maanantai 30. lokakuuta 2023

Telineen täytettä valmistuu

Ai, että kun oli kivaa saada ensimmäinen erä kuusenkoristeita uunista ja testailla heti niitä tässä uudessa telineessään, oli olo kuin lapsella karkkikaupassa näiden kanssa kyllä. Teline toimii just niin kun pitääkin ja siitä on helppo katsella ja poimia killuttimia, niin kun ajattelinkin. Tässähän on vasta osa noista malleista esillä mitä silloin muutama viikko sitten askartelin ja lisää on vielä tulossa jahka ehtivät paistua valmiiksi vaan ensin.

Minulla oli ajatus maalailla näitä eri väreillä ja parhaiten siihen kokeiluiden jälkeen toimikin sitten ihan kotiuunissa poltettavat posliinivärit, mikä helpotti hommaa huomattavasti, kun ei tarvitse kikkailla oikeiden lasitteiden kanssa ihan kaikkien koristeiden osalta. Nyt tuli vasta tällaisia vähän epäjouluisen hempukoita värejä, mutta tulossa on myös sitä vähän perinteisempääkin värimaailmaa vielä.

Osan koristuksista jätän ihan valkoiselle posliinille sillä se on hirveän kaunis juuri noin ja varmaan löytyy monia, jotka valkoisesta pitävät. Nämähän on muuten siitä hauskoja myös, ettei näitä tarvitse välttämättä just kuusessa pidellä vaan käyttää jossain muualla jos siltä tuntuu, siksipä kutsunkin nyt mielummin ihan vaan killuttimiksi näitä ennemmin kun tiukasti kuusenkoristeiksi.

Pari erilaista koristusta maalasin kokeeksi kullanvärisellä kalkkimaalilla ja niistä tulikin vallan hauskoja sillä. Ylemmissä tähtösissä se toi vähän tuollaista steampunk-henkeä ja alemmissa tammenterhoissa se toimii hienosti vain kevyesti pintaan sipaistuna.

Nyt kun vielä saan jossain vaiheessa kaikki loputkin killuttimet valmiiksi ja telineeseen voin alkaa kunnolla fiilistelemään tulevia markkinoita.

P.S. Nämä ovat kaikki nyt varattuina ensin sinne tuleville Kellokosken Ruukin joulumarkkinoille 3.12. eikä kuormasta sitä ennen voi näitä ostaa. Jos et markkinoille pääse ja tällaisia haluat voit kysellä niitä minulta tuon edellä mainitun päivämäärän jälkeen.


The first batch of my handmade porcelain decorations is out of the kiln and hanging in the stand I made. Yay!

sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Vielä on syksyä jäljellä

Meillä on täällä etelässä ihan syksy vielä. Pikkuisella pihallamme on kyllä juuri ja juuri pakkasta, mutta suurimmaksi osaksi vielä kukkapenkit vihertää vaikka elonmerkkejä ei muuten enää kasveissa paljoa näy. Osassa puitakin on vielä lehdet kiinni, vaikkakin jo ihan hilkulla irtoamassa. Vähän on myöhässä siis tämä piha, mutta se ei haittaa, koska niin ollaan me ihmisetkin.

Saatiin vasta nyt siivottua viimeiset kesäkukat ruukuistaan ja paniikissa pistettiin kesäkalusteet talviteloille, kun lupailtiin lumisateita männä viikolla, mutta niitä ei sitten vielä tullutkaan. Hyvä niin sillä ehdittiin kuin ehdittiinkin laittaa piha syyskuntoon ennen kuin olisi ollut jo liian myöhäistä.

Pistelin vielä vähän syyskoristuksia esille, kun ei se talvikaan liene ihan vielä tänne ole tulossa, ainakaan jos säätiedotuksia katselee. Vettä on vaan luvassa ensi viikolla ja se ei vielä inspiroi mitään joulujuttuja tänne alkaa laittelemaan. Pistin kasvihuoneen oveen tämän hauskan koko kesän pihalla majailleen männä joululta jääneen pajunlehtikranssin, joka mielestäni sopii nyt täysin lakastuneena loistavasti vallalla olevaan värimaailmaan ja fiilikseen.

Kasvihuoneen sisällä on viihtyisää ja siistiä eikä se tänä vuonna jää pelkäksi romujen säilytyspaikaksi, vaan tarkoitus on pitää se koko talven auki ja käytössä ja toivon mukaan nättinäkin. Siihen on auttanut hurjasti tuo uusi hyllykkö, johon mahtuu vielä vaikka ja kuinka paljon asioita säilöön ja esille. 

