Vielä yksi lasti rompetta rompetorille

Nyt on kyllä ihan jokainen urkka ja soppi talosta pengottu ja lajiteltu ja hinnoiteltu keittön pöydälle  vielä yksi herkullinen kasa kaikennäköistä kivaa myytävää rompetorille. Itse olen ollut vähän hämmennyksissä siitä kuinka monta erilaista rottinkikoria tässä taloudessa onkaan ollut piilossa ja miten olen ostanut niitä koko ajan lisää, vaikka ennestäänkin oli jo ihan liikaa. Nyt on niistä suurin osa pistetty myyntiromppeiden joukkoon ja kotiin jäi vain muutama sellainen, joita oikeastikin käytän. 

Se asioiden käyttöaste on ollut nyt se kantava voima näiden lajittelussa, sillä mitä sitä turhaan itse piilossa aarteitaan pitelee, jos niitä ei käytä. Myyntiin lähti siis just niitä asioita, joista kyllä tykkään, mutten ole liiemmälti käyttänyt.

Niin kun nyt esimerkiksi nämä ihanat sydänemalit, kaapissa vain istuksivat täällä kun voisivat olla jonkun sellaisen kotona, joka näitä vielä käyttää tai ilolla katselee. Kipot ovat ihan käyttökuntoiset, pinnoiltaan toki jo vähän kulahtaneet ja reunoissa rikkoa, mutta pannussa on tummumien lisäksi pieni emalirikko sisällä. Kyllä sillä silti vielä teevedet keittelisi, jos niin nuuka ei ole. Hinnat sen mukaiset.

Sitten kasasta löytyy pieniä kuljetuskoppia kissoille tai koirille, pari silkkitäkkiä, lisää rottinkikoria, kukkaruukkua, kantakirjataulu, puulaatikoita ja sen sellaista hauskaa sälää. Kaikki olleet piilossa minulla täällä käyttämättöminä ties kuinka kauan, kiertoon siis vaan ja parempiin koteihin nämäkin.

Pöydän päältä löytyy muiden muassa ihana vanha metallinen peilikaappi, jossa lasiset hyllyt sisällä, saippua-annostelija, vanhoja naulakkokoukkuja, oikeita meritähtiä, lämpömittareita, puukulhoa, pikkupatsaita ja itse tekemiäni puisia kynttilänjalkoja. Kaikissa hinnat sen mukaan, että kuinka kovasti niistä eroon haluan päästä.

Läjän takaa löytyy vielä tuo joskus lapseni huoneeseen tekemäni hauska liitu-/muistitaulu, jossa edelleen liidulla kirjoittelemani tekstikin tallessa. Sillä ei enää täällä ollut käyttöä ja sain lapsukaiseltani luvan pistää se lihoiksi, niin kyydissä on sekin uutta kotia vailla. 

Nämä kaikki ja ne edelliset postaamani herkut löytyvät siis Parolan aseman rompetorilta lauantaina 11.6.2022 klo 10-15. osoite on Asemantie 11 Parola. Minut ja myyntipöytäni löytää aseman aulasta kahvilan kupeesta.

P.S. Kuvissa olevia tavaroita ei voi varata tai ostaa etukäteen. (Myöskään taustalla näkyvät kaappi, kattovalaisin ja keittiökalusteet eivät ole myynnissä ;-)

Found some more goodies to sell at Parolan aseman rompetori next month.

Pikkuterassi vanhaan taloon osa II

Tänään saatiin ruuvailtua pikkuterassiin kansilaudat kiinni ja voi sitä riemua kun tuolla pääsi ensi kerran käyskentelemään. Siitä puuttuu vielä ne kaiteet ja sisustukset, mutta silti se on jo jotenkin hirveän kotoisa ja kiva. Se tuntuu hirmuisen tilavalta vaikka onkin ihan vaan pikkuinen ja palaisin jo niin halusta kantaa sinne pihasohvan tyynyineen, vaan vielä pitää tovi malttaa sen homman kanssa.

