikein oivallista koristekurpitsaa syksyn iloksi.

Koskapa narut repsottivat vähän miten sattuu kokeilin toiseen naruun hieroa vähän betonivelliä jotta se asettuisi paremmin, mutta sitten siitä tulikin mielestäni tosi ruma (näkyy ekassa kuvassa). Siitä suivaantuneena tein vielä yhden uuden, pienemmän, joka on nyt kuivumassa vielä sukassaan eikä näihin kuviin kerennyt mukaan, mutta kuvaan kaikki uudemman kerran sitten kun ovat aivan kuivat ja paikoillaan pihaa koristamassa.

Mutta lämpimästi suosittelen kaikkia aiheesta kiinnostuneita kokeilemaan tätä "reseptiä". Erittäin helppoa on ja melko vähällä vaivalla pääsee. Jos ei narua tykkää käyttää niin voi laittaa vaikka puukepin tai sellaisen hienon harjateräksestä leikatun pätkän kannaksi. Oikein ammattilaiset sujauttavat vielä väriäkin betonin sekaan, jotta erottuvat joukosta, mutta minä tykkään betonista just näin ihan omana harmaana itsenään.

Made some diy concrete pumpkins. Super-easy and almost effortless and the results are so, so cute.

lauantai 28. elokuuta 2021

Aarrejahdin antimia

Käväsin toissapäivänä hämeen seutuvilla ystävää tapaamassa ja pienellä kirppisrundilla ja mukaan kotiinviemisiksi tuli taas kerran oikein oivallinen saalis aarteita ja tarvikkeita. Ystis oli ostellut minulle talteen jo aiemmin tuon hauskan peltiämpärin, jollaista hän tiesi minun etsiskelevän. (Mukavaa kun toimii molemmin puolin tämä kirppissilmä myös toisen puolesta.) Kukkaruukuksi tuollaista olin haaveillut ja nyt kun kesä livahti jo karkuun jää se odottelemaan virkaansa sitten ensi vuoden puolelle, jollen keksi siihen syksyksi jotain kivaa laittaa vielä.

Sitten ostin häneltä tuon ihanan vanhan puunaulakon. Se roikkui siellä aseman aulassa ja moni siellä vieraillut varmaan sen siitä muistaakin. Itsekin sitä tässä vuosien varrella aina ihaillut ja nyt kun puheeksi se siellä tuli, niin selvisi, että kaupanhan se oli ja niinpä se lähti minun mukaani sieltä.

Ihan tarkkaan en vielä tiedä mihin sen täällä sijoitan ja voi olla, että se päätyy hetkeksi varaston puolelle säilyttämään roikkuvia asioita odottamaan parempaa paraatipaikkaa, joka varmasti näin nätille jossain vaiheessa täältä kyllä löytyy.

Lempikirppikseltäni Suomen kasarmin aarteista löytyi mukaani iso kassillinen vanhempaa puuhelmistä pujoteltua oviverhoa. Se on aivan liian lyhyt mihinkään oveen ripusteltavaksi ja näinkin heti tuossa vain potentiaalisen kasan ihania askarteluhelmiä. Voi olla että näistä syntyy kaikkea kivaa koristejuttua myyntiin sitten joskus kun markkinoita voi taas pitää.

Puiset pienet jalat ja shakkinappulat löytyivät Kulmakirppikseltä Materiaaleja on hyvä olla varastoissa jo valmiiksi sitä varten kun jokin rakenteluinspis iskee. Noista jaloista saisi vaikka pienen rahin ja shakkinappuloista tulee oivallisia leimasimenvarsia. (Nuo korkkipallot sain vaihtareina ystävältä, yhtä helmirimpsua vastaan.)

Sopivasti löytyi myös nämä söpöt talonmalliset kynttilälyhdyt puutarhaan pimeämpää vuodenaikaa varten. Nämä kaikki löysin Nasta Mesta kirppikseltä ja kolmen euron kappalehintaan ei tarvinnut edes miettiä, että kannattaako ostaa.

