Kesän ensimmäiset vaunujutut

Piskuinen asuntovaununi on seissyt koko alkukesän varsin surkean näköisesti tallin vierustalla. Siitä puhkesi viime syksynä rengas alta ja siksi sitä ei ollut voinut kovasti tuosta siirrellä yhtään mihinkään, muuta kun ottaa sen verran irti seinästä, että sisälle on voinut vähän kurkkia. On ollut niin kiire muiden hommien kanssa, etten olut ehtinyt syventyä tähän projektiin ennen kun vasta ihan tässä viime viikolla pääsin vihdoin vähän alkuun.

Mielessä on ollut tehdsä sinne taas pieni keittiöremppa, niin kun välistä on ollut vähän jo tapana. Se on helpoin paikka pistää vähän uusiksi, kun muualta en vielä kovasti halua mitään alkaa muutella. Olin juuri ajatellut, että jos löytisi jostain sellaisen laattapintaisen Enso-levyn, niin kuinka ollakaan...

Sellainenhan löytyi vieläpä ihan parin päivän päästä siitä ideasta! Ja tietenkin lempipaikastani Suomen kasarmin aarteista Hämeenlinnasta. Ei maksanut paljoa ja on just tarpeeksi kämäsen näköinen, ettei tarvitse tuntea hirveää sääliä siitä, että aion maalata roiskauttaa tämän valkoiseksi, sillä ihan pikkaisen on liian punainen makuuni tällainen.

Vähän hassua sovitella sitä tuonne punaisena, mutta oli pakko edes yrittää nähdä miltä tuossa laattapinta sitten näkyisi ja voin sanoa, etten kyllä oikein mitään selvää tästä saa, kun niin on kaiken tiellä näin. Mutta eipä tämä koko palanen tuonne ole edes menossa, vaan vähän reilu puolet, sillä ajatus on toistaiseksi ollut laittaa sitä vain tuohon kaapin ja koriseinäkkeen alapuolelle. 

Mutta kaikki on vielä ihan ajatuksen asteella vasta sillä en ole vielä päässyt edes vaunua talven jäljiltä imuroimaan, kun niin kuumat ilmat taas napsahti. Olisi niin ihanaa jo vähän verhoja tuonne laittaa, mutta ei tuolla pysty nyt oleilemaan kun hetken kerrallaan päiväsaikaan.

Olisi toinenkin pikkuremppa vielä tehtävä ennen niitä sisustushommia, kun tämä etukulma on jostain vuosien varrella vähän vuotanut ja sen syy täytyisi koittaa tuolta alta esille kaivaa ja korjata samalla kun nämä pintalevyt tästä pistää uusiksi. Se on näissä semi-antiikkisissa kärryissä vähän sellaista, että saattaa se vesi päästä välistä jostain sisälle asti. Onneksi muualla ei (vielä) näy vastaavia ja tämä on (ehkä) suhteellisen nopsa tästä korjata.

Mutta ehdottomasti parasta nyt on, että vihdoin on uudet kumit alla taas! Kelpaa lähteä ajeluille sitten, kun nämä helteet vähän hellittää sen verran, että saan nuo sisätilat kuosiin ensin. Nyt voi sentään jo ruveta suunnittelemaan kesän reissujakin, kun on kuitenkin jo entrauksen alkuun päästy näiden uusien kumikiekkojen myötä.

Finally got new tires to my little caravan so I can start planning the little kitchen reno with this red board that I'm going to paint white first and to repair the damage on the front corner that has been leaking water inside for a while.

Kesätuliaisia

Tämä postaus on omien tuotteideni mainos

Sain juuri uunista ulos pari viikkoa sitten tekemäni kesätuliais-keramiikat. Tein nämä siis ihan sitä silmällä pitäen, että jos joku siellä haluaa tänä kesänä viedä tuliaisiksi jotain pientä, ihanaa, kesäistä ja käsintehtyä niin nyt täällä olisi tarjolla juuri sellaista. 

Tein muutaman myös noita keramiikkakukkasia, joita taannoin tein ihan itselle vain. Ne ovatkin olleet varsin ihania kukkapenkkien sulostuttajia joita kaikki täällä käyneet ovat ohi kulkiessaan ihailleet.