Mutta mikään ei estä pitämästä siellä jo pienempiä kalusteita ihan vaan, että sinne voi välillä pujahtaa istuksimaan ilta-auringon paisteeseen fiilistelemään sitä mitä tuleman pitää.

Näissä valmiiksi käytetyissä laudoissa on kyllä lookki ihastuttavan kohdillaan tyyliini, mutta pidempään saan ne elämään jos öljyän ne hyvin ensin. Nyt ne ovat siihen hommaan vaan ihan liian märkiä vielä ja täytyy antaa niiden ensin kuivahtaa kunnolla, ennenkun sitä puuhaa voi edes alkaa miettiä.

Porstuan lattian alle pesänsä tehneet pikkukimalaiset eivät olleet järin mielissään terassilautojen ilmestymisestä kotinsa oviaukon päälle, mutta katsoin tarkkaan mistä kulkevat ja jätin sen laudan reippaasti vajaaksi. Eivät siitäkään huolimatta tuntuneet tajuavan, mistä pitikään kulkea, niin laitoin heille tuon pikkukyltin siihen merkiksi ja ei mennyt kauaakaan, kun ne fiksut karvapörriäiset sen hoksasivat ja kulkevat nyt sujuvasti omasta ovestaan ilman turhaa etsimistä.

Nyt olis vielä hirveästi siivoamista, pesua, seinien paikkamaalausta ja rännin korjausta ynnä muuta mukavaa ja tietysti ne kaiteet ja vasta sitten pääsen kunnolla sisustushommiin tässä. Mutta ensin nautitaan muutama sadepäivä välissä ja hommia jatketaan  tässä sitten, kun säätilat sen paremmin sallivat.

Today we put down the boards on the deck frame and now all I need are the railings. But that'll have to wait since it's going to be rainy for a couple of days first. 

I love this already so much, can't believe I didn't want one here years ago.

Also we have a bumble bee hive under the porch floor and they have their door under the wall here. When we put the boards there they got a bit confused of where to go, so I put a little sign over the passage I left for them. They got it right away!

Puolitahaton kesäasetelma

Meillä on yläkerran aulan seinälle muodostunut osin vähän tahattomasti hauskan kesäinen asetelma, kun sinne on vaan lätkitty olemassaoleviin nauloihin kesähattuja talteen. Niiden seuraksi sinne on sitten tarkoituksella laitettu yksi noista tekemistäni peilikoristeista sekä ihana pieni sininen maalaus. Yhdessä portaikossa talvehtineen laakeripuun kanssa näyttää siellä varsin kivalta, niin kuin olisi ikuinen kesäinen rantapäivä menossa.

Hankin tämän pienen taulun suoraan taiteilija Marianne Niemiseltä jokin aika sitten. Ihastuin tässä siihen, että se on niin kuin pieni pala taivasta. Varsinkin harmaimpina vuodenaikoina sitä oikein kaipaa sitä pientä palaa sineä ja nyt minulla on aina ikuinen pieni kesätaivas täällä jota katsella. Iso asia semmoinen. Toinen mikä tuossa minun silmiini selkeästi näkyy on nuo kaksi pilvennäköistä, jotka pussaavat toisiaan. Eli kesätaivas ja pussaavat pilvet, ihan täydellistä. 

Vaikka laakeripuu ihan pian muuttaakin tuosta kesäksi pihalle, on tuosta silti hauska kulkea nyt. Aina tulee vähän kepeä ja lomamainen fiilis kun silmät osuvat tuohon seinälle. Melkein jopa kuulee mielessään pääskysten laulavan korkealla taivaalla.

This collection of summer has formed here almost by itself. I started hanging hats there on the nails  there already was and added a couple more to showcase that lovely painting by Marianne Nieminen and my diy round mirror. I really love the vibe here now, it feels like there's sunny summer day all year round. You can almost hear the martins singing high up in the sky when looking at that wall now..