Sisällä majailee myös pari pientä joulukuusta, jotka jo syyskuun puolella on hankittu ja kuvattu yhtä joulun Unelmien Talo&Koti-lehdessä olevaa diy-juttuani varten.Ovat pysyneet ihmeen hyvin hengissä ilman vettä tuolla niin päätin antaa olla ja katsoa josko jouluun asti ne saisin hyvänä pidettyä.

Koiruudet kävivät myös tarkastamassa pihan siisteyden ja ihmettelivät minne ne kaikki kivat lehtikasat oli kadonneet. Niitä kerkiää tulemaan vielä lisää, joten hätä ei heillä ole kovin pitkäikäinen ja pääsevät pian taas pemistelemään lehtikasojaan ennen talven tuloa ja nyt me ihmiset hetki nautiskellaan siististä pihasta ja toivotaan, että tulispa ihan pienesti lunta edes hetkeksi, ennen kun ne vesisateet taas alkavat.


Just in time finished cleaning out summer pots and furniture from our yard. The fall is almost turning to winter, but not yet in this little garden, it's still quite green here. 

torstai 26. lokakuuta 2023

Koreja keittiössä

Olen hirveän viehättynyt kaikenlaisista koreista keittiössä. Niitä on sekä säilyttiminä, tarjottimina, että esillepanoa avustamassa ja tykkään pitää niitä esillä niin paljon kun vaan mahtuu. Suosikkiväri on just nyt tuollainen luonnollinen ja vaalea, joka sopii mielestäni tähän tilaan, fiilikseen ja vuodenaikaan kaikista parhaiten.

Mielettömän nätit ja näpsäkät punotut korit on tehnyt ystäväni Katja Parolan asemalta ja hän kävi ne täällä kuvaamassa  Unelmien Talo&Koti-lehden lokakuun numeron DIY-palstalleen. Ja koskapa näyttivät niin kauniilta täällä ja ihastuin niihin niin syvästi "unohti" hän nämä kaksi ihanuutta tänne minun keittiötäni sulostuttamaan ihan pysyväisesti.

Noissa voisi pidellä vaikka mitä, mutta nyt niissä on sipuleita, koska siihen hommaan tarvittiin niille ilmava säilytin. Skafferin ovi on niille oivallinen paikka, jossa ovat sekä kauniisti esillä, että näppärästi käsillä silloin kun sipuleita on tarvinnut. 

Päätin, että pikkuhiljaa voi alkaa myös fiilistellä jo vähän jouluakin, mutta vielä sillai ihan hissukseen ja varovasti. Pistin yhden taannoin tekemistäni simpukkakransseista keittiön oveen ja sitaisin sihen sävy-sävyyn rusetin ja nyt se on mielestäni just niin kun pitääkin; vähän jo aavistus tulevasta, muttei vielä kuitenkaan liikaa.

I just love using baskets in my kitchen. Got those two cute hand woven baskets from my friend Katja who made them by herself and took photos in my kitchen for Unelmien Talo&Koti-magazine. Others are fleamarket finds.

tiistai 24. lokakuuta 2023

Pikkumakkari ennen ja nyt

Hoksasin tässä yksi päivä, että olen tyystin unohtanut jatkaa sitä ennen-jälkeen sarjaa postauksia, jotka aloitin jo tuossa pari vuotta sitten. Vielä on muutama tila läpikäymättä ja nyt kun muistin jatkaa niin aloitetaan tästä pikkumakkarista, joka sekin on hiukan erinäköinen kuin sillon, kun tähän taloon muutettiin vuonna 2006.

Ovensuusta kuvattuna huone näytti entisessä vaaleanpunaisessa pinkopahviasussaan mielestäni jopa pienemmältä kun nykyisellään, mutta ihan saman kokoinen se edelleen on; ei ole kasvanut tai kutistunut vuosien varrella. Huone oli ostettaessa kylmänä ja pinkopahvit seinissä varsin kupruilla, joten ne saivat silloin lähtöpassit ja laitettiin tylsästi ihan vaan remppakipsilevyt tilalle.