Kesäaktiviteettejä miettiessä pelmahti päähän tehdä kalastuksesta pitäville oma (noin 32cm korkea) kalanruoto-koriste, jonka voi ripustaa roikkumaan silmäniloksi johonkin kivaa seinää vasten. Tämä on ihan vaan kovaksi poltettua keramiikkaa ilman lasitetta, joten pinta on hauskan luumainen. Vielä pitää ratkaista tuo pyrstön narujen solmiminen nätimmin ennen kun nämä voin myyntihyllyyn pistää, mutta eiköhän se tässä ihan pian ratkea.

Oma suosikkini on tästä satsista tämä (noin 14cm korkea) kissankello-kilkatin. Se helähtää hauskasti kun narusta heilauttaa ja toimisi varmasti oikein kivana ovi- tahi kahvikellona kukista pitävän kesämökillä tai puutarhassa. Nämä on päältä lasitettu violetin ja pinkin sävyillä ja ovat kyllä söpöjä kuin mitkä. 

Näiden hinnat ovat seuraavat: keramiikkakukkaset 20 euroa kappale, kalanruotokoriste 18 euroa ja kissankello-kilkatin 15 euroa. Näitä voi tulla ostelemaan täältä kotoani Järvenpäästä ja kyselyt mieluiten sähköpostin kautta dgsisustusmania(ät)hotmailpistecom (osoite löytyy myös nettiselain-version vasemman sivupalkin yläreunasta, jos tämä roskapostibottien vuoksi vähän kryptisesti kirjoitettu saa vain raapimaan päätä. Siihen pääsee mobiilista, klikkaamalla koko blogisivun alareunassa näkyvää tekstiä "näytä internetversio").

P.S. Loytyy täältä paljon muutakin kivaa osteltavaa keramiikkavalikoimistani, ja esillä on myös koko kylttikauppani valikoima tietenkin sekä betonikirjoja.

Made these cute little ornaments to be purchased as little visiting gifts. You can find and shop these at my home in Järvenpää southern Finland. Contacts via e-mail, the address is in the top of the left sidebar in the internet version of this blog.

Pikkukatos pikkuterassille osa II

Saatiin viime hetkellä pikkuterassin katosremppa valmiiksi juhannukseksi, kun puuhattiin vielä aattopäivänä viimeiset vaiheet. Oli onneksi niin kova tuuli ja muitakin naapureita hommissa pihoillaan, ettei suurempia metelöintejä varmasti kuulunut tästä meiltä tämän takia. 

Oli ihan älyttömän vaikea ajatella ja suunnitella, että miten tuohon saa sellaisen kohtuullisen helposti talveksi pois purettavan katteen tehtyä, mutta tekemällä se on paras ajatella niin kun tälläkin kertaa. Tosin siinä saattoi tulla vähän fiboja tehdessä, mutta onneksi ne sai paikattua niin, ettei kukaan huomaa tai muuten puhuttua itselle mieluisiksi.

Tehtiin siis kaksi tällaista kate-elementtiä, jotka ruuvataan noista välirimoistaan katteen läpi yksi kerrallaan tuohon terassin pergolan päälle ja jotka saa siis samoista ruuveista sitten talveksi myös irti niin, että vain tuo pergola jää terassin päälle. (Meillä saattaa tulla talvella niin isot lastit lunta ja jäätä tuolta katolta, ettei nämä valokatteet sitä välttämättä kestä tai sitten huikkaavat ne vaan liukumäkenä kulkijoiden päälle vaarallisesti tuosta, niin siksi päädyttiin tällaiseen irrotettavaan kateratkaisuun.)

Ainakin niiden ylös laittaminen oli aivan helppoa, joten uskoisin, että niiden alas ottaminen sitten syksyllä on sitä myös. Ainoa vaan, että pitää sitten tarkkaan katsoa mitkä ruuvit tuolta aukoo, niitä kun ei tietenkään tullut erikseen merkattua. Ajatus on kyllä kipaista ennen syksyä ostelemassa niihin uudet ja eriväriset, jotka sitten keväällä ruuvaa paikoilleen, niin tietää sitten mistä kohti on kiinni ja mistä ei.

Toinen pikkufiba oli, etten muistanut oikaista tuota kulman pystytolppaa ihan suoraksi ennen kun tuo ylin tukipuu siihen mittailtiin ja kiinniteltiin ja se jäi hitusen vinoksi. Siinä kun sitä vähän kirosin, niin tajusin, että eihän se haittaa, kun joka tapauksessa katoksen kanssa piti tuota pihlajaa väistää, niin vähän vino runkotolppahan vaan nätisti tuossa nyt väistää.