Rouheaa ja rustiikkia rompetorille

Pengottiin eilettäin meidän tallin vintti aarteistaan ja käytiin läpi sieltä myytäviä Parolan aseman rompetorille. Ilmatkin hellivät vielä, kun perattiin tavaroita meidän tallin kulmalla. Tänään vietiin sitten suurin osa jo Parolan asemalle omaan myyntinurkkaani ja penkominen omissa nurkissa jatkuu vielä. Olisi läpikäytävänä kaksi pikkuvinttiä ja yksi autotallin nurkka, että sitten notkuu siellä nurkassa myyntipöydät minulla kyllä. Tulossa on kyllä ihan huikea rompetori jälleen kerran!

Tänään oli kyllä surkeaakin surkeampi ja hämärä ilma ja vähän haipakka aikataulu niin en saanut myyntipöydistäni tuolla aseman aulassa vielä kovin herkullisia kuvia napattua, mutta tässä pari maistiaista siitä, että minkälaisia aarteita sieltä sitten löytyykään. Olen koittanut hinnotella kaiken valmiiksi, sillä itse tykkään, kun ei tarvitse koko ajan olla myyjältä kyselemässä, että mitä mikäkin maksaa. Näin näkee nopealla silmäyksellä hinnat ja kaupanteko sujuu kaikin puolin sutjakasti.

Nyt on esille kärrätty paljon rouheaa, vähän industriaalia, keräilykamaa, lasia, rottinkia sekä runsaasti rustiikkia. Seassa sitten vähän uudempiakin asioita, koska pistin nyt isolla kädellä asioita myyntiin pois nurkistani kuleksimasta. Hintatason olen koittanut katsoa taas sellaiseksi, ettei kotiin tuolta tarvitsisi kovin paljoa noita myytäviä minun enää kantaa, eli  löytöjä tekee kyllä varmasti tuosta läjästä.

Mutta vielä on tulossa lisää tavaraa tähän nurkkaani siis, kannattaa ehdottomasti tulla penkomaan näitä sitten rompetorille lauantaina 11.6. Minut löytää tuolloin tuolta aseman sisältä aulasta kahvilan takaa.

P.S. Tavaroita ei myydä eikä varata etukäteen, ne ovat myynnissä vain 11.6 klo 10-15. Jos jotain jää myymättä sitä voi kysellä rompetorin jälkeen. Kuvissa näkyvät isot talonpoikaispöydät, liitutaulu ja kaappi ovat aseman omaisuutta eivätkä ole myynnissä.

Some of the treats I'm bringing to Parolan aseman rompetori this year. Still have a few places to go through here so there will be more there when the time comes.

Pyöreät peilikoristeet

Uusimmassa Unelmien Talo & Koti-lehdessä olis taas minun tekemä hauska askartelujuttu. Tällä kertaa tein ohjeet tuollaisiin veikeisiin pyöreisiin peilikoristeisiin, jotka askartelee käden käänteessä kierrätysmateriaaleista ja saa nättiä piristystä kesäkodin seinille. Itse tykkään näistä kovasti ja olen jo ripotellut nuo ympäri kotiamme koristamaan ja piristämään seiniltämme jo löytyvia asetelmia ja muita. 

Juttua varten kuvasin ne tuolla makkarin ihanalla tapettiseinällä ja fiilistelin kuinka kivasti tuollaiset bohokoristeet tuonne kukkean tapetin päälle sopivat. Noita oli niin hauska tehdä, että jäi vähän nälkä tehdä vielä lisää. Täytyy siis metsästellä vähän lisää erilaisia materiaaleja ja pistää pari työn alle vielä itsekin.

I made yet another DIY-column to the latest issue of Unelmien Talo & Koti magazine. Out now.

Pikkuterassi vanhaan taloon osa I

Meillä on tässä talon kyljessä porstuan vierellä sellainen paikka, johon emme ole oikein mitään järkevää koskaan keksineet laittaa. Siinä on liian hiekkaista ja kuivaa kasvattaa mitään muuta kun rikkaruohoja ja se on kukkapenkiksi vähän turhan nurkassa piilossakin. 

