Rusetti pisti toimimaan

Laitoin ystäväni tekemän ja joulun pönttöuunia koristamassa viettäneen ihanan messinkirusetin keittiön vanhaa vitriiniä somistamaan ja se näyttää siinä kyllä ihan yhtä syotävän söpöltä kun pönttöuunissakin. Kaukaa nopeasti vilkaistessa ihan kun lämmin auringonsäde siinä lasiovea vasten loistelisi.

Lähemmäs tullessa ihanuus sen kun korostuu, kun rusetin kevyesti patinoitunut pinta elää askelten mukana ja sitä onkin kiva käydä vähän hipelöimässä, jos ihan vierelle asti sattuu. 

Mutta yksi asia riipi ihan hirveästi silmiini, nimittäin tuo miten vinossa rusetti on, kun toisesta ovesta puuttuu tuo lasi. Millään en saanut sitä tuohon suoraan, kun tuo toinen puoli rusetista väkisinkin taipuu tuonne puuttuvan lasin taa. Niinpä tänään päätin, että tuolle lasi-asialle on vihdoin tehtävä jotain.

Olen jo ajat sitten tehnyt pahvista uutta lasia varten pahvisen mallin, mutten sitten jostain syystä saanut asiaa sen enempää etenemään. Malli on lojunut vitriinin takana piilossa ja ovi ollut ilman lasia, vaikka suurin työ asian eteen oli jo tehty. Päätin, että nyt asian on edettävä, kun ei kerta rusettikaan sen takia suorassa pysy.

Tartuin siis puhelimeen ja kilautin paikalliseen lasia pilkkovaan yritykseen ja iltapäivästä kiikutin pahvimallini sinne. Testasin vielä sitä ennen mallin varmasti sopivan oven aukkoon ja että siinä on sopivasti liikkumavaraa ympärillään, eikä mitään ole jäänyt huomaamatta tai mittaamatta sitä varten.

Lupasivat lasin olevan valmis huomenna, enkä enää kehtaa tänne tämän tunnustuksen postattuani varmasti jättää hommaa kesken, joten seuraavan kerran kun tätä vitriiniä täällä rusetteineen esittelen on toisessakin ovessa lasi paikoillaan.

Moved this beautiful brass bow from the tin oven in my study to this cabinet in the kitchen. It looks so good there, but there's one little thing bugging me - the missing glass on the door makes the bow go all wonky. So finally today I called the local glass cutting company and took that cardboard template I had made months ago there and tomorrow I'll get the new glass to be mounted there. No more excuses to fix this issue and the bow will look nice and straight when it's done.

Kirppislöytöjä Lahdesta

Piipahdettiin siskon kanssa pienellä kirppisvisiitillä Lahdessa tutkailemassa tarjontaa ja tulihan sieltä muutama hauska löytö minunkin tehtyä, vaikka odotukseni eivät näin helmikuun räntäkeleissä kovin korkealla olleetkaan. Mukava päivä oli kyllä ja vaikkei ihan jokikistä toria jaksettukaan koluta niin kaikkea kivaa kyllä näkyi Lahdessa myynnissä olevan, niiden perusteella joissa piipahdettiin.

Ensinnä bongasin tämän vanhan rottinkikorin Kisällistä kahdella kympillä. Siinä osui muotokieli, ikä ja koko just kohdilleen tarpeisiini ja vaikka siitä nyt puuttuukin kiinnittimet, niin toimii se silti vallan mainiona säilyttimenä asioille, jotka piiloon pitää saada ja näyttää upealta siinä toimessaan.

Sitten Launeen suurkirppikseltä silmiin osui tuo söpönen kukan muotoinen pieni lasikippo eurolla sekä tämä huvittavan sattumanvaraisesti tapitettu vanha naulakko kympillä. Ostelin sen ajatuksella, että sitä olisi kiva käyttää somisteena jossain kuvausjutuissa, mutta se on kyllä niin hilpeä, että jos sille jokin kiinteämpi paikka tästä huushollista löytyisi, niin en pistäisi sitäkään kyllä pahakseni.