Tilassa ei ollut vielä kunnon lattiaa tuolloin vaan kokolattiamatto ohuen kovalevytetyn raakalautapinnan päällä. Laitettiin silloin siihen vaan väliaikaisesti muovimattolattia joka rempattiin sitten kunnon puulattiaksi tammikuussa 2017.

Ikkunaa kohti näkymä on siltä osin eri, että ikkunassa ei ole enää pientä ikkunalautaa ja sen kehyslistat on erilaiset, koska alkuperäiset menivät hukkaan remontissa. Uudet listat ovat leveämmät ja hienommat, mutta yhtä vanhat kun alkuperäisetkin, joten vahinko ei ole ollut ihan liian harmittava. Omasta mielestä saavat koko luukun näyttämään hitusen isommaltakin tuossa seinässä.

Puhelinpistokettakaan ei enää ole ja sähkötkin kulkevat nykyään lattialistojen päältä eikä tuollai keskeltä seinää niin kuin tuolloin ennenvanhaan.

Toiseen suuntaan huonetta näytti ennen tällaiselta pinkopahvien poistamisen jälkeen. Muurissa oli muutama kerros paperia päällä, joiden irti liottamisen muistan olleen ihan hirveä urakka, mutta irti ne saatiin. Näkyy hyvin tuo levylattiakin kokolattiamaton poistamisen jälkeen, ei ollut nätti sekään, mutta kun tämän päivän kuvaa (jonka harmillisesti otin vaakaan, kun pystyyn piti, mutta sekoilin) katsoo niin ei ole muistoakaan siitä jäljellä enää.

Tuo komero on edelleen käytössä tuossa, sen edessä olevassa lipastossa on pyörät alla ja se siirtyy siitä näpsästi silloin kun tuonne tarviaa päästä. Siellä säilytellään juhlavaatteita ja pukuja, joten ei ole ihan joka päivä tarve päästä ja siksi siinä tönöttää tuo lipasto edessä, kun kaappikokonaisuus on kivampi sen kanssa kun ilman.

Laitettiin tähänkin huoneeseen ulkoseinälle pieni lisäeristys, koska näissä alkuperäisissä rintsikoissa se alkuperäinen eristepaksuus on vähän ohuehko nykyajan vaatimuksiin. Tuo 5cm ei näytä paljolta, mutta tuntuu sitäkin enemmän ja tämä onkin yksi tämän talon helpoiten lämmitettävistä huoneista talviaikaan, kun siihen riittää ihan pikkupatteri.

Että on sitä muutosta kyllä tullut, vaikka ne onkin pelkkiä pintoja olleet, kun on muuttuneet. Ikkuna  on edellen tuo talon alkuperäinen ja kattolaudat, vaikkakin sekin on maalattu jo pariin kertaan eriväriseksi tässä omien asumisvuosien aikana.

Ja nyt kun näitä kuvia katson, niin mietin, että miksi niin harvoin kuvaan tätä huonetta tuollai, että näkyy seinät sivuillakin? On hurjan söpö pikkumakkari tämä ja paremmin tulee esille tuo pieni koko, kun seinät näkyy eikä sillai vaan, että yksi nurkka kerrallaan kuvataan. Täytyypä ensi kerralla tätä huonetta kuvatessa muistaa tämä.

The little bedroom when we bought this house back in 2006 and today. Nothing that much changed, but still a completely different room now.

lauantai 21. lokakuuta 2023

Simppeleitä simpukkakoristeita

Sain eilen illalla hirmuisen inspiraation kokeilla tehdä simpukkakoristeita yksinkertaisesti liimaamalla ne kuumaliimalla rautalankakehikkoon ja sehän kuulkaas toimi! Olin jo pitkään kadehtinut ystäväni Parolan aseman Katjan tekemiä kauniita simpukkatähtiä ja vaikka tuo linkin kuvan pienempi tähti minun luokse onkin jo muuttanut, haaveilin silti että niitä olisi lisää. Simpukoihin on vaan ihan älyttömän vaikea porailla reikiä, varsinkaan niin isoja, että ne saisi pujoteltua paksuun rautalankaan, joten itse tekeminen on ollut lähes mahdoton ajatus, kunnes tosiaan eilen sitten välähti.

Liimailin innoissani sydämiä, renkaita ja tähtiä ja kokeilin vielä pujotella ohueen rautalankaan noita tuommoisia pieniä, jotka jotakuinkin siinä toimivatkin, vaikka vähän joutui väkivalloin niitä siihen tunkemaan (ovat aika herkkiä hajoamaan). Tämä  tähtönen on kovin hentonen eikä kestä kovakouraista käsittelyä ilman että sen muoto kärsii, mutta koristekäytössä aivan loistava silti.

