Elokuisia olkkarifiiliksiä

Kateellisena olen katsellut ihmisten kuvia kukkakimpuistaan, joita ovat omista puutarhoistaan poimineent ja tuskastellut, kun omasta pihasta ei ole tänä kesänä niin paljoa satoa tullut, että maljakkoon asti olisin raaskinut poimia. Kävinpä sitten sen vuoksi kaupasta ostamassa omat kukkivat sulostuttamaan olohuonetta ja päädyin taas ikiaikaiseen suosikkiini eli harsokukkaan. En tiedä mikä siinä niin kivaa on, tuoksu vaiko herkkä ulkonäkö vai se, että nämä on niin helppo kuivattaa ihastuttamaan eloa vielä moniksi kuukausiksi eteenpäin; antaa vain olla maljakossaan ja kaataa vedet pois.

Olkkarissa kukkien lisäksi kivaa on kaksi koiraa, jotka taistelevat siitä kumpi saa nukkua päiväunensa ja yönsä tuossa vanhassa kissankorissa telkkarikaapin kupeessa. Vanhempi koira siitä eniten tykkää, mutta nuorempi varastaa paikan aina ihan kiusallaankin itselleen jos vain tilaisuus tulee. Olenkin koittanut etsiskellä toista samanlaista tuohon vierelle, että olisi sitten molemmille omat, mutta tällaista sopivan kulahtanutta ei ole vielä vastaan tullut mistään. 

(Nyt kuvausta varten yritin vanhaa herraa saada poseeraamaan kopissaan niin millään ei sitten meinannut haluta. Ilmaisikin vahvan tyytymättömyytensä siihen, että hänen suloisuudellaan koitan täällä ratsastaa tuhahtamalla pari kertaa oikein voimallisesti ennen kun pois kuvausalueelta tallusteli.)

Muualla huoneessa me ihmiset ollaan tykätty tästä keväällä löytyneestä uudesta vanhasta junapöydästä ihan kaikista eniten. Se on osoittautunut käytössä justíinsa niin näppäräksi kun arvelinkin; kaikille on oma laatikkonsa, jossa säilöä mitä nyt ikinä tuossa telkkaria tuijotellessa tarviikin ja kukaan ei ole enää kolhinut polviaan pöydän kulmiin kun sellaisia ei enää ole. Visuaalisestikin se on niin kovin ihana ja sopii talon tyyliin ja tunnelmiin aivan täydellisesti.

Ollaan me täällä tuosta tekemästäni telkkarikaapistakin tykänneet, uutta isompaa telkkaria ei vaan ole saatu aikaan hankkia vaan sen sijasta kaikki olemme kehittyneet huimasti siristelyssä ja kauas katsomisessa. Vaikka itse olen tuossa lajissa vahvin kaukonäköinen kun olen, niin täytyy myöntää, että vähän on alkanut jo kyllästyttää tuon tihrustaminen. Voikin olla, että tässä täytyy kaupoille uutta lähteä katsastelemaan, mutta en vielä kovasti kiirettä sen kanssa pidä, tämä pieni kun on niin tylsä katsella niin ei ole tullut líikoja sen edessä lorvehdittua ja pelottaa, että uuden isomman kanssa meneekin sitten ihan liikaa aikaa hukkaan vaan sitä tuijotellessa.

The mood in our livingroom today. Got some flowers to cheer up the vibe since it's still summer even if it is raining outside (wich I love!). 

Kulahtanut katseenvangitsija

Kesäkeittiömme nököttää jo ties monettako kesää paikoillaan melkoisen tyhjän panttina. Emme ole pitäneet kunnon syöminkejä pihalla nyt pariin kesään muistini mukana kuin ehkä pari kertaa ja silloinkin vaan oman perheen kesken kolmisin. Suurimmaksi osaksi syystä, että on ollut liian kuivaa hiilien kanssa grillailla eikä avotulen teko ole ollut metsäpalovaarojen vuoksi sallittua ja koska korona.

Minulla oli suuret suunnitelmat laittaa se tänä vuonna vähän uusiksi ja ehostaa se korjauksen lisäksi taas oikein sieväksi ja toimivaksi, mutta pitkä hellejakso jätti tämänkin projektin vain ajatuksen asteelle ja olenkin tyytynyt nyt pitämään sitä ihan vaan hauskana hyllykkönä, jossa on kiva pitää kaikenmoista nättiä esillä. Kerkiäähän sen korjailla sitten myöhemminkin.

