Rahiaskartelua osa II

Tänään pääsin tositoimiin rahiprojektin kanssa ja se edistyikin vallan vauhdikkaasti, kun oli aviomies apupoikana hoitamassa kaikki sahaushommat. Ensin mittailtiin tarkoin jalkojen pituudet ja niitä mallailtiin olohuoneessa paikan päällä, jotta näki tarkalleen mitä oli tekemässä ja mistä kohdin ne oli parhain katkaista. Päädyin tämän näköisiin pätkiin ja mielestäni niistä tuli oikein sievät noin.

Kun kintut oli sahattu oli laitojen vuoro. Ne sahattiin vanhoista keveistä hyllylevyistä joita lojui varastossa sopivasti tähän projektiin. Ne eivät ole kovin paksut, mutta juuri passelit rahin laidoiksi, etteivät vie liikaa tilaa jaloilta tai tee kansiosaa suotta painavaksi, kun jalat ovat kuitenkin aika kevyttä puuta. Nämäkin mittailtiin ensin tarkasti nojatuolin vierellä ja päätettiin minkä kokoinen rahista olisi tulossa.

Ja sitten ruuvailin kaiken alustavasti yhteen ja mallailtiin taas olohuoneen nojatuolin vierellä, että olisko sopiva vai liian suuri. Kuvissa näyttää varsin kookkaalta, mutta tuo ei ole kuin 50x60cm ja noin 38cm  korkea, kuvaussuuntani saa sen näyttämään himpun järkälemäiseltä tuossa.

Kannen tein samoista keveistä hyllylevyistä ja se kiinnitetään paikoilleen vasta kun se on ensin topattu ja verhoiltu. Idea tässä jakkarassa on, ettei siitä tulisi liian raskaan näköinen ja siksi halusin pitää yläosan niin keveänä kun mahdollista ja toppaus sitten tekee sen vau-efektin siihen päälle. Siksi piti tarkkaan miettiä miten kansi parhaiten kahdesta levystä syntyy ja miten se sitten kiinnitetään paikoilleen, kun verhoiluhommat ovat valmiit. Päädyin ratkaisemaan asian sopivilla puurimoilla ja varsinainen kiinnitys tulee joko niillä tai sitten laitan tuonne pienet kulmaraudat sitä varten. Tämä asia selvinnee itsellenikin vasta jahka tekeminen tästä vielä vähän edistyy.

Olisin tänään päässyt kevyesti paljon pidemmällekin askartelussani, mutta kun en ollenkaan tajunnut hankkia levyvanua varastoon ennen viikonloppua. Se oli asia joka ei tullut siinä vaiheessa mieleeni kun materiaaleja täällä kaivelin kasaan. Sitä kuitenkin tarvitaan tuohon vanhasta patjasta leikkaamani vaahtomuovin päälle, ennen kun voin siihen kangasta alkaa sovitella. Piti siis pistää pensselit santaan auringon laskiessa ja tyytyä siihen, että tämä homma jatkuu vasta huomenna. 

Got this far today with my foot stool project until I realized I need to get some wadding there on top of the mattress before I can put a fabric there. No wadding in the house so I need to wait till tomorrow to get some to continue working with this. 

Rahiaskartelua osa I

Minulla on jo muutaman vuoden kytenyt mielessä ajatus askarrella itse olohuoneeseen sopiva ja nätti jalkarahi, aina se on kuitenkin kilpistynyt siihen, ettei sopivia materiaaleja ole ollut saatavilla. Nyt kun pakkaset alkoivat ja ulkoilmassa en viihdy, kaipasin niin kipeästi tekemistä, että päätin tehdä sen rahin vaikka nyt kaikesta mitä kotoani jo valmiiksi löytyy, ihan vaan, että saan sen pois pyörimästä mielestäni.

Materiaalit nimittäin muilta osin eivät ole kovin kummoiset suunnitelmaani, vain jalat olisi ollut kiva löytää ihan täydelliset. Mutta koskapa semmoisia ei nyt tähän hätään ole, tehdään sitten epätäydelliset ja ne voi vaihtaa sitten joskus jos sopivat jostain vastaan tulee. Nyt ne syntyvät noista pitkistä tolpista katkaisemalla sopivasta kohdin ja tulevat kyllä varmasti ajamaan asiansa vallan mallikkaasti.