Pari vuotta sitten aloin kuitenkin miettiä, että josko siihen sittenkin pitäisi rakentaa joku pikkuinen terassi. Olin aina ollut vähän sitä vastaan, että tässä talomme kyljessä joku terassi olisi, sillä en näe sellaista uudenkarheaa puulavaa mitenkään sopivana tähän ympäristöön, mutta viime talven aikana alkoi päässäni muhia suunnitelma siitä, että millainen pitäisi tällaisen vanhan talon terassin olla, että se näyttäisi mieleeni oikeanlaiselta ja sitä lähdettiin tässä nyt sitten rakentamaan.

Ensin siihen pitää tietenkin tehdä perustukset ja runko ja meillä molemmat tulee vähän niin kuin samaan aikaan. Uusi rakennusjärjestys vapautti alle 50cm korkeat terassit lupamenettelystä, joten oli helppo päättää että terassista tulee, just karvan alle sen korkuinen. Muut mitat määräytyivät sen mukaan mitä tuossa ympärillä on, eli nuo pari puuta saneli tuon vinon kohdan ja seinät, porrastasanne ja ikkuna määrittivät loput. Kovin iso tästä siis ei ole tulossa (noin 2,5 x 2,6m), mutta pienestähän tulee vaan sitäkin söpömpi. 

Emme oikeasti ole mitään rakennusihmisiä eikä oltu koskaan mitään terassia tehty saati tiedetty semmoisen tekemisestä juuri mitään. Minä pistin googlen laulamaan, katselin vähän youtube-videoita, piirtelin suunnitelmat ja sitten vaan ryhdyttiin toimeen. Matkan varrella kyseltiin vähän neuvoja yhdeltä terasseja rekentaneelta ystävältä ja tehtiin vaan ja nyt näyttää siltä, että ihan oikean terassin näköinenhän siitä on syntymässä.

Ja nyt kun tuo runko on tuossa, niin mietin, että miksi emme tehneet tätä jo vuosia sitten sillä niin kivasti tuo tuohon lokoseensa istuu. Mukavasti alkaa kukkapenkkikin näyttää niin paljon ryhdikkäämmältä, kun taustalla ei ole enää sitä ankeaa autiomaata. 

Huomenna valetaan vielä anturat kiinni ja sitten sen pitää kuivua rauhassa muutama päivä ennen kun jatkamaan päästään, mutta voi että kun olen nyt innoissani tuosta. Siitä on tulossa kyllä niin hauska pikkuterassi sitten kun sen valmiiksi saamme.

We have this bare patch beside the house that I haven't been able to use properly for anything. Two years ago I started thinking of building a little wood patio there, but needed to figure out the right style for it first. I want it to blend in with this old house and garden and it doesn't have to be that big. As long as it's usable and fills that empty void between the house and the flower bed. And as you can see, even with just the frame there, it might just do that.

Ja porttikin vielä

Saatiin tänään loputkin istutusastiat multaa täyteen ja kaikki sorat paikoilleen. Nyt voinen siis julistaa tämän pienen keittiöpuutarhani näiltä osin valmiiksi. Kävin juuri räpsimässä sieltä nämä kuvat, kun ilta-aurinko vielä kurkottelee talon yli tuonne taaksepäin ja koko takapiha on suloisesti varjossa. Päivällä tässä onkin melko kuuma jo oleilla, mutta kolmen jälkeen on talo jo peittänyt auringon taakseen ja takapiha ja siellä oleilijat saavat hengähtää rauhassa. Luulen, että tämä kasvimaa tulee oikein kukoistamaan tässä vielä.

Koko takapiha on aidattu verkoilla varsinaisen raja-aidan alapuolelta, mutta portti tuosta talon kyljestä oli jo vuosikausia sitten hajonnut pois paikoiltaan katolta putoavien lumien vuoksi. Onneksi säästin viime kesänä etupihalta puretun porttioven, sillä siitä ja kaikenmoisesta jämälaudasta tuli takapihalle hieno kevyesti talven tieltä pois purettava aita portteineen pitämään paikalliset jänöjussit poissa uudelta kasvimaaltani. Erityisen tyytyväinen olin vanhojen lautojen kierrättämisen lisäksi siitä, että varastosta sattui löytymään just sen verran maaliakin, että saatiin vielä koko komeus tältä puolen maalattua talon väreihin sopivaksi. Kyllä nyt kelpaa tuosta kuljeskella.

