Peltinen pyykinkuivatin

Puulämmitteisessä puutalossa on takkojen kupeessa talvella niin kuivaa ja lämmintä, että pyykkien kuivaamisen ei mene parhaimmillaan kuin yksi hujaus vain. Koneellinen kosteaa kuivahtaa takan edessä muutamassa tunnissa, yhtä nopsaan siis kun kesäkeleillä auringossa.  Työhuoneen takka palvelee kuivatushommissa olkkarin isomman vehkeen kanssa yhtä hyvin. Tässä kuivataan pääasiassa pikkupyykkiä ja sellaisia jotka saa hengariin ripustettua, kun olohuoneessa menee välistä lakanat ja muut isommat. Asensin kattoon tangon (joka kyllä voisi olla vähän pidempi ja nätimpi) johon olen kerännyt mieluisan mallisia puuhengareita ja pyykkipoikahengareita. Ne ovat mielestäni niin nättejä, että en oikeastaan näe tuota kokoelmaa mitenkään epäsisustuksellisena ollenkaan.

Ja tietysti paikalla roikkuu myös tuo vuosia sitten vanhasta vyyhdinpuusta tekemäni pikkupyykin ripustin. Se on toiminut ja kestänyt niin hvyin käyttöä ja aikaa, että jaksan olla sen erinomaisuudesta ja nätistä olomuodosta vieläkin onnellinen. Että ei haittaa kuivatella pyykkiä näillä vehkeillä (ja keleillä).

The best place to dry laundry during winter is of course close to our fire places and with pretty drying hangers and racks it's pleasing to the eye too.

Näyttää kahdelta mutta on vain yksi

Niin se sitten valikoitui vihreä väri näihin lapsen huoneen kalusteisiin. Maastonvihreä tarkalleen ottaen, väri jonka sekoittelin vanhoista purkinpohjista välillä huoneessa koemaalauksia tehden, että sain sen just enkä kohdalleen huoneen valoon ja  muihin sävyihin nähden. Ja sitten kun otin kuvia kalusteista päätti kamerani, että ne ovat kahta eri sävyä, vaikka molemmat maalattu yhdellä ja samalla. Tämä johtuu tuosta huoneen pohjoiseen antavasta ikkunasta, jonka tähän vuodenaikaan raaka valo heijastaa lujaa puolihimmeästä pinnasta ja pienikin ero katselukulmassa on iso ero sävyssä.

Vihreäksi maalasin siis tuon vasta tekemäni pikkusenkin sekä tuon vaatekaapin, joka oli aiemmin väriltään kirkkaamman vihreä. Nyt kun huone muuttuu vähän aikuismaisemmaksi laitetaan myös värimaailma seesteisemmäksi ja maastonvihreä sopii tänne hyvin. Se onkin sekä lapseni, että minun suosikkivärejä vaatetuksessa ja oli lopulta hirveän helppo päättää laittaa myös osaan kalusteista. Ja jotta huoneesta ei ihan vain vihreä tule, maalataan tuo taustalla oleva kalastuskaappikompleksi sitten vähän vaaleammalla värillä, ehkäpä sillä kitillä mistä aiemminkin jo taisin mainita. Ensin pitää vain vähän sekoitella maaleja ja koemaalailla, että näkee mikä tuonne noiden seuraan sitten  parhaiten sopii.

Army green, that's the green we selected to paint some of the furniture in my sons room. Both of the cabinets is painted with the same tone, it's just the hard northern light and the angle of the furniture that makes it look like they are different. 

Sulkia ja simpukoita

Makuuhuone on näin keskitalvella ihanan runsas ja vähän romanttinen. Tavaraa on, mutta saa ollakin. Itse olen ihminen jolle runsas sisustus tuntuu ja näyttää lämpöiseltä ja näillä keleillä sitä lämpöä tarvitaan. Somisteiksi olen valinnut tähän kuukauteen sulkia ja simpukoita. Niitä on esillä eri muodoissaan jopa pölyhuiskina maljakossa.

Pohdin tuossa myös lapsen huonetta laittaessani, että onkohan se tylsää jos lähes jokainen säilytyskaluste on jollain lailla tuunaamani tai tekemäni? Sitten hoksasin, että niinhän se on tässäkin huoneessa. Tässä rivissä on kätteni jälki joka ikisessä kalusteessa. Lasilaatikosto, jonka tuunasin pienemmäksi, vihreä vaatekaappi johon laitoin apilapellit oviin, pukukaappi jonka tein alusta asti itse, samoin pieni seinäkaappi ja laatikosto, jonka muodon ja ulkomuodon muutin tilaan sopivaksi. Eikä tuo näytä yhtään pahalta tuo kokonaisuus, päinvastoin.