Mielestäni se toimii tuollaisenaankin pihan nurkassa hirmuisen kivasti, vaikka vähän vinossa nököttääkin, kun yksi alla olevista pyöristä on katkennut alta pois. Tykkään siitä millaisen taustan se tuohon ruokapöydän taakse luo ja illalla kun puutarhassa palaa pienet tuikevalot siellä täällä tulee tästä ihan kuin jossain etelän lomakohteessa olisi (ei sillä että olisin edes ikinä ollut, mutta kuvia olen nähnyt).

Olemme olleet piintyneitä hiiligrillaajia ja aina vannoneet sen nimeen, ettei se ole grillin koosta tai hinnasta kiinni vaan siitä kuka niitä herkkuja siinä hiilillä kypsyttelee. Siksipä meillä on ollut markettien havin pallogrilli ilman jalkoja vanhan peltiämpärin päälle asennettuna ja se on ollut ihan  paras grilli myös sen puolesta, että on tuossa niin paljon korkeammalla, kuin niiden alimittaisten kinttujensa kanssa olisi, mitkä sen mukana tulivat eikä muutenkaan vie tilaa tai pistä silmiin liikaa.

Nyt vaan kun ei näin pienellä pihalla ole uskaltanut niitä avotulia pidellä on alkanut mietityttää, että jos ne kesät rupeavat tämmöistä kuivuutta olemaan niin täytyy suunnitella joku muu grilliratkaisu pihalle, jos siellä mielii pihviä käristellä. Ongelmaksi tosin heti muodostui niiden muiden grillivaihtoehtojen silmiini ihan sysiruma ulkonäkö, varsinkin kaasugrillien. mikä siinä onkin ettei niissä ole satsattu siihen, että ihmisiä ja sisustusmakuja on niin monenlaisia vaan kaikkialla jyllää se yksi ja sama malli vain koot ja materiaalit vaihdellen. Tosin tähän pihaan ei taida edes niin pientä kaasugrilliä olla olemassakaan, että suotta tässä marmatan, mutta olisipa silti kiva jos olisi olemassa jokin vähän paremmin vanhaan miljööseen sopiva grillimalli. Miettikääpä jos vaikka grilli näyttäisi tyyliltään samalta kun Smegin retro-jääkaapit tai Kitchen aidin yleiskoneet ei voisi tulla kyllä ruma sellaisesta eihän?

Mutta silloin kun ei grillata tai muutenkaan vietetä pihalla isoja syömäjäisiä on siellä nyt kuitenkin hauska shabby chic kesäkeittiöhylly sulostuttamassa kaikilla ihanuuksillaan ja silmänruokahan se on tavallaan ravintoa sekin, ainakin minulle.

My summer kitchen in the garden has been neglected for a couple of summers now cause it has been too dry to cook outside with open flame and corona has stopped all the social gatherings. So instead it has been serving as a cool shabby chic shelving unit to store all kinds of pretty, and I quite like it that way too.

Raittiissa ilmassa nukuttaa paremmin

Makuuhuone on ollut koko hellekauden pääosin verhot  päivisin visusti kiinni, ettei aurinko paahtanut sitä liian kuumaksi. Siksi sen hyllyllä ei ole nyt ollut mitään viherkasvia sulostuttamassa nukkujien unta, mutta siellä on sen sijasta hauska kokoelma erilaisia valkoisia päitä. On Tokmannilta heräteostoksena hankittu kukkaruukkupää, siskolta saatu vanha kipsipää sekä  joskus kirppikseltä osteltu hymytyttöpatsas. Hauska kollaasi mielestäni ja tykkään katsella noita raukeita ilmeitä nukkumaan mennessäni, ikään kuin olisivat vähän väsyneitä nuokin.

Olen nauttinut niin paljon, kun ilmat viilenivät ja saa taas tuulettaa makuuhuonetta päivät pitkät niin että illalla nukkumaan mennessä on koko huone raikas kuin vastapesty lakana. Olen muutenkin sellainen ihminen, joka tykkää tuuletella ikkunat auki kesäaikaan hyvällä säällä koko taloa. Tykkään vaan niin paljon siitä kun pieni ilmavirta käy sisällä päivällä, asia jota talvisin kaipaan, kun en silloin raaski liikoja tuuletella, vilukissa kun olen.

Parhautta on kun joskus ulkona on niin hiljaista, ettei pikkukaupungin äänet juuri kuulu ja voi nukkua ikkuna auki koko yön. Tai no koko ja koko, herään yleensä joskus aamuyöstä jonkun linnun lauleluun ja nousen sulkemaan ikkunan. Mutta on se sen arvoista silti, kun saa melkein ulkoilmassa nukkua omassa makuuhuoneessaan.