Olen hyvin malttamattomana odotellut öiden lämpiämistä, että pääsisin tuonne kaikenmoista istuttamaan ja kylvämään, mutta vielä pitää jaksaa malttaa suurimman osan kanssa. Tillit ja persiljat kävin kuitenkin jo kylvämässä ja sitten päätin, että taimena ostamani lipstikka pitää laittaa sinne kanssa. Halusin niin jo jotain vihreää tuohon ja tämä kotimaassa kasvatettu ehkä jo aika kivasti kestää tuolla ulkona, kun onhan se jo reilun viikon karaistunut meillä öisin viileässä porstuassakin. 

And now it is finished, even with a little gate we made from scrapwood we had just lying around. All I need now is a very good summer so that everything will grow nicely here.

Paahdetta pakoon

Tuli jo viime kesänä inspiraatio siirtää keittiöpuutarha pois pihan paahteisimmalta paikalta suojaan takapihalle, jossa aurinko porottaa vaan muutaman tunnin päivässä ja muun ajan se pysyy talon takana varjossa, mutta lämpimässä. Olin jo muutaman vuoden sitä koittanut siellä paahteessa vielä kituuttaa, mutta nämä viime vuosien kuivat kesät imivät mehut sekä puutarhasta, että puutarhurista ja päätin luovuttaa ja siirtää sen suosiolla otollisempaan paikkaan.

Tämä nurkka jäi meillä vähän avoimeksi kysymysmerkiksi silloin kun tämä takapiha entrattiin pari vuotta sitten. Silloin siihen piti tulla laatoitusta ja istumisalue, mutta se sitten jäi ja nurkka täyttyi pian rikkaruohoista. Nyt kaivettiin kaikki rikat ylös ja tasoitettiin maa ja alettiin sommitella siihen keittiöpuutarhaa oikein kunnolla.

Pistettiin erottelukangas maahan ja kannettiin päälle edellisestä keittiöpuutarhasta peltitynnyreitä ja yksi lavakaulus ja autotallista siellä vuosia hilloamani vanhahko iso kiulu ja mallailtiin, että mihin ne parhaiten sattui. Aseteltiin niitä tuohon eri kohtiin ja päätettiin, että näin ne ovat kivoimmin, kaikille riittää valoa ja tuossa on hyvin tilaa kulkea.

Ja sitten käytiin ostamassa uudet lavakaulukset, sillä nuo edelliset olivat jo niin lahoja, ettei niitä kannattanut tänne kierrättää, mutta se mikä kierrätettiin oli kaikki mullat. Meillä oli mukavasti ihan täysi komposti ja sillä saimme elvyteltyä vanhat mullat uudestaan muheviksi ja niistä riitti helposti kaikki astiat täyteen. 

Soraksi seulottiin oman pihan hiekoista lisää singeliä, jolla peitellään kaikki kankaat ja näyttää kyllä siltä, että tästä saattaa tulla ihan kiva pikku keittiöpuutarhanurkka tänne takapihalle. Pitkästä aikaa alkaa tuntua siltä, että tänä kesänä saadaan satoa kyllä ja nyt on niin kiva suunnitella, että mitäs tuonne sitten laitetaankaan kasvamaan. Ainakin tilliä, lipstikkaa, ruohosipulia ja papuja, mutta ehkä pitkästä aikaa myös vähän jotain juureksia ja vaikka tomaattiakin.

The last couple summers have been so hot and dry that my little kitchen garden couldn't make it in it's previous spot it being way too sunny. So we moved it here behind the house where it gets direct sunshine till around noon and the rest of the day it's sheltered in the shadow of the house. I'm sure this will be so much better now.

Pastellia pintaan

Nyt on nuo aiemmin tuottamani savi-inspiraatiot on raakapoltettu ja pääsin tänään lasitushommiin. Se on aina yhtä riemastuttavaa saada lasti keramiikkaa uunista ja pääsee värittelemään niitä lasitteella siten, kun niitä muovaillessa jo suunnitteli. Nyt kun minulla oli tällainen vähän kukkaisempi fiilis noita muotoja tehdessä piti tietenkin lasitteidenkin olla enemmän sen mukaiset.