Katos ei yllä ihan terassin reunaan asti, koska siinä on tuo olkkarin ikkuna, enkä halunnut sitä sen päälle enkä yhtään ylemmäksi. Nyt tuosta reunasta mahtuu myös just ja just ruuvailemaan tuon toisen kate-elementin paikoilleen, mikä on siis tosi hyvä juttu kanssa.

Myös katoksen kulma pihlajan vierestä tehtiin vinoksi, ettei se ota sen oksiin kiinni, kun sitä tuuli tuossa liikuttelee. (Kuvasta ei kunnolla näe, mutta siinä on ihan reilusti tilaa sillä liikkua, kymmeniä senttejä on välissä katoksen raunaan.) Meillä pidetään mielummin tuo puu ehjänä tuossa, kun halutaan suora katoksen kulma. Pari ohuempaa oksaa piti vaan ottaa tuosta alempaa rungosta pois, ne kun roikkuivat jo ihan istujien silmillä ja olisivat varmasti hanganneet katosta vasten itsensä rikki muutenkin.

Ja sitten kun saatiin kalusteet takaisin paikoilleen olikin ihan ihmeellistä, kun yläpuolella oli noin valoisaa, koko tila virkistyi ihan huimasti ja näyttää nyt nätimmältä kun osasin kuvitellakaan.. Olisi kiva vielä päästä testaamaan sateen kanssa, että miten tuo tuossa toimii, mutta sitä saadaankin sitten taas odotella, kun ilmat on menossa ihan toiseen suuntaan (plääh).

And the canopy is finished! Looks so pretty and it should be fairly easy to take apart for the winter too.

Keskikesän pikkulöydöt

Aina kannattaa piipahtaa ennen juhannuspyhien alkamista vielä kirppiksillä, sillä vaikka siellä vähän voi tyhjää olla, nin aina olen sieltä löytöjä silti tähän aikaan vuodesta tehnyt. Eikä eilinen ollut poikkeus tässä asiassa, kun piipahdin pikaisesti lähialueiden torit lävitse.

Matkaan tarttui pieniä, mutta tosi kivoja löytöjä, kuten pieni puolentoista euron tinakuppi, kaunis kukkakoriste kesäjuhliin eurolla sekä valkoinen pöytälampun hapsuvarjostin, josta pulitin 14 euroa, koska se on ihan uudenveroinen.

Ajattelin, että tästä voisi saada asuntovaunulle tämän kesän kattovalaisimen, jos pienesti tuunaa tämän kiinnitystä ensin. Tässä olisi koko ja tyyli ainakin todella kohdillaan sen pienen matkakodin mittakaavaan ja muuhun sisustukseen. Täytyy tovi pohtia vaan, että onko tämä vähän liian valkoinen sinne vaiko eikö. Sovittelemaankin pääsen vasta ensi viikolla, kun vaunu on juuri nyt pienessä rengas-remontissa eikä sinne sisälle voi mennä ennen kun on uudet kumit alla.

Ehkäpä laitan tuon kukkakoristeen nyt juhannukseksi nutturan vierelle, vien tinakupin lahjaksi ystävälle ja pidän lampunvarjostimen tallessa ensi viikkoon, kun vihdoin pääsen vaunua laittelemaan kesäkuntoon.

Kukka ja kuppi ovat löytöjä Helmi-kirpputorilta järvenpäästä ja lampunvarjostin löytyi Tuusulan Femmatorilta.

My recent fleamarket finds. A tin cup, a hair flower and a small lampshade that I might use in my little caravan this summer.

Kaksi erilaista verhoa

Löysin joku aika sitten kirppikseltä vitosella hauskan pienen pellavaisen rullaussverhon ja ostelin sen, vaikken ihan varma just sillä hetkellä ollutkaan, että mihin sen kotona laittaisin. Onnekkaasti ei tarvinnut sitä kauaa mietiskellä, kun kotiin pääsin niin hoksasin, että tähän portaikon ja porstuan väliseen ikkunaanhan se on aivan täydellinen.

Se oli juuri sopivan levyinen mahtuakseen tuonne ikkunasyvennyksen sisälle ja se onkin ihan huippua tässä, kun tuo porraskaide menee aivan ikkunan edestä. Nyt saa verhon pidettyä auki tai kiinni ilman, että tuo kaide haittaa sen käyttöä tuossa yhtään.

Portaikossa on myös toinen ikkuna ja siinä on kanssa vitosella joskus kirppistelty laskosverho, mutta aivan erilainen kun tuo vasta löytämäni. Pohdin hetken voinko laittaa kaksi noin erilaista verhoa tähän vähän niin kun samaan tilaan, mutta totesin, että aivan hyvin voin, ne kun ei juurikaan samaan aikaan silmiin tuolta käy.