Paksummissa rungoissa simpukat istuvat nätisti paikallaan ja kestävät ihan normaalia käsittelyä oikein mallikkaasti. Omaksi suosikiksi kaikista nousi tuo pienistä sinertävistä simpukoista tehty pikkukranssi, johon meni kokoelmistani kaikki tuollaiset simpukat eikä enempää tietenkään enää ole, mutta on nuo muutkin vallan kivoja, vaikka nyt tuon rinnalla silmiini hiukan tylsiltä näyttävätkin.

Ja näin yksinkertaista se oli liimata simpukat kuumaliimalla metallirunkoon. Aina sen verran liimaa runkoon, kun mitä simpukka on pitkä ja sitten simpukka siihen kiinni vaan. Nämä tämän muotoiset olivat helpoimpia niissä kun on just sopivan kokoinen ura tuolla taustapuolella mihin metalli jäi vähän upoksiin.

Eikä yhtän haittaa vaikka liimaa sotkeentuu ympäri simpukoita samalla, ne saa kaikki pois kun nyppii vaan. Ainoa missä kannattaa vähän tarkka olla on, ettei liimaa koko hökötystä pöytään kiinni samalla. 

Ja valmiina taustapuoli näyttää tällaiselta. Kuumaliima kestää juuri sen verran hyvin, että simpukat pysyvät siinä napakasti kehikossaan kiinni, mutta jos vähän kovempaa niitä nykii niin kyllä ne siitä irtoavat, mikä ei sinällään ole hassumpaa, jos haluaa ne siitä pois purkaa ja uusiksi johonkin muualle sitten käyttää. Liima lähtee simpukoistakin ihan sormilla vähän kiukulla repimällä irti myös kovettuneena.

Nyt on sitten täällä aivan loistavia koristuksia tulevaan jouluun ja vielä sen ylikin, sillä nämähän sopivat kauniisti ihan mihin vuodenaikaan tai koristushommiin tahansa, kun ei liikaa pröystäile. 

Made these seashell decorations just by hot gluing the shells on to a wire frame. Simple job with a beautiful outcome.

torstai 19. lokakuuta 2023

Peilin sovittelua

Siskolta synttärilahjaksi saatu peili on odotellut paikkaansa, kun en ole millään pystynyt päättämään mihin kolmesta sille mielestäni parhaasta paikasta sen sijoittaisin, kaikkiin kun se mielestäni niin hyvin sopisi. Ja koskapa en pysty nyt kloonaamaan tästä peilistä kolmea ei siis auta kun sovittaa sitä jokaiseen joksikin aikaa ja päättää vasta sitten, kun on ensin kunnolla sitä niissä katsellut.

Ensinnä sitä sovitellaan tänne makuuhuoneen pikkulipaston päälle, jossa se näyttää olevan niin hyvin kotonaan, ettei tosikaan. Värikin tällai hämäränä päivänä istuu tuohon kuin nakutettu, näyttäen hitusen vihertävältä, vaikka harmaa onkin. Ovat lipaston kanssa ihan erivärisiä, mutta kuitenkin niin liki, ettei se haittaa yhtään, jos peili tähän päättää asettua. 

Jos se tähän jää niin kiinnittäisin sen tuohon seinälle vähän irti lipaston pinnasta, niin kuin edeltäjänsäkin. Nyt en raaskinut seinään tehdä ylimääräistä reikää vain sovittelua varten ja siksi jätin vain nojaamaan seinään eikä se hassummalta näytä noinkaan. 

Nyt sitä sitten makustellaan täällä pari päivää ja katsellaan sitten miltä se niissä kahdessa muussa paikassa näyttäisi ja ennen kaikkea, mikä näistä sitten eniten itseä täällä viehättäisi.

Tässä olisi kyllä kaikki aikalailla kohdillaan tässä huoneessa.