Muut runkomateriaalit ovat ihan vaan sopivan paksuista puulevyä ja palikoita.

Rahista olisi siis tarkoitus tehdä sellainen korkeilla jaloilla oleva jossa päällä ihana napeilla koristeltu (timanttituftattu) tyynyosa. En nyt jostain syystä osaa sitä tässä selittää sen paremmin, mutta ihan pian näette mitä tarkoitan kun postaan aiheesta lisää jahka tekeminen kunnolla pääsee alkuunsa.

Kaivelin varastoistani kankaita ja päädyin kahteen vaihtoehtoon, joko siihen tulee tuollaista perinteistä rusehtavaa samettia tai sitten teen sen tuosta pellavasta, molemmat sopivat tyyliin ja suunnitelmaani vallan mainiosti, mutta lopullinen päätös pitää vielä tehdä, että kumpi se sitten on.

Hauskaa, kun on kertynyt nurkkiin sen verran kaikenmoista, että sieltä voi ammentaa silloin kun inspiraatio iskee. Inspiraation pitää tosin vielä tämä ilta jaksaa sinnitellä, sillä kylmästä varastosta sisälle lämpimään tuodun sirkkelin pitää antaa ensin lämmetä ja kuivua, siihen kun pakkaa aina suurissa lämpötilaeroissa vahän kosteutta kertyä, eikä nyt sovi sitä sillä hajottaa, että kiire on. 

Nukun siis vielä yhden yön suunnitelmani päälle, mutta aamusta alan askarteluhommiin. Laitan lisää kuvia sitä mukaa kun tämä projekti etenee, niin pääsette sitä ihan aitiopaikalta ja lähes reaaliajassa sitten seuraamaan.

I've been wanting to build my own footstool for couple of years now, but haven't found the perfect legs for one yet. Now that it's supercold utside (can't stand cold) I so much needed something to do inside, I ditched the idea of perfect legs and decided to use what I already have to be able to start making the project. So here's my materials so far, I'll start building tomorrow and will keep you posted all the way.

Katukoirasta kotikoiraksi

Onkin täällä jo välillä vilahdellut tämä uusi karvakuonomme ja lupailin jo aikoja sitten kertoa hänestä enemmän, joten tässä tulee hänen tarinansa nyt sitten.

Hän on siis rescue-koira Espanjasta, joka muutti meille marraskuussa. Menetimme loppukesästä toisen rakkaista pikkuchihuistamme ja tänne jäi hänestä niin suuri aukko, että mietimme tosissamme kuinka sen saisimme ikinä täytettyä, kunnes yhtäkkiä vastaan tuli tämä tyyppi netissä. Emme olleet ollenkaan ajatelleet uutta koiraa hankkia niin pian, mutta kun tämän naaman näimme, emme voineet muuta kun laittaa viestiä taholle, joka hänestä huolehti. Jokin tuossa katseessa ja olemuksessa vaan veti niin kovin puoleensa.

Siinä kun viestittelimme kävi oitis selväksi, että tämä tyllerö on juuri sitä mitä koiralta haluammekin ja meidän olosuhteet täällä puolestaan ihan juuri sitä mitä tämä tyyppi tarvitsikin, eli olimme molemmin puolin toisillemme aivan täydellinen mätsi! 

Niin kuin rescue-koirat yleensäkin on hän siis aivan hirvittävän ihmisrakas ja läheisriippuvainen ja minä olen juuri se sellainen äitihahmo koirille, joka haluaa että kintereillä on aina joku josta pitää huolehtia. Ei hän nyt tietenkään enää aivan joka hetki kyljessä kiinni ole, mutta on niin ihanaa kun on taas tuollainen vauva talossa, jota saan paapoa. Ja paapomista tällaiset rescuet tarvitsevatkin, paljon ainakin aluksi, koska heidän elämänsä on ollut ihan tosi tosi kurjaa aiemmin ja luottamus siihen että tämä koti on nyt se pysyvä pitää rakentaa ihan joka päivä vielä.