Lopuksi esittelen nämä söpöt vanhat koralloituneet kotilot ja vanhan kilon punnuksen jotka ostin Vintagevintistä. Koralleita olen koittanut tässä vähän laihoin tuloksin keräillä. Haaveissa on saada yksi lasipurkki täyteen, mutta täytyy ehkä harkita vaihtavansa sen vähän pienempään sillä näitä enää niin harvoin löytää. Kilon punnuksia taas tarvitsen astiahommissa painoina ja niitä alkaakin pian olla siihen hommaan ihan tarpeeksi. 

Reissulta tuli kotiin myös yksi tuoliprojekti, mutta esittelen sen teille myöhemmin sitten kun löydän siihen vielä yhden puuttuvan elementin. Mutta olipas vaan antoisaa päästä taas pitkästä aikaa vähän kiertelemään ostostelemaan, sitä ihan virkistyi myös niiltä osin, että päässä on alkanut viritä myös jos jonkinlaista suunnitelmaa rakenteluun ja askarteluun liittyen. Mutta palataanpas niihin sitten, kun niitä alkaa syntyä. 

My recent fleamarket finds. Lots of cool stuff I can use for crafts and building and pretty decorations for my house and garden. I especially love that old coat rack that I got from my friend at Parolan asema. It had been hanging in there for years and now when I asked it was for sale.

If you're curious to where I shopped the links to the fleamarkets web pages can be found from the texts below the pics.

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Rouheita kynttilänjalkoja

Tulin vaan vinkkaamaan, että uusimmassa Unelmien Talo & Koti-lehdessä olisi taas tekemäni askarteluohje. Iltojen pimetessä on kiva kaivella taas kynttilöitä esille ja tällaisia helppoja jalkoja niille askartelee vaikka aikansa kuluksi sadepäivinä mökillä. Ohjeen löydät siis uusimmasta numerosta, jonka kansikuvan näet tässä alla.

I made these fun and rustic log candle holders as a easy craft. You can find the instructions in the latest issue of Unelmien Talo & Koti magazine.

maanantai 23. elokuuta 2021

Elokuinen eteinen

Huomasin just etten ole pitkiin aikoihin postanuut mitään eteisestämme ja korjasin tilanteen välittömästi. Tältä siellä näyttää tänään. Yllättävän vähän kenkiä pitkin ja poikin just nyt, kun yksinäni kotosalla olen. Yleensä tuppaamme jokainen jättämään tuohon parit tai kolmetkin eri popot levälleen lattialle, joihin sitten kilvan kompuroimme ja etsimme omiamme, mutta nyt viikonlopun juhlien jäljiltä on täällä vielä järjestys pysynyt.

Muutoinkin on tila nyt valoisa ja kiva ja sointuu niin mukavasti ympäröivin huoneisiin kaikkine ruskean sävyineen.

Tykkään välistä laittaa tähän lipaston päälle peilin eteen kimpun jotain kukkasia. Tämä on hauska paikka pidellä kimppuja, koska peili moninkertaistaa aina kukkien määrän. Ei sii starvitse suotta törsäillä isoihin puketteihin, vaan tässäkin toimii vallan kivasti kolme kukkasta ja oksaa, jotka peili monistaa useammaksi.

Keksin joskus keväällä laittaa meillä maskit esille tällaiseen vanhaan peltirasiaan johon kirjoitin vesiliukoisella tussilla tekstin päälle kertomaan, mitä siellä sisällä on. Se on toiminut tuossa oikein kivasti ja siitä on helppo aina nappasta tarvitsemansa mukaan ulos lähtiessä ja sointuu muutoin sisustuksen niin kivasti, ettei suotta pistä silmään tuossa portaalla ja muistuta mitä aikoja tässä elellään.

