Lapikasmania

Minulla on tänä vuonna käynyt ihan uskomattoman hyvä flaksi, olen nimittäin onnistunut löytämään itselleni peräti kolmet uudet lapikkaat kirppiksiltä. Uudet sanan siinä merkityksessä, että jokaiset ovat kuitenkin käytetyt, asia josta tykkään kengissä eniten. Vihaan nimittäin syvästi uusien kenkien sisäänajoa, jalkani ovat niin prinsessat etteivät ne kestä päiväkausien hankausta enkä jaksa sitä odottamista, että kengät pehmenevät käyttööni sopiviksi. Siksi suosin kirppiskenkiä, ne on valmiiksi pehmennetyt ja yleensä juuri oikealla tavalla sopivat eikä jalkojeni tarvitse kärsiä lainkaan. Joten todellinen lottovoitto löytää kolmet valmiiksi jalkoihini sopivat lapikkaat, riittää pitkälle tulevaisuuteen nämä.

Minä nimittäin kävelen kaikki talvet melkein pelkästään vain lapikkailla. Olen kävellyt jo vuodesta 2012 kun ensimmäiset löysin (kuvassa taempana). Pidin niitä niin paljon, että niistä irtosi lopulta pohjat molemmista viime keväänä. Ne olivat jo niin loppuun kävellyt, ettei suutarikaan suositellut niiden korjaamista enää. Siinä sitten iski paniikki, että mistä uudet, mutta kuten näkyy ei tarvitse siitä enää murehtia. 

Lapikkaat ovat lämpimät, käytännölliset pukea ja riisua, hyvät selkävaivaiselle kävellä, erittäin kivan näköiset ja hyvin kestävät sekä laajalti ihaillut. En ole nimittäin koskaan eläessäni saanut niin paljon kehuja kengistäni kun lapikkailla kävellessä. Tämän tästä tulee aina joku vastaankulkija ihaillen kommentoimaan tai kysymään mistä olen lapikkaani ostanut. Harva tuntuu tietävän, että uusiakin saa vielä (Googlella löytää).

Kaikki lapikkaani ovat reilusti käytetyn näköiset paitsi nämä uutukaiset jotka muutama viikko sitten ostelin Suomen kasarmin aarteista Hämeenlinnasta. Nämä ovat niin vaaleat ja puhtoiset vielä, että nyt on varaa jättää nämä sellaisiksi pyhäkengiksi, jotka vedetään jalkaan vain erikoistilanteisiin ja juhliin. 

Muut ovat sitten pihalapikkaat (ne joista on pohjat irti), arkilapikkaat sekä varalapikkaat sitten kun noista seuraavista irtoaa pohjat tai ne kuluvat puhki. Asia joka varmasti tapahtuu tällaiselle lapikasmuijalle, joka ei talviaikaan suostu muita kenkiä edes vilkaisemaan.

Että kyllä nyt kelpaa, tuossa on kevyellä matikalla laskettuna minulle talvikengät tuleviksi kahdeksaksitoista vuodeksi, ellei enemmäksikin jos niistä oikein hyvää huolta vaan pidän. Nuo ensimmäiset kesti kuusi vuotta ilman ensimmäistäkään vahausta tai suutarilla käyntiä, (että voi niitä kohdella niinkin) ja silti kestävät ihan kivasti ottaen lukuun sen että olivat myös valmiiksi jo reippaasti käytetyt, mutta näistä uudemmista aion nyt koittaa pitää vähän parempaa huolta.

Since I found my first pair of Finnish lappshoes I've worn nothing else during winter. The first ones broke this spring and I got really worried if I'd find myself new ones, but look at here, I did! Now I have four pairs of soft already used nice and comfy lappshoes, for every occation I can think of.