Haven't been able to decide a place for this beautiful old mirror gifted to me by my sister, so i decided to try it out in all three places I think it would be the best. First the obvious; my bedroom. It looks like it belongs here with the little dresser.

tiistai 17. lokakuuta 2023

Teline killuttimille

Sain eilettäin hirvittävän inspiraation askarrella myyntiteline niille kuusenkoristeille, joita tein taannoin tuleville Kellokosken Ruukin joulumarkkinoille. Ne odottelevat vielä polttoon löhtöä, mutta hyvähän se on olla ajoissa telineenkin kanssa. Kuvasin vaan nopsasti kännykällä projektin vaiheita, joten pahoittelut vähän heikkolaatuisista kuvista, mutta pääasiahan on, että suunnilleen selvän saa.

Mielessä oli visio ja kävin penkomassa autotallista siihen sopivia materiaaleja, joita löytyikin mukavasti omista kätköistä melkein kaikki mitä tarvitsin.

Halusin jalustasta pyörivän, johon ylösalaisin käännetty Ikean vanha laakeroitu puutarjotin sopi mitoiltaan täydellisesti. Siihen pieneksi jalan levennykseksi yksi rukin osanen ja koskapa oli vähän turhan köyhän näköinen niineen pistin ympärille puuhelmistä pujotellun renkaan, joka maalauksen jälkeen saa sen näyttämään vähän juhlavammalta.

Paksu harjanvarsi varreksi ja taas yksi rukinpalanen nupiksi varren päähän. Siihenkin pieni helmirengas koristeeksi, niin piiloutuu hyvin tuo vähän rumasti tehty liitosjuttu, minkä sen alle onnistuin mokaamaan. Olen joskus ostellut laatikollisen vanhoja eriparisia rukinosia ja se on kyllä ollut ehtymätön aarreloota kaikenmoista tarvitsevalle askartelijalle.

Sitten koristelin vähän jalustaakin helmillä ja jossain kohti totesin, ettei tuo systeemi kestä tuossa mekanismissa, vaan siihen tarvitsee vähän järeämmän, ettei teline ketku liikaa. Siitä projektista en ottanut sitten yhtään kuvaa tietenkään, mutta lyhyesti kerrottuna tuunasin sinne sellaisesta jumppaselättimestä vähän isommat laakerit. Särjin siinä sivussa myös tuon alemman tarjottimenkin, mutta semmoisen saan uuden Ikeasta tai vaikka kirppikseltä jos tuuri käy, risa ajaa asiansa siihen asti.

Koskapa telineestä olisi tarkoitus saada vähän kuusen näköinen piti siihen tehdä tietenkin oksat. Niihin valitsin kunnon 3mm metalliakselin, josta leikkelin sopivat palaset ja liimailin runkoon kiinni. Oksien päihin vielä helmet, jotta killuttimet pysyvät paikoillaan niissä sitten. Kävin paikallisesta rautakaupasta yhden puolitoistametrisen pätkän hankkimassa, joka tietenkään ei sitten riittänyt ihan kaikkiin oksiin niin, että nyt täytyy hakea uusi pitkä tanko, että saa vielä yhden puuttuvan 14,5cm tehtyä.

Lopuksi kaikki puuosat maalattiin yhteneväiseksi harmaanvihreällä kalkkimaalilla, joka toimikin muualle hirveän hyvin, mutta tuohon Ikean tarjottimeen se ei suostunut jäämään kiinni, siinä on niin liukas pinta, ettei puhettakaan. Täytyy siis vielä hioa se uusikin sitten kunnolla ja koittaa uudestaan, mutta sitä ennen oli pakko jo vähän fiilistellä telineen kanssa porstuassa.

Siitä nimittäin tuli ihan just niin kiva kun kuvittelinkin. On varmasti hyvä ja nätti sitten markkinoilla ja siitä on helppo poimia haluamasa killuttimet sekä tutkia valikoimaa koko telinettä pyörittämällä. Se on kivasti vähän kuusta muistuttava, muttei niin liikaa, jotta sitä voi käyttää telineenä johonkin muuhun myös muina vuodenaikoina, jos siltä tuntuu.

Ja pitihän sitä kokeilla siihen jotkin joulukilluttimet nyt pistää ja pengoin omista kuusenkoristeistani tuollaiset korkkipallot, jotka sopivatkin siihen kuin nenät päihin. Nyt ei muuta kun uutta tarjotinta metsästämään ja sitten hiontaa sille ja ostamaan lisää sitä metallitankoa sen yhden oksan verran, jotta saan tuon ihan valmiiksi.

Made this cute little stand for my tree decorations that I'm making for the upcoming Kellokosken Ruukin Christmas Fair.