Muistin koko kesän sateen sattuessa ottaa pihalta tämän rottinkipeilin sisälle suojaan, mutt nyt elokuussa unohdin koko peilin olemassaolon ja se kastui pihalla oikein kunnolla monta viikkoa ja meni ihan läpeensä märäksi. Tietenkin siitä paloi kaikki kauniit lakat pois ja sen rottinkipinta on nyt ikävän harmaa ja homeesta laikukas. Olenkin koittanut tässä harmittelun sijaan opettaa itselleni, että sitä kutsutaan patinaksi ja se on hyvä juttu ja koittaa unohtaa unohdukseni. 

(Vielä pitää suihkutella tuo hiekkapölystä lainehtiva peilipinta puhtaaksi, mutta kuivattelen tuon rungon tuossa nyt kunnolla ensin.)

Mutta kiva kun eteisessä on vielä vähän väljempää eikä ole se aika vuodesta kun naulakko pursuaa takkia, pipoa ja hanskaa ja lattia lainehtii kuravettä ja pikkukiviä. Tajusin myös, että kenkätelinekin voisi olla vielä väljempi, jos sieltä ottaisi pois siellä koko kesän majailleet miesten talvikengät, mutta mitä sitä nyt enää suotta, kohtahan niitäkin alkaa tarvita. Mennään siis sillä, että välillä saa kompastella kenkäkasoihin täällä, koska liikuntaahan se sekin tavallan on. :D

Our hall is unusually clean now after the party last weekend. I have flowers in front of the mirror and there's no piles of shoes around the floor. I really like it this way.

lauantai 21. elokuuta 2021

Pienet puutarhajuhlat viileässä kesäillassa

Loppukesän säät eivät ole olleet ihan parhaimmasta päästä pienten puutarhajuhlien pitämiseen, mutta pidettiinpä sellaiset nyt silti. Vaihdettiin päivääkin lennosta säätiedotusten mukaan, että saatiin juuri sellainen ilta, että ulkosalla saattoi istua ilman toppatakkeja. Laitoin koleutta silmällä pitäen pihalle lämpimän sisustuksen ja oikein lampaantaljat istuimille, jottei ihan heti tulisi ilonpidon lomassa kiire sisälle lämmittelemään.

Minusta oli niin ihanaa piitkästä aikaa päästä laittelemaan vähän juhlavampaa sisustusta ulkosalle ja testailemaan tätä aiemmin kesällä löytynyttä suurempaa pöytää, joka osoittautuikin aivan mahtavaksi ja ihanaksi juhlapöydäksi, johon kerrankin mahtui ihan kaikki, sekä istujat, että emmeet.

Askartelin kattaushommien lomassa pienen kyltinkin tuonne taustalle, koska tuli sellainen fiilis ja inspiraatio, että tätä tilaisuutta varten tarvitaan joku kiva koriste kuvaamaan, että nyt on juhlat. Se on ihan vaan käytetty leipälauta, johon akryylimaalilla kirjoitin tekstin. Toimii valtavan kivasti ja sopii kaiken tyyliin niin täydellisesti.

Kattaus on tietysti keramiikan osalta omaa tuotantoa, lautaset ja soppakulhot kavereinaan sorsakosken aterimet ja lumihiutale- ja kesoil-lasit ja lautasliinoina ikeasta muinoin ostetut pellavaiset. Koristeiksi ei tullut muuta kun yksi basilika ruukussaan (joka osoittautui liian korkeaksi ja piti siirtää syrjemmälle, kun se just  sopivasti esti näkyvyyden ruokailijalta toiselle) ja muutama itse tekemäni kynttilä, jotka valikoituivat tuonne ihan vaan siksi, kun siellä oli pienesti tuulista; lasikupissa liekki pysyi paljon paremmin päällä.

Sain päivemmällä ajatuksen laittaa pöydän päälle tuulensuojaksi mustan päivänvarjon ja sen alle pinnoihin kiinni 120-osaiset  koristevalot ja niistä tulikin hauska valoputous tuonne alle, joka loi tilaan aivan ihastuttavan ja lämpimänsävyisen tunnelman. Vähän niin kuin olisi ollut pieni tähtitaivas tuossa päiden  päällä joka samalla antoi sen verran kivasti valoa ja kohdisti sen juuri oikeaan paikkaan keskelle pitopöydän ylle. Valoja roikkui myös noissa ruokapöytää ympäröivissä puissa ja lisäsi juhlavaa fiilistä ihanasti myös koko ympäristöön.