During this summer there hasn't been that many nights that I've managed to spend in my bedroom with the window open. But now that the heatwave is long gone I've been sleeping there the way I think it is best during summer, window open and fresh and slightly cool air flowing around the room. 

Also, not been able to keep a plant on the shelve cause of the heat so I have a collection of white head statues there that all look like they want to go to sleep. Makes one feel so sleepy just looking at them. :D

Kuivan kesän satoa

Sain tuohon aiempaan puutarhapostaukseeni kommentteja siitä, kuinka kauniilta meillä kuivan kesän jälkeen pihalla näyttää, niin ajattelin näyttää kuinka "kauniilta" näyttää sillä puolen, jonne se kasteluletku ei kunnolla ylettänyt. Se on aika syvällä tässä puolen pihaa se kauneus, oikein saa tarkasti tiirailla, että mitään muuta näkyy kun pelkkää kuivuuden satoa. Kaikki on ihan pilalla voisi melkein sanoa, mutta onneksi ei nyt kuitenkaan ihan kaikki, vaikka aika lähellä ollaankin. Keväällä tätä siivoillessani olin vielä optimistisempi, mutta osasinpa olla varauksella sitä jo silloin. 

Kolme suurta koivua on kuivuneena varistaneet lehtiään oikein urakalla ja ei uskoisi heinäkuun viimeistä päivää elettävän näissä kuvissa. Koivut onneksi osaavat olla ovelia ja voi olla, että tuosta vielä tokenevat. Ne nimittäin kuivuuden sattuessa kellastuttavat lehtensä ja siirtyvät säästötilaan ja jos hyvin käy ne ovat sellaisessa nyt ja palaavat vielä. Ja jos huonosti käy saamme niistä sitten polttopuita, sanoo pessimisti yrittäen pysyä positiivisena.

Joka tapauksessa tämä oli viimeinen kesä, kun tässä nurkassa yritän mitään puutarhaa pitää, jos täällä jotain haluaa kasvatella, se pitää tehdä alueilla mihin kasteluletkumme ylettää ja johon ehkä tulisi myös luontaista varjoa jossain kohti päivää. Takapiha on alkanut tuntua varsin kivalta paikalta keittiöpuutarhalle ja voikin olla että se sinne ensi kesäksi sitten muuttaa. Saas vaan nähdä saanko mukaan enää tätä erittäin hienosti paahtunutta ruohosipulia, joka oli tuossa monet suvet jo oikein komeaksi kasvanut. 

Pelkällä kastelukannulla ja letkulla kaukaa sadettamalla ei kovin hyviä tuloksi kyllä saanut, lähes kaikki mitä tuonne istutettiin kuivahti jossain vaiheessa eikä siementen istuttamisesta tullut yhtään mitään, vaikka kuinka kävin illoin ja aamuin kastelemassa. Kerran kun sen unohti, niin astiat kuivahtivan liiaksi eikä mikään vesimäärä sitä enää korjannut.  Löytyy tuolta silti vähän kitukasvuista tilliä, yksi sinnitellen kukkiva kesäkurpitsa ja erittän matalakasvuista ja täysin mautonta persiljaa, jotka ovat selvinneet kuin ihmeen kaupalla helteistä. Mutta, kuten sanoin ei tämä ihan kokonaan pilalla ole, sillä täällä kasvaa yksi oikein hauska pieni yllätyspalleroinen.

Nimittäin toukokuussa siihen bokashimultaan istuttamani kurpitsa. Se kuivatti muutaman lapsosensa helteillä, mutta juuri huomasin, että yksi uusi siellä nyt möllöttää tyytyväisenä kasvamassa taas. Se on jäänyt hauskasti roikkumaan varresta tyhjän päälle, kun kasvi on etsinyt tilaa kasvatella lonkeroitaan. 

Laitoin sille tuolin alle sinne, josko haluaisi  siinä istuksia ja kasvatella itseään eikä poikki menisi varsi sitten kun painoa tulee lisää. Nyt on nimittäin sellainen missio, että tästä yritetään saada oikein komea kurpitsa, sellainen josta lyhdyn saan sitten syksyllä portailleni. Kaikkeni aion antaa, että tuon saan elossa ja hyvissä voimissa pidettyä. Se ei onneksi liene enää niin vaikeaa, nyt kun taivaaltakin vihdoin kunnon kasteluvesiä on tullut.