Ja mikäs siinä, kun kalusteet ja tavarat toimivat niin sitten ne toimivat, oli ne itse tehty, tuunattu tai osteltu valmiina (mieluiten kirppiksiltä tietenkin). Tässä huoneessa on just nyt ja just näin niin hyvä olla

The bedroom is quite cosy and full at this time of the year, but I like it. It makes the space warm and comfortable and with the freezing weather outside this is just what I need.

Ovista ja laatikoista

Minulla oli varastojeni kätköissä männä kesänä ilmaiseksi saatuja vanhoja kaapin ovia ja laatikoita. Niistä oli alkuperäinen runko syöty jo aikaa sitten, mutta ajattelin silloin, että niistä vielä jotain aikaan saisi ja niinhän tuota sai. Lapsen huoneeseen tarvitaan säilyttimiä ja koskapa osista tällainen tuli heti mieleen, niin tällainen siitä piti tehdä sitten.

Eikä siinä kauaa nokka tuhissut tämänkään kasaamisessa. Muutama liimapuulevy rautakaupasta ja kanneksi omista varastoista vanhempi vastaava, vähän ruuveja liimaa ja kittiä ja se oli siinä. Ja nyt kun tämä on maalia vaille valmis, huomaan ajattelevani koko ajan, että tästä pitää saada vihreä, oikein tumma vihreä, joten täytynee mennä sen fiiliksen mukaan kun se noin vahva on.

I had in my storage some drawers and doors of an old furniture that's frame had been eaten away decades ago. As I needed more storage to my sons room I decided to use the parts to make a new furniture and here it is. For some reason I keep thinking this should be green, so I need to listen to my feelings and  paint it green then.

Rautasänkykaupoilla

Alustavassa suunnitelmassa lapsen huoneen uudistukseen kuului tyystin toisenlainen sänky, mutta kun tämä vanha kotimainen vanha kaunokainen tuli kierrätyskeskuksessa vastaan, oli aivan selvää että suunnitelmani siltä osin muuttui välittömästi. Tämä oli itseasiassa juuri se sänkymalli, jota silloin vuosia sitten haikailin kun huone koki ensimmäisen muodonmuutoksensa, mutta koska sitä ei siihen hätään ollut saatavilla piti sillon ostaa vain jotain sinnepäin. Nyt kun tämä sänky on tässä, tuntuu että niin sen kuuluu ollakin, se sitoo koko nurkan nyt niin hyvin kasaan.

Tässä matalassa huoneessa tykkään tästä sängystä siksi, kun se kurottelee korkeilla laidoillaan ylöspäin ja nostaa visuaalisesti kattoa vähän korkeammalle samalla. Mutta erityisesti tykkään tästä sängystä siksi, kun se istuu mitoiltaan aivan täydellisesti tuohon ikkunan viereen. Tämä on mitoiltaan vain noin kaksitoista senttä edeltäjäänsä kapeampi, mutta se riitti hyvin siihen ettei mene laita ikkunankarmin päälle, mutta mitta riittää oikein mukavasti nukkumiseen.

Vielä pitää käväistä patjaostoksilla, jotta saan tähän täydellisesti mittoihin istuvan patjan, sekin asia joka täytyy saada täydelliseksi, en nimittäin yhtään tykkää tuosta että se nyt roikkuu vähän laidan yli (tuo on meidän vieraspatja vain lainassa tuossa)

Ja koskapa markkinoilla ei ole tähän juuri sopivan levyistä täytyy ostaa isompi ja vuolla se sopivaksi itse.

I found the perfect bed for my sons room from a local recycling center. It's a real vintage metal bed and I think it fits this space like a glove. Looks so much better than the previous one.

Perä edellä portaikkoon

Pitääpä ihan näyttää teille miltä näytti, kun tuossa viikonlopulla siirrettiin sitä volkkarin perää sieltä yläkerrasta alas. Tässä näette projektin lystikkäimmän kohdan, tuo perä nimittäin jysähti jumiin tuohon portaikon kapeimpaan kohtaan oikein kunnolla. Asia joka oli sangen ihmeellistä siksi, että juuri tuosta kohdasta se oli alun perin silloin 13 vuotta sitten yläkertaan mennytkin. Että joko tuo perä oli vuosien saatossa turvonnut tai portaikko kutistunut tai kantajien arviointikyky muuttunut huonommaksi, mutta siihen jysähti.