Mutta hyvillä suunnilla ollaan jo menossa, tämä pikku-pulu on jo ihan kotiutunut tänne vanhan chihu-papparaisen kaveriksi. Molemmat tykkää toisistaan ja ne nukkuu usein vierekkäin ison peittokasan alla sohvalla. Eroahdistus hänellä on vielä tosi voimakas, mutta pikkuisin askelin tämäkin vielä jossain vaiheessa saadaan voitettua ja pikkukoiran luottamus siihen, että palaamme aina takaisin kotiin asioiltamme valettua. 

Meillä menee siis tosi hyvin tämä pikku rakkaus-pakkauksen kanssa täällä, hän on terve ja iloinen ja niin täynnä positiivisuutta, kun vaan tällaiseen pieneen reilun viiden kilon karvapakettiin mahtuu. Hän on rodultaan iloinen sekoitus kaikenlaista pikkukoiraa, jotka selviäisivät varmaan vain tarkemmalla dna-testillä, mutta päälimmäiseksi näkee, että yksi niistä roduista on Podengo, hyvin tyypillinen koirarotu espanjan alueella. Emme tiedä hänen menneisyydestään juuri muuta, kun sen, että missä lienee hän on elämänsä ensimmäiset puolitoista vuotta viettänyt, ennen koiratarhalle joutumistaan, siellä hän on ainakin yhdet pennut tehnyt. Voi olla että on ollut jonkun pentutehtailijan käsissä, tai sitten ihan vaan kadulla, emme tosissaan tiedä. Mutta oli missä oli se on mennyttä nyt. Nyt hän on ihan vaan uusimaalainen kotikoira, jonka ei enää ikinä tarvitse miettiä mistä se ruoka, peti taikka rakastava perhe löytyy.

Eikä hän sitä edellistä elämää itsekään taida enää mietiskellä, tällä hetkellä hänen suurin murheensa on se, että onko kello jo kymmenen ja iltapala katettu (ei ihan vielä, kun kello on vasta vähän yli kahdeksan).

Mutta tällainen tyyppi täällä siis nyt asustaa ja ilokseni olen huomannut, että toisin kun tuo meidän chihu-pappamme tämä typykkä ihan tykkää poseerata kameralle ja änkeää kuviin myös ilman erillistä kutsua. Eli häntä tulette varmasti jatkossa näkemään täällä sisustuskuvissa enemmänkin sitten. 

Our new doggo is a recue from Spain. We got her back in November and she's been settling in to our family nicely ever since. She's so sweet and loving that it's hard to believe someone somewhere ditched her for whatever reason. Lucky for us though, cause now she's a part of our family and we love her just so, so much.

Oisko ja voisko

Olkkarin sohvan ja vitriinin välissä on tila johon olen miettinyt jotain kalustetta tasoittamaan tuota faktaa, että sohva ei yllä ikkunan reunaan asti. Mielessä on ollut kaikenmoista, kunnes eilettäin älysin, että minullahan saattaa jo olla täällä yksi valmis kaluste joka tuohon voisi sopia; vanha vihreä paneelikaappi kasvihuoneessa. Äkkiä kaappi sisälle ja sovitukseen ja kas, sen mitathan natsaavat tuohon oikeastaan ihan täydellisesti.

Muotokielikin on ihan kohdillaan, mutta väri ei miellytä silmiäni sitten ollenkaan, vähän on liian piukka tuo vihreä tähän huoneeseen, eli uutta hillitympää sävyä pitää nyt miettiä jos tuo tuohon on jäämässä.

Tämähän ei uudesta maalista olisi moksiskaan muutenkaan, pinnat ovat aika kätysessä kunnossa kolhuineen ja pinttymineen, kannestakin isoja maalinpaloja puuttuu. Uusi vedinkin voisi olla paikoillaan, mutta niin kauan kun tuo vanha lankarulla tuossa toimii, annan sen kyllä olla ihan just noin, koska hirveän symmpis on tuo.

Mutta koskapa kaappi tuli juuri ulkoa kasvihuoneesta sisälle on se vielä aivan liian kostea mihinkään maalaamiseen. Kerkiän siis ihan hyvin tässä rauhassa mietiskellä millä värillä sen kaunistan ja sille taas uuden elämän annan.