My kitchen garden did not work out this year. Everything is burned dry or dwarfed, except this one little pumpkin baby that I found literally hanging in there. I put a chair under it and decided to try to grow it as big as possible to make me the most prettiest lantern when october comes.

And why it looks like fall already, there's three big birches that started to shed them leaves because of the dryness.

Yhden torin ihme

Se on aina niin kivaa, kun käy sellaisella kirpputorilla mistä ei yleensä välttämättä löydä yhtään mitään niin yhtäkkiä löytääkin sitten sylillisen tarpeellista. Tällaisia, mistä en juuri mitään löydä kirppiksiä on tiedossani monia ja yleensä en niihin kovin usein eksy juuri tästä syystä, mutta nyt päätin pitkästä aikaa ohikulkiessani käydä vilkaisemassa yhtä ja sehän se vain sitten kannatti.

Ensimmäiseksi siellä yhdestä pöydästä pisti silmiini varsin kivannäköinen lasinen juomapullo. meillä perheen miesväki juomapulloja mukanaan kuljettaa ja viljelee ympäri kämppään milloin mitäkin kamalia tuhat kertaa käytettyjä limupulloja, niin ajattelinpa kokeilla, josko se mies tällaisesta tykkäisi enemmän. Ja kyllä vain kannatti 1,5 euroa tähän tuhlata, sillä tästä tuli heti hänen lempparipullonsa eikä silmiäni särje enää yhtään kun tätä katselee millon milläkin pöydänkulmalla pyörimässä.

Toinen hyvä löytö oli tuo antiikkinen keraaminen ruukku, jota arvelen Tine K:n tuotannoksi muutaman vuoden takaa. Yhden samanoloisen jo omistan ja tämä sopii loistavasti sen pariksi työpöydälleni tai johonkin ihanaan asetelmajuttuun sitten syksymmällä. Kymppi ei ollut lainkaan paha hinta tästä, koska muistelen näiden silloin joskus maksaneen himppasen enemmän.

Parasta antia oli myös pari Sarviksen retroa lautasta asuntovaununi keittiöön kahden ja puolen euron kappalehintaan. Tällaisia sopivan kokoisia aamumurovateja siellä olisi jo tarvittu monta kertaa aiemmilla reissuilla, mutta hyvä kun löytyivät nyt. Vaunulla on jo muitakin tämän sävyisiä astioita, joten nämä solahtavat joukkoon mitä mainioiten. Lisäksi mukaani tarttui parilla eurolla kaksi kookospähkinän kuorista hiottua kulhoa, jotka näin heti siellä kivoina ja supernätteinä herkkukippoina, sopivat vaunun boheemiin tyyliinkin ihan täydellisesti.

Että kannattaa se käydä niillä itselleen vähemmän hyvilläkin kirppiksillä aina välistä. Ne kerrat milloin tyhjin käsin sieltä poistuu korvautuu sitten aina silloin kun jotain kivaakin kivampaa löytyy.

My recent fleamarket finds. All from one sincle store I normally don't go that often and when I do I usually don't find anything. A good looking water bottle for my hubby, who loves empty soda bottles that I hate to look at luing around. A Tine K vase for my autumn deco and a couple smaller dishes for my caravan that I really needed.

Kohta sataa

Edellisen postauksen portista kun kulkee sisälle pihallemme on vastassa tämmöiset näkymät. Varsin on tuuheaa ja vihreää vaikka omiin silmiin näyttääkin kovin kuivettuneelta ja ankealta. Sorapohjainen piha ei ole nauttinut kuivasta hellekesästä ja olenkin meistä tavattoman ylpeä, että ollaan saatu tämä näinkin hienona pysymään vaikka olosuhteet ovat olleet mitä ovat.

Se että kasveja on ja ne ovat kasvaneet niin korkeiksi on osaltaan auttanut huimasti pitämään pihan vähän varjoisampana, vaikka melkein joka suunnasta aurinko koko päivän pääseekin paahtamaan. 

Isoin apu meille on ollut kolmesta suuresta pylväshaavasta, jotka istutimme heti talon ostoamme seuraavana vuonna juuri tätä tarkoitusta varten talon eteläseinälle; varjostamaan kuumina kesäpäivinä. Ne ovatkin olleet nyt ihan suunnaton apu ja helpotus tuossa ja pitäneet talonkin osan keskipäivästä vilpoisemman puolella.