Siinä sitä kolmen miehen ja yhden naisen voimin ja aivoin väänneltiin ja käänneltiin ja venkutettiin, mutta ei se suostunut inahtamaankaan alaspäin ennen kun paikalle kutsuttiin vielä appiukko rälläkän ja sorkkaraudan kanssa. Kun yksi jalka saatiin poikki ja palohälyttimet hiljaisiksi luiskahti perä vihdoin kaikkien ja varsinkin minun riemuksi sujuvasti alas ja siitä suoraan pihalle. Nyt se makaa onnellisesti parkkipaikallamme hangessa odottamassa että saamme sen siirrettyä varastoon talteen (jahka sille ensin tehdään sinne sopiva kolo). 

Ja minä saan miettiä seuraavaa projektiani joka on näiden paperipussi-tekniikalla pinnoitettujen portaiden korjaus. Perä nimittän jyrsi useampaankin askelmaan mukavat jäljet ohi "lipuessaan" ja niistä irtosi paperipussipinnoitteen lisäksi myös paljon muutakin. Muuten tuo pinnoite kesti todella hyvin tämän projektin (kuten on kestänyt muunkin elämän), se ei revennyt yhtään vaan irtosi vaan niistä kohdin mihin isku tuli, voisi melkein sanoa että se on tuossa kiinni lujemmin kuin alemmat maalikerrokset. Nyt minun pitää vain keksiä miten korjaan nuo jäljet kätevimmin, vai joudunko entraamaan kaikki vaurioituneet portaat kokonaan uusiksi (toivottavasti en, koska se on NIIN lujaa kiinni, että sen poistamisesta tulee yksi h****tti.)

Mutta kaikki aikanaan. nyt keskitytään vielä lapsen huoneen laittoon ja mietitään porrasasiat sitten kun sen aika tulee (eli inspis iskee). Pääasia että perä saatiin ulos eikä se jäänyt ikuisiksi ajoiksi somistamaan portaikkoamme.

The project of moving the vintage volkswagen end from upstairs to downstairs didn't quite go as planned, a fact that puzzled us since that's where it went up back in 2006. Either the car had swollen or this house shrunk, but it got totally stuck there and didn't budge until my father in-law came and grinded one of its legs off. 

And while it was stuck and we tried to move it my paperbag stairs got a little damaged. So I need to figure out a way to fix them easily now. Oh, well luckily there's no hurry with that. I can easily live with a little scuffed staircase for awhile, main thing is the cars end is out of the house.

Kalamiehelle kaappi

Viime kesänä ostelin sellaisen rämän kaapinjärkäleen josta askartelin jo yhden kaapin yläkerran aulaan. Siitä jäi tähteelle mukavasti osia myös toiseen kaappiin joka oli kutkutellut mieltä tehdä. Nyt kun lapsen huone uudistuu keksin heti että sinnehän se toinen kaappi sopii kuin nakutettu. Kävin ostelemassa vähän uutta puuta ja ihan muutamassa tunnissa olikin kaappi jo valmis. Kiirehdin sitä heti kuvaamaan niin kauan kun päivänvaloa riitti, joten takaseinä ei vielä ole paikoillaan jäykistämässä systeemiä, siksi kaappi näissä kuvissa näyttää vähän vinolta vielä, mutta muuten varsin oivalliselta vai mitä?

Kaapin sisätilat suunnittelin kalamiehen harrastukseen sopiviksi; hyllyt uistinlaatikoille, laukuille ja muille ja korkea tila vapojen säilytykseen. Hyväksytin suunnitelman vielä kalamiehellä itsellään ja hän oli varsin vaikuttunut myös äitinsä kekseliäisyydestä. (Tässä voinen tunnustaa, että se kekseliäisyyteni kumpusi tarpeesta saada niille vehkeille joku paikka johon ne siivota ympäri huonetta lojumasta.)

Tämä tulee alustavasti lapsen huoneessa jo olevan laatikoston päälle ja koko systeemi maalataan jollain kivalla värillä, jahka ensin päätän, että millä. Mielessä vaihtelee joku kiva kitti tai sitten tumma harmaanvihreä. Voi olla, koska huoneen seinät jo vihreät ovat, että taivun siihen kittiin, mutta ans kattoo nyt ensin kun saan tämän ylös ja paikoilleen. 

Made another cabinet of the old broken one I got last summer (I made another cabinet of it too then). This is going to my sons room to store his fishing gear. The shelves to the boxes of lures, and other stuff and the tall space is for the rods. (I'm really hoping this will reduce my chances of stepping to a fish hook on the floor in the future.) Now I just need to figure out the color to paint this with.