Kyllä on ollut varsin kiva kirppiskuukausi tämä helmikuu minulle, toivottavasti jatkuu tämän vuoden löydöt yhtä runsaina ja kivoina tulevinakin kuukausina.

Travelled to Lahti with my sister and here are my finds from the fleamarkets we visited while there.

Eteisestä ennen ja jälkeen

Pitkästä aikaa tämä ennen-jälkeen postaussarja saa taas jatkoa ja nyt on vuorossa eteinen. Kaivelin kätköistäni kuvia eteisestä ennen ja blogini arkistoista tuoreempia kuvia jälkeen, koskapa täällä on tänään niin kauhian hämärää, ettei kuvaamistesta tulisi yhtään mitään.

Tämäkin tila muuttunut aika paljon siitä mitä se silloin pian kaksikymmentä vuotta sitten tänne muutettaessa oli, mutta perusasiat ovat edelleen samat, niin kun tämä portaikko ja paneeliseinät, eri värisinä vain. Hauska huomata nyt myös tuo, että täällä oli silloinkin jo matto portaissa, asia jonka tuohon lisäsin vasta pari vuotta sitten helpottamaan pikkukoirien kulkua liukkaalla pinnalla. On siis palattu entiseen ja jo silloin hyväksi todettuun siinä.

Ovesta sisään tullessa oli eteinen silloin muinoin remontin keskellä aina täynnä jotain tavaraa, joka oli johonkin suuntaan siitä kulkemassa. Vanha muovimattokin vielä paikoillaan lattiassa, tosin ei enää tämän kuvan ottamisen jälkeen kauaa. Siitä ei montaa hetkeä ollut siihen, kun noista lattioista löytyikin vähän isompaa korjausta vaativa yllätys ja muovimatto lähti muiden purkuroskien kanssa kaatopaikalle. Tuo lattian nykyinen kuviointi onkin ottanut mallinsa tästä vanhasta matosta, jota vielä porstuan lattiasta onneksi edelleen löytyy.

Olkkarin ovensuulta näytti eteisessä tältä samaan aikaan kuvattuna, kun tuo ulko-ovensuultakin otettu. Hajonnut vessanpönttö siinä hienosti esillä samoin kun säkillinen jotain remonttimujua. Ihan hurjan pimeältä näyttää tuo portaikko silloin kun siellä ei vielä ollut sitä uutta ikkunaa, jonka sinne pian kymmenen vuotta sitten asensimme.

Keittiön ovelta kuva on vielä vanhempi ja siinä näkyy edellisten asukkaiden aikainen peili ja puhelinpöytä. Hauskasti meillä samassa paikassa myös lipasto ja peili, mutta sekin vain siksi, että tuo tila portaikon vieressä on ihan selkeästi semmoislle tarkoitettu. Portaikon vanhat pystypuut joku irrotti lattioiden purun yhteydessä, luullen vissiin, että portaatkin pitäisi tuosta purkaa, mutta eipä olisi tarvinnut - eivät olleet lattialaudoissa kiinni laisinkaan nuo rappuset. Irrotetut puut katosivat kaatopaikalle samassa rytäkässä kun lähes kaikki talon aluperäiset lattialistatkin yli-innokkaiden siivouistalkoolaisten toimesta, joten tilalle laitettiin sitten vaan yksi paksu tolppa, semmoinen kun jostain valmiina sillä hetkellä löytyi ja siinä se on edelleen.

Kuvattuna niin, että koko keittiön ja eteisen välinen oviaukko näkyy näyttää lievästi sanottuna ennen kuvassa vähän ankealta nykyaikaan verrattuna. Mutta ei se ole tarvinnut kun vähän aikaa ja vaivaa ja rakkautta vanhaa taloa kohtaan niin johan on eri fiilis näissä tiloissa nyt. 

Some before and after pictures of our hall and staircase. It's almost a  wonder what a little time and tlc can do to a vibe in a house.