Tykkään paljon tuosta miltä kaikki näytti pöydän harmaantunutta kovapuupintaa vasten. Sopivat niin hyvin värit yhteen myös lampaantaljojen harmaiden kanssa. Tuolla taljojen alla oli jokaisella istuimella myös tyynyt pehmukkeina tuomassa vähän lisäluksusta illan istujille.

Meiltä oli paikalla viisi ihanaa (tuplarokotettua btw) naikkosta, joista jokainen toi juhliin nyyttäriperiaatteella jotain kivaa syömistä ja/tai juomista. Olen aina tykännyt nyyttäreistä juurikin siksi, että sillä tavalla kaikki pääsevät osallistumaan juhlien järjestämiseen kukin oman jaksamisen, budjetin ja aikataulujen mukaisesti. Vähän kun huhuilee vaan, etteivät kaikki tuo samaa, niin kasaan saadaan yleensä aivan ihana ja hulppea kattaus kaikenmoista herkkua syömistä jälkiruokineen ja juustotarjottimineen (jotka katettiinkin sitten suosiolla sisätiloihin illan viiletessä yön kylmyydeksi).


Mutta olipas vaan ihanaa, kun sai vähän irtiottaa arjesta ja tavata pitkästä aikaa ystäviä ja laittaa kaikkea nätiksi oikein hyvän syyn kanssa. Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse ihan yhtä kauaa odotella, vaan puutarhajuhlia voisi ensi kesänä pidellä jo ihan turvallisesti useampiakin.

We had a little garden gathering here last night. The event was re-scheduled cause of the cool and rainy weather and we managed to have a nice rainless and not way too cold evening outside in my garden. 
Lovely night, lovely people and so much good food and drink.

tiistai 17. elokuuta 2021

Elokuisia värejä

Kun ulkona sataa, sataa ja ropisee on sisällä vähän hämyisämpää päivälläkin, joten päätin ottaa fiiliksestä kaiken ilon irti ja stailata tuohon kalpitelineen päälle jotain tunnelmaan sopivaa. Tämä onkin lempipaikkani pitää asioita esillä ja suurin syy taitaa olla tuo ihastuttava rapattu taustaseinä, jota vasten ihan kaikki mitä siihen laittaakaan muuttuu nätiksi. 

Nyt laitoin siihen näytille vähän kuivuneita kukkasia, joista isoin on joku männävuotinen harsokukkakimppu, jonka löysin piileskelemästä keittiön hyllyltä. Sen väri sopii niin ihanasti maljakoiden kanssa. Siihen kaveriksi pääsi nuo kesäreissulta saadut vielä vähän vihertävät unikonsiemenkodat ja pari alkukesästä itse kuivattamaani vaaleanpunaista ruusua, jotka hiekassa hellejakson yli kuivuessaan muuttuivat hauskasti aivan pahvin värisiksi.

Niiden seuraan vähän punnusta, kynttilänjalkaa ja tarjottimia, jotka sopivasti paikalla jo olivat niin tuli mielestäni aika kivan ja hämyisän tunnelmallinen asetelma tästä. Pieni itse tekemäni tuoksukynttilä kruunaa kokonaisuuden ja tuo sen muutoin niin monotoniseen värimaailmaan vähän eloa ja valoa.

Sopii hyvin jo elokuulle tämmöiset värit mielestäni, kun vilja kuivaa ja illat pimenee. Onneksi on vielä kuitenkin kesäkuukausi tämä ja toivoa on vielä vähän sateettomimmistakin päivistä, että pääsee täällä muutakin puuhastelemaan, kun vaan sisätiloissa fiilistelemään.