Pihalla on myös majaillut toisen pikkukoiran mielestä vähän pelottava ja pitkä musta käärme, eli meidän vesiletku. Se on sellainen kangaspäällysteinen ja käytössä venyvä, joka kyllä kiemurtelee niin kuin oikea käärme olisi, että en yhtään ihmettele jos pikku karvakuono siihen vähän epäilevästi suhtautuu. Meille se on kuitenkin ollut ihan paras ystävä, vaikka jo aika kyllästynytkin olen siihen, että melkein joka ilta on sen saanut esille ottaa.

Mutta tuon käärmeen ansiosta on pieni pihamme vielä pääosin elossa ja joiltain osin jopa ihan hyvissä voimissa vielä. Kasvihuoneesta olemme saaneet satoa jos jonkinmoista ja lisää on vielä tulossa, joten ei tätä kesää nyt ihan vielä voi täysin surkeaksi alkaa haukkua. Onneksi huomisesta alkaen on vihdoin luvattu kunnollisia sateitakin, että saamme vihdoin vähän huoahtaa kasteluhommista ja antaa luonnon hoitaa, se kun siihen hommaan paras on.

Mutta vielä en sulje päivänvarjoja pihalta, tämä kesä ja sen sääennusteet ovat saaneet minussa esiin melko epäuskoisen sateenodottelijan. Mielummin varjostelen vähän liian pitkään, kun otan sen riskin, jos se sade ei vielä huomenna ylläkään tähän pihaan asti. Mutta kyllä minä siihen uskon, että tällä viikolla täällä sataa ja se on niin ihanaa sitten se.

Our garden after the hot and dry summer is alive mostly and at some places only because we've been watering it regularly, sometimes daily. It' so nice to see that it has paid off and there's still plenty of green around us. I'm so happy the forecast is finally predicting plentiful rain  here, beginning tomorrow that I almost feel as giddy as a child on christmas eve waiting for it.

Uusi pihaportti paikoillaan

Ja kylläpäs tuli hyvä tästä uudesta puuportista jonka rimoista pistimme kasaan. Paljon nätimpi kun edeltäjänsä ja niin paljon kivampi käytössä, kun on puolta kevyempikin. Odotin, että olisi ollut jotain ongelmia portin paikoilleen kiinnittämisessä, edellinen portti kun oli vääntynyt ja vääntänyt mennessään myös portinpielien betonijalat, mutta uusi sujahti samoille sijoille ja asettui heti paikoilleen, kuin olisi aina siinä ollutkin.

Kevyemmän ulkonäkönsä lisäksi portissa on nyt sekin muutos, että siinä ennen ollut emalikyltti, joka talomme osoitetta markkeeraa ei sopinut enää noiden isojen rakojen kanssa yksiin kivasti, joten täräytin sen kasvihuoneen seinälle, josta se itseasiassa näkyy jopa paremmin kuin portista. Mikään pakkohan tuollaista ei tässä kohden pihaa ole olla, kun se virallinen on kiinni aidassamme pihatien kulkuaukolla, josta kaikki tielläliikkujat sen näkevät. Tämä on vaan tämmöinen nätti lisäke, jota on kiva pitää tuossa ikään kuin varmistuksena, että kulkija varmasti tietää oikeaan paikkaan tulleensa. Monta kertaa nimittäin ei ole tiennyt.

Ja se parhaus uudesta portista näkyy tässä kuvassa, siellä se pikkukoiro on nyt vahtimassa rimojen raoista parkkipaikan meininkiä. Toinen koira ei ollut yhtä innoissaan muutoksesta portti kun valmistui hänen parhaimpaan päiväuniaikaansa, mutta tämä nuorempi on ollut muutokseen varsin tyytyväinen kyllä.

Pihan puolelta portti näyttää yhtä viehkolta kun tulosuunnastakin katsottuna. Tykkään tuosta yläosan muodosta tosi paljon vaikka se ei siitä oikein kunnolla erotukaan. Se kuitenkin antaa tälle portille persoonallisen leiman ja kertoo että täällä asuu vähän rennompaa porukka, eikä mitään millin viilaajia, ainakaan puutarhaporttihommissa.

Mutta onpas kiva kun on nyt uusi portti käytössä eikä tarvitse enää pelätä, että koska se vanha romahtaa lopullisesti. Viime talvena se jo pari kertaa sitä yritti, mutta hyvä että jaksoi tänne asti ja pääsee nyt sitten ehkä johonkin uusiokäyttöön, niiltä osin kun ei aivan laho vielä ole.

The new diy garden gate on it's place and in use. I really like how well it fits the old posts and how lovely it is to look at and thru, like the little doggo does. It also brings a lovely old cottage garden feel to this yard that was my inspiration all along.