Jouluperinne

Siitä asti kun lapseni syntyi (ja siitä on jo kaaaauan aikaa) on minulla ollut perinne leipoa joulupiparit vasta aivan joulun alla. Vuosien saatossa keräilin komeat kokoelmat erilaisia piparimuotteja ja niistä väänsimme oikein monen taikinan verran erilaisia piparkakkusia yhdessä. 

Nyt viime vuosina ei ole teiniä enää piparienteko äiteen kanssa paljoa napannut, mutta olen silti pitänyt itse perinteestä tiukasti kiinni. Leivon ja koristelen pipareita aivan joulun alla. Nyt enää muutamalla muotilla tosin (koska käsintiski) ja vain yhden taikinan verran, mutta leivon kuitenkin. Ei tule joulua ilman piparkakkusia.

Ja joka joulu olen perinteikkäästi onnistunut polttamaan ainakin yhden pellillisen. Siksipä otan aina jokaiseen pellilliseen kaikkia erilaisia pipareita, että pysyy sitten loppumäärä tasaisena. Muu perhe osaa odotella niitä palaneita ja ne yleensä häipyvät pelleiltä jo ennen kun ovat edes jäähtyneet. Niihin onnistuneisiin en anna vielä koskea, ne pitää koristella ensin.

En ole kovin mestarillinen piparinkoristelija koska siinä puuhassa pitää olla kärsivällinen ja puristaa tasaisesti. Huiskaisen sokerimassat vähän miten sattuu, ei sitä kukaan syödessään huomaa kuitenkaan jos eivät ihan täydellisiä ole.

Ja sitten kun ovat kuivaneet laitan ne purkkiin josta en aluksi anna ottaa kun ihan muutaman päivässä vaan. Eihän sitä sovi heti kaikkia syödä kun pitää malttaa että riittävät joulun yli. Melko hyvin tottelevat perheen miehet tuota vaikka joskus väittävätkin tonttujen purkilla käyneen heidän sijastaan.

I have a tradition to make Christmas gingerbreads just under the Holidays. I used to have a little helper when my son was still little. Now as a teenager he's not that keen on baking with mom anymore. But I still enjoy making these. I like to make a whole jar of them and I guard it from the men in this family so they wont eat them all at one go.