tiistai 9. huhtikuuta 2013

Ja ilman pintaa

Vihdoinkin jakkara on kuoriutunut maaleistaan. Tai no, eihän se sitä itsekseen tehnyt. Melkoisen kova homma oli kyllä mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Aikalailla tuollainen se on kai alkujaankin ollut. Muistoksi jäi vähän värejä tipluiksi sinne sun tänne, ikäänkuin kertomaan vienosti tarinaa siitä miltä tuoli on joskus näyttänyt (tai siksi kun en yksinkertaisesti jaksanut hinkuttaa enää yhtään enempää).

Finally the stool is free of it's perky colors. I think it now looks as it looked when it was new back in the day. I left a hint of paint here and there just to remind of it's history (read: was too difficult to get it all off).

25 kommenttia:

  1. Silloin kun laitoit ensimmäisen kuvan tästä tuolista, ajattelin, että onpa se sympaattisen näköinen noinkin. Mutta kyllä tämä vaan on upea tässä asussa!

    VastaaPoista
  2. Upea siitä tuli, arvasin!! :) Tuollaisenaan ihan paras!

    VastaaPoista
  3. Pienet väritiplut ovat minusta vain persoonallinen lisä kokonaisuudessa ja kertovat samalla tuolin tarinaa. Kaunis lopputulos. Työ kannatti.

    VastaaPoista
  4. No eittämättä onhan toi todella hieno, aivan uus tuoli maalien alta paljastuneena. Raikkaampi ja rustiikkisempi. Millä hioit pinnat?

    -M
    http://snapshotmotions.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalit irrotin ensin Liberonin maalinpoistoaineella. Puupinnan hioin ihan santapaperilla ja jalustaan käytin teräsharjaa.

      Poista
  5. Hieno mikä hieno ilman maaleja! Loistavaa!

    VastaaPoista
  6. Sympaattinen kaunotarhan sieltä maalin alta kuoriutui:)

    VastaaPoista
  7. Tajusin taas, millaisia aarteita olen itse päästänyt käsistäni vain siksi, ettei niiden pinta ole äkkisältään miellyttänyt.

    Kiitos sinulle aivan mahtavasta blogista, saan täältä mielettömän paljon inspiraatiota aina kun tätä selailen. :)

    VastaaPoista
  8. WAU taas kerran, mahtavan kaunis tuoli kuoriutui esiin!

    VastaaPoista
  9. No niin.. mä riudun ... joskus on joku opettanut, ettei toisen omaa sovi himoita... no ei ole mennyt oppi perille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mullakaan ole menny perille. Jatkuvasti himoitsen toisten "romuja" ja kateellinenkin olen :-)

      Poista
  10. W A U wau W a U !
    Makee löytö! Onnittelen ;)

    VastaaPoista
  11. Tsau, meillä on samanmoinen tuolikaunokainen, jalkoihin kuuluu/on kuulunut sellaiset kumitulpat. Oletko sattunut löytämään niitä tulppia uutena? Meiltä on ajan saatossa kadonnut yksi.

    hyvää kevättä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin k-raudoissa joskus oli. Pitääpä käydä itsekin vilasemassa josko löytyisi omaan jakkaraan.

      Poista
  12. Hei
    Pähkäilen juuri parin 50-lukuisen pöydän kunnostusta, kannen lakkapinta on huonokuntoinen mutta jalkaosat vielä menisi, vaan milläpä nämä kunnostaisi että värisävy pysyy riittävän lähellä alkuperäistä? Tuolisi sävy on kaunis, oletko käyttänyt siihen vain lakkaa vai lisäksi petsiä?

    Ja lisäksi tulee mainita, että ihania ideoita sinulla riittää noin yleensäkin!

    T: Säännöllinen vierailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa laitoin vähän okranväristä (taiteilijoiden) akryyliväriä ja hieman sotkin myös harmaata pintaan. Vedellä laimensin värit petsimäisiksi ja sitten kun pinta oli kunnolla kuivunut pistin puolihimmeän venelakan päälle.

      Itse kunnostin joskus muinoin vanhan 50-luvun pöydän ja saadakseni koko pöytään saman sävyn se piti kyllä entrata ihan kokonaan uusiksi.

      Poista
  13. Tulipa siitä tyylikäs. Vaikka minusta tuoli oli ihana jo lähtöpisteessä, niin kyllähän se tuollaisena teille paremmin sopii. Hienoa työtä jaksoit kyllä tehdä!

    VastaaPoista
  14. Ihana tuosta tuolista tuli! Millä poistit metallijaloista maalin? Maalinpoistoaineellako?

    VastaaPoista