Lahjapeilin paikka

Pohdiskelin vielä lokakuussa, josko tämä siskolta synttärilahjaksi saatu peili sopisi jonnekin muuanne kun tänne pikkumakkariin. Mietin sen sovittelemistakin eri huoneisiin, mutta sitten jostain syystä en lähtenytkään sille tielle vaan annoin peilin olla tässä ja just näin.

Jossain vaiheessa tarkoitus oli ripustaa se vähän ylemmäs seinälle, mutta sekin sitten vaan jäi ja peili oli tuossa senkin päällä seinään nojaten ihan näihin päiviin asti, kunnes tässä eräänä aurinkoisena aamuna...

Vihdoin otin työkalut käteen ja pistin sen seinälle, sillä tässähän sen paikka on ollut ja tulee näemmä olemaankin. Mitä sitä suotta enää edes miettimään minnekään muualle, kun tähän se sopii niin oivallisen hyvin.

Ja nyt kun se on seinässä kiinni ja irti senkin pinnasta on kokonaisuus paljon kivampi ja kepeämpi. (Tosin kuvaaja olisi voinut keskittää senkin ja peilin paremmin kohdilleen, mutta menkööt nyt tämän kerran, eihän sitä aina voi ihan täydellistä ollakaan.) Tykkään myös nyt kun peili on vähän korkeammalla ja siitä näkyy erilailla huonetila, kun vinossa ollessaan, jolloin se peilasi pääasiassa katonlapetta.

Ja lopuksi vielä kuvakulma, josta paremmin hahmottaa kuinka pieniä ja sieviä nuo kalusteet tuolla makuuhuoneessa ovatkaan. Tilaa ei ole sängyn ja senkin välissä kun vähän reilu metri ja vähän sirommilla kalusteilla se ei näytä ahtaalta ja siinä on hyvin tilaa liikkua.

I had planned to try this mirror out in other rooms too, but then I just didn't. It stood here on the sideboard till the other day when I finally took out the tools and mounted on the wall. Now it has found its' place to stay in this house.

Löytöjä pääkaupunkiseudulta

Käytiin viikko sitten ystävän kanssa hulmuamassa vähän lähipitäjien kirppiksillä ja muilla ostoksilla ja vaikken yleensä ihan hirveästi löytöjä tuolta Helsingin puolelta ole kotiin kannellut oli tämä kerta iloinen poikkeus siihen ja mukaan lähti oikein kiva pieni läjä aarteita.

Nämä kaikki löytyivät Suutarilan kirppikseltä ja varsin kukkaroystävälliseen hintaan vieläpä. Söpön pieni kodintölkki, jollaisia olen keräillyt jo vuosia löytyi seitsemällä eurolla ja on niin hyväkuntoinen, kun olisi vasta puristettu muotoonsa.

Hauska messinkiämpäri maksoi myös seitsemän euroa ja oli ihan vastustamattoman hieno ja varmasti monikäyttöinen niin tottahan senkin kassalle kannoin.

Ja lopuksi vielä pari hömppälän kukkakuosista tyynyliinaa kaksi euroa kappale, jollaisia tarvitaan tässä huushollissa aina, kun haluan vähän vaihtelua sisustukseen. Tyynynpäällisiä ei siksi voi olla koskaan liikaa. 

Joten kannatti siis piipahtaa pitkästä aikaa myös tuolla etelämmässäkin ostoksilla, vaikka löydöt tulivatkin vain yhdeltä torilta. Mutta seura oli loistavaa ja reissu erittäin onnistunut muiltakin osin, joten nämähän vain kivasti kruunasivat koko päivän.

My recent fleamarket finds. A pristine old glass jar that I collect, vintage brass bucket and two floral pillowcases.

Voihan kevätneule

Olis ihan viimeisintä viimeistelyä vaille tämä neulomani kevätneule, ellei olisi tullut paria mutkaa matkaan, joista viimeisin oli niin jyrkkä, että hujautti minut suoraan pusikkoon noin vertauskuvallisesti. Olin tehnyt vähän vastaavan raitaneuleen muutamia vuosia sitten ja kirjoitellut silloin ohjeen ylös itselleni omaan käsialaani ja mittoihini sovellettuna, joten ajattelin tämän olevan helppoa kun heinänteko, mutta ei se sitten ihan niin ollutkaan. Kaikki meni aivan mallikkaasti tuonne hihoihin ja kainaloihin asti, mutta sitten alkoi tuntua vähän hassulta.