Tämän ikkunan verho on puuvillaa ja puhtaan valkoinen ja sen leveys menee sopivasti koko ikkunanpielien yli. Tässä on ikkuna aivan seinän pinnassa niin tällainen verho on tähän muutoin parempi paitsi ehkä vähän hankala nostaa ja laskea tuon kaiteen vuoksi, mutta koskapa tätä tosi harvoin täytyy tässä liikutella, niin aivan hyvin on pärjätty näin. Pääasia, että nätiltä on näyttänyt.

Tässä ikkunassa oli ennen sellainen Ikean halpisrullaverho, joka oli kyllä kaikin puolin aivan kamala; ruma kun mikä muovivetimineen ja rullasi ihan miten sattuu vinksin vonksin ja kaiken huipuksi saattoi aueta joskus ihan itsekseen ja säikäyttää kaikki äänellään. Onneksi löytyi tilalle tämä kaunokainen, joka pysyy just siinä asennossa kun sen laittaa.

Mutta kauhean onnellinen olen tästä uudesta eriparisesta verhosta tässä alhaalla kyllä. Siitä tulee niin ihanan kotoisa fiilis, kun on vähän kangasta tuossakin ikkunassa nyt.

Got these two different curtains in the windows in this staircase. Both of them are fleamarket finds at different times and both of  them cost me five euros. At first I thought I couldn't put two different curtains in this sort of same space, but I think these both work totally well hanging in front of the two slightly different windows.

Pikapöytä kahdesta eri osasta

Olin jo männä kesänä ostellut tuollaisen rautaisen taittojalan pikkupöydälle ja ajatellut löytäväni siihen jonkun kivan vanhan tiinun kannen kanneksi, mutta eipä ole vastaan tullut, joten jotain muuta piti keksiä sitten, että jalan saa käyttöön täksi kesäksi.. 

Onneksi varastossa lojui vielä tuo pöydän kansi viime kesän projektista ja tovin sitä tuijoteltuani, totesin, että se puoliksi sahattuna voisi olla ihan pätevä kansi tähän jalkaan. Eli ei kun työkalut käteen taas ja tällä kertaa tehtiin tämä yhteisprojektina tuon avioukkelin kanssa, niin saatiin nopeammin valmista.

Ensin mittasin ja merkkasin kohdan mistä sahata ja sitten pyöristettiin siitä kulmat vielä melkein yhtä nätiksi, kun muissakin kulmissa oli. Hommaan käytettiin ihan tavan kuviosahaa vähän järeämmällä puuterällä varustettuna. 

Sitten hiottiin sahausjäljet ja ihailtiin vähän aikaa, että tulipas tasapainoisen näköinen, eikä uskoisi, että on isommasta puolitettu.

Taustasta piti pienellä väkivallalla nykäistä pois yksi tukipuu, sillä sen ruuvit eivät suostuneet enää aukeamaan syvyyksistänsä, mutta onneksi kannen alkuperäiset liimaukset olivat jo antaneet periksi ja se lähti siitä suhteellisen nätisti isompia jälkiä jättämättä.

Sitten laitoin jalan kiinni kanteen ihan vaan pienillä ruuveilla altapäin, sillä uskon edelleen, että löydän sen tiinun kannen jostain vielä ja tämä on liian väliaikainen viritys, että lähtisin tätä kantta suotta läpipulteilla rikkomaan. Näillä kestänee hyvin tämän kesän, kun varovasti käyttää eikä liikoja reuhdo.

Ja näin saatiin näppärä apupöytä grillaajalle eikä tarvitse enää kantaa siihen hommaan pöytää muualta. Kivaa tässä on nyt tuo koko ja tila, mutta ehdottomasti parasta tuo taittojalka, jonka avulla pöydän saa siististi nippuun seinän vierelle silloin kun sitä ei tarvita.

Erikoistykkäys tuolle kivalle eleettömyydelle, millä se tuohon vähän maastoutuu myös. Kannatti siis männä kesänä säästellä se iso kansi, kun sille näin hyvä käyttö nyt löytyi. Ja sitten jos tähän jalkaan joskus vaihtuu se unelmien kansi niin tämän pikkukansi on aivan passeli tällä tontilla johonkin muuhunkin, vaikka jos terassille joskus haluan vähän erimuotoisen tästä askarrella.