It's so rainy and gloomy outside that it inspired me to make a little collection on top of the firewood shelf. It's my favorite place to make arrangements mostly because of the beautiful grey background that's actually just a raw plastered brick wall. I made the arrangement also a bit mysterious and gloomy, but added one candle to bring it some light and warmth.

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Lauantaipäivän heräteostos

Surffailin eilen päivällä tori.fissä kun sieltä eteen tuli tällainen tuolikaunotar ja kas, muutamaa tuntia myöhemmin se olikin jo täällä meidän olohuoneessa. Kovin oli nopea ostopäätös ja muutamalla satalappusella inahti lompakkokin, mutta siinäpä nyt on. Olin aluksi siitä aivan liekeissä, mutta sitten muutamaa tuntia myöhemmin alkoikin ihan hirveä ostokrapula ja melkein jo rupesin katumaan koko kauppoja.

Mutta tuoli on silti pitkän harkinnan tulos siltä osin, että olen etsiskellyt jotain missä olisi muodot ja napit kohdillaan ja vähän vähemmän pysty istuma-asento matalammalla selkänojalla ja tässähän ne eittämättä on. Löytyy kurveja ja tuftauksia ja on ihanat puiset jalat ja kalusterenkaatkin ja kaikki. Ihan siis on kriteerit kohdillaan ja silti täällä tuskailen. 

En siis sillä, etteikö tämä olisi ihan supernätti tuoli vaan sillä, että onkohan tämä nyt ihan liian nätti tähän taloon? Siis ihan superisti liian nätti ja arvokas? Tämä on nimitäin ihan ehta Riviera Maisonin tuoli ja pelkäänkin, etä se on meidän rymyperheelle aivan liian kallisarvoinen. 

Sen pellavapäällinen joka aluksi tuntui ihanalta luksukselta tuntuu nyt kovin pelottavalta, että miten ihmeessä saan sen sitten pidettyä puhtaana? Marseille-saippua pystyy kyllä ihmeisiin, mutta entäs jos tuohon lorahtaa vaikka punajuurta tai sitten jompi kumpi koirista päättää täräyttää siihen jonkin mielipiteen? Milläs sitten putsataan? En voi nimittäin vannoa, etteikö joku siinä joskus jotain söisi telkkari katsoessaan ja en arvais kyllä peitettä sen päällä koko ajankaan pitää. Myöskin ihan turha neuvo on, ettei siinä syötäisi, tässä perheessä kaikki syö välistä jotain olkkarissa, se on meidän juttu laiskoja ryömäläisiä kun ollaan pitkälti kaikki.

Mutta on se vaan kyllä niin nätti tuoli, ettei tosikaan. Jos sen vaan antaisi olla tuossa ja mennä semmoiseksi kun menee, koska saahan sen sitten vaikka uudelleen verhoilutettua jos ihan kamalaksi muuttuu, sillä käytettäviksihän nämä tällaiset on kuitenkin tarkoitettu eikä koristeiksi. 

Se muuttaa olkkarin ilmettä kyllä melkoisesti valoisampaan suuntaan ja tykkään tosi paljon katsella sen kurveja ja muotoja joka suunnasta. Oikein mukava siinä on myös istua, vaikka vähän jämäkän puoleinen onkin, melko mukavasti pystyy röhnöttämäänkin kun ottaa jalkarahin avuksi. 

Joten pitää tässä nyt niellä pelkonsa ja antaa mennä vaan, kerranhan täällä vaan eletään! Eikä se silti nyt niin kallis ostos ollut, ettäkö maaailma siihen kaatuisi jos se meillä käytössä rumaksi menee, rumakin voi olla kaunista (kunhan ei nyt ole sitä punajuurimehua sitten).