Ensinnä sain kilkutella tuota yläosaa kolmeen kertaan uusiksi, kun ei sitten millään tahtonut ylös itselleni kirjoittelema sovellettu ohje toimia, vaan aina tuli liian lyhyt ja piti lisätä kerroksia. Kolmannella onneksi pääsin vihdoin maaliin ja olin jo varma, että nyt tämä tästä valmistuu, mutta sitten tulikin eteeni isompi ongelma;

kun sovitin neuletta innoissani päälleni osoittautui se ihan liian ahtaaksi ja kovin makkarankuoreksi muodoilleni ja ihmetys oli melkoisen suuri, että miten on mahdollista, kunnes tovin omia ohjeitani lueskeltuani tajusin, että olin sitten ihan pokkana lukenut ohjetta missä oli paksumpi lanka! Eli oli siis ihan liian vähän silmukoita tämän neuleen ympärysmitassa. Ei siis ihme, että sitä yläosaakin joutui niin paljon säätämään, mutta vähän oli vissiin väsynyt neuloja, kun ei siinä kohti älynnyt, että jokin muukin voisi olla pielessä. 

Harmitus muuttuikin pian nauruksi, kun hoksasin, että tuli siis tehtyä neuletunika jollekin muulle kun itselleni. Onneksi ystäväpiiristä löytyy semmoisia, joille saattaisi tämä kelvata jahka keräilen itseni ensin kasaan ja jossain kohti teen tämän loppuun.

Ja sitten vielä kaiken kruunuksi hoksasin vasta näitä kuvia katsellessa, että olen onnistunut tekemään kaula-aukkoon vielä erilaisen resorinkin, kun hihoihin ja helmaan. Ehkä tosiaan ihan hyvä pistää tämä nyt hetkeksi piiloon ja viimeistellä vasta sitten, kun kaikki nämä neulomisesta aiheutuneet turhaumat on ensin paranneltu. Ja seuraava neuleprojekti aloitetaan vasta sitten, kun on ensin harjoiteltu tarpeeksi lukemaan niitä omia ohjeita vähän tarkemmilla silmillä. 

Almost finished this knitted tunic when I realized I had the wrong instructions and this is way too tight fitting for me. I also had to knit the top so many times over that I managed to knit a different style to the neckline than the sleeves and bottom. Oh well, I've got friends that might want to have this and I''ll finish it as soon as I get over this mishap of mine.

Peiliä peilin viereen

Ostin isompaan makuuhuoneeseen torista hienon peilin, joka olikin sinne hitusen liian leveä. Siinä kun mietin sen kaventamista sopivaksi, päätinkin ensin sovittaa sitä myös tänne pienempään makkariin ja sinnehän se sopi niin kuin olisi alun perinkin sinne osteltu.

Meillä oli tässä samaisessa paikassa nimittäin joskus tällainen korkea pukeutumispeili, mutta kalustusten muuttuessa sekin muutti pois ja sitten peilailtiin muualla. Nyt kun tuota isoa peiliä kokeili tuohon niin heti tajusi kuinka näppärä se siinä onkaan ja kuinka paljon vaivaa säästyy, kun saa heti vaatekaapin vierellä mallailla päällepantavansa.

Peili on Ikean mallistoa, mutta vanhempi ja kuluneempi ja maalattu joskus valkoiseksi. Tykkään hirveästi tuosta pelkistetystä muodosta ja se sopii mielestäni  ihan täydellisesti tähän huoneen tyyliin ja nurkkaan.

Vaikka ensin ajattelinkin pitää sitä tuon ensimmäisen kuvan mukaan seinään nojaavana, päätin kuitenkin ripustaa sen seinälle, koska sillai vähän alapainotteisesti ei ole itseään kiva peilailla, kun vinottain olevasta peilistä näkyy.