I had this table leg lying around waiting for a perfect top, but since I hadn't found that yet I thought of using the bigger top in our garage and so we did. Cut it in half and it made a suitable top for this little table for the time until I find something more prettier.

Pikkukatos pikkuterassille osa I

Alettiin pieneen tarassiremppaan, kun kyllästyttiin kuskaamaan tyynyjä koko ajan suojaan sateelta ja nyt tänä vuonna myös suojaamaan muovihupulla sitä uutta hienoa antiikkisohvaa. Olin suunnitellut tähän pientä kiinteää katosta jo vaikka kuinka kauan, mutta aina se töppäsi johonkin se suunnitelma, milloin haittasi se, että olisi ikkunan tiellä ja milloin se, että se ei kestä meidän talven lumi- ja jääkuormia tuosta isolta katolta (tai sitten jos kestää niin toimii liukumäkenä niille ja heittää ne kulkuväylälle).

Sitten yhtenä päivänä pälkähti päähän ajatus, että jos tekisi sellaisen, josta saa ne valokatteet sitten syksyllä otettua helposti pois, niin ei tarvitse huolehtia talvella lumikuormista, mutta saisi kesällä olla kunnon sateensuojassa. Turha kai sanoakaan, että kun briiffasin idean puolisolle lähdettiin melkein niiltä sijoilta puutavarakaupoille.

Ja niin kun aina minä suunnittelen asiat loppuun tehdessäni, joten yksi päivä ei vielä riittänyt saamaan katoksen runkoa aivan valmiiksi. Välissä piti päättää monta tärkeää asiaa, joista ehkä vähäisin oli, että miten nuo yli tulevat laudanpäät sahataan. Päädyin lopulta tähän kaarevaan muotoon, kun se mielestäni on sopivan sympaattinen tähän vanhaan tönöön. 

Ja sitten alkoi satamaan vettä, niin hommat vähän tyssähti taas ja puutavaraakin pitää käydä vielä pari pätkää lisää ostamassa eikä niitä katemateriaalejakaan ole vielä valittu. Mutta, siellä on nyt jonkinlainen runko jotakuinkin paikoillaan (ei vielä kiinni kaikkialta, siksi vähän vinkura) ja jahka tässä ilmat vähän kuivahtaa niin päästään jatkamaan maaliin tämä projekti.

Started to build a canopy over our deck the other day. Not yet finished cause it started raining, but looking quite nice already. Still need a little more wood on the top and I need to select the clear roofing material and it needs to stop raining before we can continue this build, but so far so good.

Rikkaruohoja ja vieraslajeja

Meillä on tässä lähellä iso puisto, jossa välistä käyn koirien kanssa lenkkeilemässä (siis koirat lenkkeilee ja minä kävelen, niille tiedoksi jotka minut tuntevat). Olen siellä katsellut sitä halkovan syvähkön ojan reunoilla olevia lupiineja ja joka kerta miettinyt, että pitäisi poimia pois niitä siitä, (koska vieraslaji) mutta sitten aina kuitenkin vain kävellyt ohi. Tänään en enää kävellyt, vaan kävin nyppäsemässä muutaman mihin yletin.

Ja kun kerran oli jo pari kukkasta kimppua varten käsissä niin poikettiin kotimatkalla vielä lähimetsän reunaan, jossa tiesin paljon vuohenputkea olevan ja siinähän oli jo sitten aivan ihastuttava kesäinen kukkakimppu valmis. Oman pihan parkkikselta siihen vielä yksi illakko keskelle (joka hienosti hävisi sinne sekaan) ja eikun kimppu maljakkoon ja esille paraatipaikalle keittiön pöydälle.

Ja siinä kun sitä ihailin ilta-auringon paistaessa avoinaisesta ulko-ovesta sisälle mietin, että pitää kyllä vähän useamminkin käydä poimimassa kukkia, kun tuolla koirien kanssa kuleksii. Siis ainakin näitä mitkä rikkaruohoiksi ja vieraslajeiksi tunnistaa. (Paitsi se illakko sieltä parkkipaikalta, sitä kasvaa omissa kukkapenkeissä ja on aivan ihana maatiaisperenna.)

Went to a near by park with my dogs and picked some flowers. The lupines are introduced species here in Finland and need to be removed and the goutweed is.. well a weed. So I made a nice bouquet out of those unwanted plants and it looks so pretty in the evening sun on my kitchen table. (There's also one tiny hesperis in the bouquet, I got that from my own parking lot as it had wondered there from my flower benches.)