Have been wondering how to fill this void between the couch and the glass cabinet when I suddenly recalled I had this cute green panel cabinet in the greenhouse. I got it inside to try it out and it fits like a glove. Only the color is a bit too perky in this room, so I need to tone it down a bit, but this old cabinet won't mind a new paint job anyways, it'll give this a whole new life.

Peltoherneen paluu

Laitoin pitkästä aikaa yhden opetustaulun esille makuuhuoneeseen. Ei olekaan hetkeen ollut yhtäkään tässä talossa esillä ja tuli oikein ikävä sitä fiilistä mikä näistä huokuu. Valitsin tuonne lempparini eli tämän varsin kulahtaneen Ebba Masalinin peltoherneen, jota olen tykännyt siellä tuijotella ennenkin. 

Jäin oikein pohtimaan, että miksi en ole pitkiin aikoihin pitänyt yhtäkään opetustaulua esillä missään, kun en kuitenkaan ihan täysin niihin ole missään vaiheessa kyllästynyt. Jossain vaihessa vuosien varrella vähän karsin varastojani ja möin ylimääräisiä pois, mutta jätin muutaman lempparini visusti talteen, just sitä varten, että niitä voi välillä pistää esille ja ihailla. 

Mietin myös, että onhan näissä varmaan markkinat vähän hiipuneet ja muoti mennyt ohi, kun näitä on viime aikoina näkynyt taas kirppiksillä myynnissä järkevämpään hintaan kun vielä muutama vuosi sitten. Mutta minähän en markkinoista tai muotivirtauksista suuremmin ole perustanut näiden kanssa, jos tykkää niin sitten tykkää ja minähän tykkään.

Herneistä tykkään paljon muutenkin ja siksikin tämä peltoherne on mukava katsella iltaisin kun nukkumaan menee, jokin tuossa auki olevassa palossa ja sen sisällä olevissa pyörylöissä viehättää niin, että nukahdan aina hyväntuulisena tätä hetken tiirailtuani. Joten huraa peltoherneelle ja Ebba Masalinille!

I put up  one of my old educational boards in the bedroom. I haven't had these up for a while and suddenly felt like looking at one again. Its a picture of a common pea by a famous Finnish educational picture artist Ebba Masalin. These used to be very coveted here in Finland a few years back, but suddenly went out of fashion. Lucky I still have a few of these in my collections, cause I really do like them still, fashion or not.

Monta ideaa yhdessä keittiössä

Keittiö on yksi lempihuoneistani tässä talossa siitä syystä, että siellä on niin paljon hyviä vuosien varrella saamiani ideoita ja kaikkea kaunista rinta rinnan. Helpoimmasta päästä ideat ovat ihan vaan vaikka hylly oven päälle, joka toi tähän tilaan paljon kaivattua säilytystilaa ja erittäin nätin kehyksen vanhalle ovelle. Tässäkin suurelta osin ihan vaan arkikäytön asioita, kuten nyt vaikkapa talouspaperirullat, mutta kun ympärillä on niin nättiä, että nekin näyttävät jopa ihan nätiltä tuolla.

Ihan huippuidea oli vuosia sitten rakentaa pesukoneen ja sähkötaulun peitoksi itse nurkkaan skafferi. Se on palvellut niin loistavasti tuossa, että vaikka se pesukone sieltä joskus pois sisältä muuttaa, niin skafferi on ja pysyy paikoillaan. Mielessä jo haaveilen siitä, että saan alkaa hamstrata ruokatarvikkeita koko komeron täydeltä, niin kuin kunnon pula-ajan mummo konsanaan.

Kallein kaikista ideoista keittiöön on ollut ehdottomasti nämä marmoritasot. Inspis tähän tuli puhtaasti ihanalta ystävältäni, joka laittaa samanmoiset omaan keittiöönsä jahka remonttipuuhat siellä alkavat.

Käytössä marmori on osoittautunut juuri niin ihanaksi kun miltä se näyttääkin enkä malta odottaa, että tämä tästä alkaisi pian patinoitua vieläkin kauniimmaksi, parissa vuodessa kun ei ole vielä suurempia ehtinyt ilmetä.