Olin jo pidemmän aikaa haaveillut jostain kivasta vaaleanpunaisesta lasitteesta ja kun sellaisen siveltävänä versiona löysin oli se tietenkin ensimmäinen, jota piti kokeilla. Se näyttää purkissakin jo tosi ihanalta, vaikka tämä ei ole se lopullinen väri, joka uunista sitten polton jälkeen ulos tulee. Mutta jos oikein hyvä säkä käy, ei se tuosta ihan hirveästi poikkea, mitä nyt kiiltävämpi tietysti sitten on.

Sitä oli hauska läästiä astioiden pintaan ja vaikka touhu näyttää aina kovin sottaiselta ja epäsiistiltä, kun esineisiin tulee paksut kerrokset lasitetta, kaikki sulaa uunissa kuitenkin tasaiseksi ja lopputuloksesta tulee kauniin kiiltävä pinta.

Ja kun tällaiseen pastellilinjaan lähdettiin sitten, niin testailin myös vähän jäänsinistä ja vanhaa vihreää (siitä ei ole kuvaa) osaan tuotoksistani, jotta on sitten kivoja väripareja mitä yhdistellä keskenään. Tässä kulhoa, kynttilänjalkaa ja tuossa siveltimen vierellä kahvin tai teensuodatin. (Ja tuo pyöreä lätkä on vain värimalli tästä lasitteesta, jonka liimaan sitten lasitepurkin kylkeen, jotta muistan miltä se poltettuna näyttää.)

Ja lopuksi tätä lemppariani, eli hyvin rautaoksidipitoista (siksi punaista nyt) basaltinharmaata, josta polton jälkeen tulee mielestäni ihanin harmahtavanruskea pinta, joka sopii ihan täydellisesti tämän hauskan korallikulhon pintaan. 

Nyt en millään malttaisi odottaa, että näen näitä töitäni valmiina, mutta poltot ottavat oman aikansa ja täytyy tyytyä nyt kärsivällisesti vain odottamaan ensin, mutta ei siihen onneksi ihan hirveän kauaa enää mene.

Got my first batch out of the bisque fire and had so much fun using my new pastel colored glazes on them. Can't wait to see what they'll look like when finished.

Tynnyriniksi

Minun mielestä kaikista kauneimpia sadevesitynnyreitä ovat tietenkin hienot puutynnyrit. Ne vaan tuppaavat maksamaan uutena ja käytettyinäkin ihan hirmuisen paljon, enkä ole semmoisia hienoja ikinä raaskinut ostaa. Minulla on kuitenkin hyvä niksi siihen, miten tällaisen halvemman, vanhan räyskätynnyrinkin saa vielä toimimaan oikein loistavasti sadeveden keräilyyn ilman, että kukkaro siitä niin kovasti kärsii. Edellyttää tietysti, että ensin löytää tällaisen vanhan jostain, nämäkin kun rupeavat olemaan katoavaa luonnonvaraa. 

Tämän muhkeamuotoisen vanhuksen löysin jokin aika sitten torista ja vaikka siitä puuttuu pari vannetta, se klenkkuu ja sen laudat menevät jo vähän miten sattuu tuli siitä vielä erittäin hyvä sadevesitynnyri pikkuiseen puutarhaamme tällä jo aiemmin toimivaksi testaamallani pikku niksillä:

Ensin tynnyristä poistetaan sisäpinnoista kaikki mahdollisesti terävät asiat, kuten läpilyödyt naulat, isot tikut tai muut vastaavat. Sitten sen sisälle laitetaan kaksi tai kolme tynnyrin halkaisijaa isompaa vahvaa jätesäkkiä sisäkkäin ja niiden suut taitellaan ja nidotaan niittipyssyllä kiinni tynnyrin suuaukkoon noin sentin / parin välein tai vaihtoehtoisesti pujotetaan tynnyrin ylimmän vanteen avulla suuaukkoon tiukasti. 