Ja kun nyt kerran on taloudessa uusi tuoli, niin vinkkaankin jo nyt, että tämä allaoleva, eli meidän edellinen nojatuoli on lähdössä myyntiin. Se on kovin isohko ja suoraselkäinen, sellainen kirjojen lukutuoli tai käsitöiden tekemiseen. Voihan siinä toki telkkariakin katsella, jos siis ei ole sellainen lapamato kuin minä, joka tykkää aina valua ihan löysäksi istuimilleen. Jos joku siitä on kiinnostunut, niin kannattaa nyt sähköpostilla huikata, ennen kun sen toriin tuikkaan. Hintapyyntö on 49 euroa, eli tasan se mitä siitä vajaa vuosi sitten maksoinkin. 

Hän on mitoiltaan suunnilleen seuraavanlainen: korkeus 105cm, leveys 76cm, kokonaissyvyys 80cm, istuinsyvyys 60cm ja istuinkorkeus 45cm. Ikä noin 20v, päällinen plyyshiä, pieniä tahroja siellä täällä (ei olla koitettu puhdistaa) ja selkänojan taustassa kulumajälkiä, muutoin ehytpintainen. Ei jousia vaan vaahtomuovisisus, pehmeä siis on ja mukava ja hyvin kevyt kantaa. Lisäkuvia ynnä muuta voipi kysellä myös sähköpostitse. (EDIT: tuoli varattu tällä hetkellä.)

Got a new chair in our living room, it's a Riviera Maison chair that I got second hand, but I'm still worried if it's too precious for our household. I'm not used to owning anything so high end so I'm having a few second thoughts of buying it. Anyways I've decided to sell the previous chair that's in the pic below. Will be putting it up to tori.fi in a few days time.

perjantai 13. elokuuta 2021

Elokuinen pyykkipäivä

Kesän parhaita tuoksuja on mielestäni se kun pyykit on kuivatettu ulkona. Erityisesti tykkään siitä tuulettuneesta tuoksusta lakanapyykeissä, mutta aina kun mahdollista kuivatan kesäaikaan kaiken pyykin ulkona. Pidän oikein pyykkipäivän ja pesen monta koneellista, jotka auringossa kuivahtavat parhaimmillaan jopa tunnissa. 

Apuna kuivatuksessa minulla on pyykkikoria lukuunottamatta tietenkin itse tuunatut kuivaustelineet, jotka on helppo siirrellä pihalla juuri siihen kohtaan mihin parhaiten paistelee.

Viitisen vuotta sitten tuunailin vanhasta aurinkovarjosta pyykkitelineen, joka on palvellut oikein oivallisesti jo monta kesää. Vähän alkaa ehkä olemaan hienoista taipumaa havaittavissa joissain oksissa, mutta siihen nähden, että se on ollut pihalla säiden armoilla aina keväästä syksyyn, on tämä kestänyt ihan yllättävän hyvin ja yhä toimii. Tykkään tästä ihan valtavasti juurikin koska se on niin helppo siirrellä paikasta toiseen eikä ripustelu ole kovin vaivalloista, kun koko hökötys pyörii mukavasti ympyrää tuossa jalassaan. 

Toinen ikisuosikkini on tämä vanhasta vyyhdinpuusta tuunailemani pikkupyykin ripustin. Se on pian jo kymmenen vuotta vanha ja palvelee edelleen yhtä nättinä kun silloin valmistuessaankin. Se on käytössä vuoden ympäri sisätiloissa, mutta aurinkoisina kesäpäivinä se on kiva ripustaa johonkin pihapuuhun ja kuivatella siinä pienempi pyykki näppärästi ja nopeasti kuivaksi.

Jotta mikäs se on pyykkäillä näin näppärillä apuvälineillä, jotka molemmat taittuvat muuten vielä kasaankin tilaa viemästä, silloin kun tarvis sitä vaatii. Nyt vaan vielä vähän lisää näitä kuivausilmoja tähän loppukesään pitää saada, sillä tämän päivän pyykkirumba katkesi ikävästi ukkoskuuron yllättäessä.

I got these self made laundry racks outside that both have served me for years now and I love them dearly. The other one is made of old parasol and the other used to be a coiling thing for yarn. Nothing beats the smell of freshness that laundry dried outdoors gets.