Tein paperista peilin yläosan mukaisen mallin ja painoin siihen läpi ne peilissä olevat ripustusreiät ja sitten mittasin ja teippasin paperin seinälle ja pistin ruuvit tarkasti paperin reikien kohdalle niin sain kerralla peilin suoraan paikoilleen.

Tuossa on nyt sitten peiliä peilin vierellä ja ehkä se on hitusen tårta på tårta, mutta... Annan noiden olla nyt tuolleen tovin, koska tykkään ihan hirveästi tuosta soikeasta peilistä kenkälipastoineen, enkä haluaisi tuota komeron ovea pelkästään tähän nurkkaan jättää, koska se olisi tällaisen tavara- ja peilihurmoksen jälkeen silmiini ehkä liian pliisu pelkkä ovi.

Joten siinä se nyt on ja ai että kun se on kiva! Mutta nyt kun tämä peili pöllittiin tänne pikkumakkariin niin sinne isompaan pitää vielä metsästellä sitten uusi, sinne kun myös korkea peili mahtuu ja tarvitaan. 

Got this vintage Ikea mirror to the bigger bedroom, but since it was a bit too big there I tried it out here and it fit's perfectly. The only odd thing is that there's quite a bit of mirrors in this corner now, but I'm not going to say it's a problem. I think I might actually like it this way.

Ammetarjotin lehdessä

Olen odotellut täällä jo joulukuusta asti, että koska se uusin Unelmien Talo&Koti-lehti ilmestyy, että pääsen täälläkin esittelemään tätä superhienoa itse tekemääni ammetarjotinta. Ohjeet tämän askartelemiseen nimittäin tein ja kuvasin juurikin tuolloin joulukuussa ja tästä tuli niin hieno ja ihana, että se jäi heti käyttöön meidän piskuiseen kylppäriin.

Eli tuon ylemmän kuvan lehden sisältä tämä ohje löytyy ja pääkuvan juttuun kuvasin juurikin tässä meidän pikkuisen kylpyammeen luona, ehkä hitusen lavastaen vaan niin, ettei sen todella pikkuinen olomuoto liikoja näy, jotta halukkaat tarjotinaskartelijat voivat mieltää sen omaan isompaan ammeeseensa paremmin sopivaksi. Se on kuvattu silloin tuolla hanan puolella, mutta nyt sen paikka on tässä jalkopään puolella.

Kuten kuvista näkyy tämä amme on niin pieni, ettei tuota tarjotinta tässä oikeastaan voi edes kylpiessä käyttää, kun se olisi ihan liikaa tiellä, mutta sillepä löytyikin oivallista käyttöä tuossa muuten; se on nimittäin ihan loistava laskutila! 

Tässä vajaan kahden neliön kylppärissä kun ei minipientä ikkunalautaa lukuunottamatta juuri ollut tilaa laskea käsistään asioita, kuten nyt vaikkapa hiusharjaa ja lakkapurkkia ponnaria sitoessa, niin tämä hauska tarjotin ammeen yllä toi runsaasti kaivattua lisätilaa semmoiseen. Siinä voi pitää kahvikuppia aamuasioilla ollessaan ja puhelinta, jos tykkää kuunnella jotain. Kylpemisen ajaksi sen voi nostaa pois, eikä se vie tilaa seinää vasten nojatessaan oikeastaan ollenkaan. Se sopii täydellisesti tilan väreihin ja tyyliin ja täytyypä vähän kehua itseään ja sanoa, ettei lainkaan näytä vasta tehdyltä, vaan sopivasti antiikkiselta, just niin kun pitikin!

Jotta käykääpä kuikuilemassa siitä lehdestä teko-ohjeet jos tällaista mielitte myös itsellenne. Se on ilmestynyt vasta, että löytyy varmasti hyvin vielä markettien lehtihyllyistä, jos ette tilaajia ole. Ja jos käy niin, että hoksaatte koko jutun liian myöhään niin eipä hätiä, ohjeet ilmestyvät aikanaan myös tuonne meillä kotona -sivustolle. 

Made this cool antique-look bath tray with instructions to make one for Unelmien Talo&Koti magazine. It's out now, go chek it out.