Säkit jätetään todella löyhästi tynnyrin sisälle, jotta niillä riittää tilaa vanua siellä muotoonsa sitten kun se vedellä täyttyy, eikä ole pelkoa, että pussi rapsahtaa rikki liian tiukalla venyessään. Tämä tynnyri on halkaisijaltaan noin 76cm ja käytin siihen säkkejä kooltaan 1200x1500cm.

Viimeistelin tynnyrin nätiksi vielä puuöljyllä, jotta se paremmin kestää tuolla pihalla. Tämmöiseen voi hyvin käyttää myös oikeaa puutervaa tai hienompaa lämpökäsiteltyä pellavaöljyä, mutta minä ostin ensimmäistä puuöljyä mitä löysin, sillä öljysin tuosta vain nuo ulkopinnat.

Nyt kelpaisi laittaa se jo paikoilleen talon nurkalle rännin viereen, mutta odottelen vielä ystävältä hänen siihen lupaamiaan rautaisia vannenauhoja, jotka saavat toimittaa noiden oikeiden puuttuvien vanteiden virkaa siihen asti, kunnes keksin mistä saisin siihen oikeammat tilalle.

Old, almost broken wood barrels still work great collecting rainwater if you line them with big and strong plastic wastebags first.  I've tried this hack before and made myself another barrel that is still in use today (with the same now 7 years old plastic bags inside).

Kesä kukkasilla

Kyllä nyt on kevät tänä vuonna ollut niin oikukas ja myöhässä, että piti lähteä etsimään sitä kukkakaupoista, kun oman pihan penkeissä ei juuri kukkaloistoa näy. Osasyy siihen on tuo märkääkin märempi syksy ja runsasluminen talvi, joka hukutti viime syksynä istuttamistani sipuleista suurimman osan ja toinen syy nämä viileät ilmat jotka ovat pitäneet perennat ja muut vielä tiukasti sykkyrällä maan pinnassa penkeissään. Onneksi taimistot ovat jo auki ja ihanaa kukkaloistoa saa ruukkuihin ostamalla, eikä tarvitse tyytyä odottelemaan kevään etenemistä enää hetkeäkään.

Olihan minulla entuudestaan jo muutama orvokki, laventeli ja lemmikki, mutta halusin jotain oikein kunnolla kesäistä joten ostelin lisäksi sekä näyttävää, että tuoksuvaa sekaan ja pistelin kaikki ruukkuihin yhteen ryppääseen kasvihuoneen nurkalle. Nyt kelpasi pörriäistenkin tuossa vierailla, mitä nyt tällä tuulisella ilmalla pystyivät tuolla tänään lentämään. On heliotrooppia, hortensiaa ruukkuihin istutettuna ja akileijaa ja lehtosinilatvaa, jotka odottelevat ruukuissa säiden lämpiämistä ja pääsevät sitten kukkapenkkeihin pysyville paikoilleen. Joukossa on myös yksi oregano ihan vaan siksi, kun pitäähän niitä syötäviäkin tässä jo ruveta suunnittelemaan.

Tätä hortensiaa en voinut vastustaa, kun sen kukkien muoto oli niin erikoinen ja väri lähes syötävän herkullinen. Just ihanasti vähän hentoa pinkkiä ja vaaleaa lilaa sekaisin tekee siitä unelmaisen ihanan näköisen. Kerkesin jo unohtaa tämän tarkemman nimen ja se nimilappukin hautautui niin syvälle roskikseen, etten sitä ilkeä sieltä enää kaivaa, mutta haitanneeko tuo.

Nyt näitä pitää vielä orvokkeja lukuunottamatta jumppailla illaksi sisätiloihin kasvihuoneen tai porstuan suojaan ja aamulla taas ulos, jos säät vain sallivat, mutta on se sen arvoista kun ainakin yhdessä kohtaa puutarhaa on jo ihan kesä sitten.

The spring is coming along so slowly that I needed to go get some flowers from the nursery to get to enjoy some summer vibes already.