Muita hyviä ideoita tässä huoneessa ovat tietty tapetin lisäksi puulattiaan maalattu ruudutus sekä nuo ihanat metrolaatat työtasojen ja hellan päällä. Laatat tulivat siihen muutama vuosi sitten mutta puulattian maalasin jo pian viisitoista vuotta sitten. Siinä alkaakin jo kivasti patina näkyä siellä täällä kolhuina ja kulumina mikä tekee siitä silmiini aina vaan paremman.

Lähes poikkeuksetta minulta täällä ensi kertaa käyvät kysyvät, onko tuo hella oikea ja onko se koristeena vain tuossa. Hella on ihan oikea vanha hella ja se on ihan päivittäisessä käytössä täällä. Nyt siitä tosin yksi levy otti ja hajosi, enkä tahdo löytää korjaajaa joka viitsisi tulla tänne uuden levyn siihen asentamaan, vaikka uusi levykin minulla siihen jo on hankittuna. Kertoo paljon nykyajan kodinkonekorjaamoista, kun tekevät kuulema vain takuuhommia uusille laitteille ja muihin eivät enää koske. No, onneksi kaksi muuta levyä toimivat vallan hyvin ja se levynasentajakin varmasti jossain vaiheessa vielä löytyy, kun tarpeeksi kauaksi huhuilee (vinkatakin saa jos tietää jonkun!).

Ja ehkä lempparini tässä keittiössä on tämä jääkaapin integrointi, joka saa nykyaikaisen kapistuksen näyttämään vallan vanhalta ja leppoisalta. Idea tuli niistä julman kalliista italialaisista jääkaapeista, jotka on rakennettu näyttämään vanhoilta, että tuommoisenhan voisi askarrella itse ja niin sen sitten teinkin.

Että ihmekös tuo jos lempihuoneeni on tämä, kun niin paljon on laitettu intohimoa sisustukseen tänne.

I love my kitchen cause it's filled with all the best things and ideas.

Keittiön lempinurkka

Miten ihanaa onkaan, että valon määrä on alkanut päivisin lujaa lisääntyä, lumipeitteen kanssa pihalla näyttää pilvinenkin päivä jo ihan erilaiselta kun vielä kuukausi sitten. Sisälläkin näkee jo oikein hyvin päiväsaikaan ilman valoja ja välistä, niin kuin tänään aamupäivällä oli täällä valoisaa kun keväällä konsanaan.

Mietin tuossa, että olenkohan lokakuun jälkeen ihan hirveän montaa päivää nähnytkään, jolloin tätä ihanaa tapetoitua keittiötäni olen oikein luonnonvalossa voinut katsella. Eipä niitä montaa kuulkaa ole ollut, joten nämä nyt alkaneet tuntuvat sitäkin erityisemmiltä.

Minulla on ihan ehdoton suosikkinurkka tässä keittiössä ja se on tämä ikkunoiden välissä oleva tila. Siihen on kertynyt kokoelma kaikenmoista kaunista ja olen tykästynyt niihin niin lujaa just noin, etten muuttanut tuota asetelmaa, edes silloin kun tämän huoneen uuteen tyyliin tapetoin.

Siellä on ison kultaköynnöksen lisäksi kirppistelty haitarilamppu,  ystävältä ostetut vanhat lintuhäkit, vanhasta talosta ostettu naulakkohylly sekä kokoelma lasipulloja kirnun kera sen päällä. 

Kaikki näyttää siellä niin kivalta, eikä yhtään edes häiritse se fakta, ettei tuo lamppu ole ikinä ollut tuossa edes päällä, johto on roikkunut irrallaan jo monta vuotta. 

Ja nyt uuden tapetin kanssa kaikki näyttää taas niin ihanalta ja kivalta, että jaksan tuijotella noita tuolla aina vaan uudestaan ja uudestaan. 

My favorite corner in my kitchen is this, with a collection of vintage things it looks so lovely to my eyes that I could look at it day and night. Nice thing that it's getting lighter here during the days, I haven't really seen this room in bright daylight for so long.