Läpihaju

Minun yksi tuttu käyttää läpivedosta termiä läpihaju ja se on tarttunut myös omaankin käyttööni, ihan vaan koska se on niin hauskasti sanottu. On onni asua talossa jossa sen läpihajun tai -hojon saa helposti aikaan, kun avaa vaan ikkunat talon vastakkaisilta puolilta ja jos oikein kovan läpihajun haluaa niin myös ylä- ja alakerrasta.

Minun lempitekniikkani kunnon läpihajuun on avata keittiön ikkuna ja yksi ikkuna jommastakummasta yläkerran makuuhuoneesta. silloin ilma liikkuu juuri sopivan napakasti.

Tein joskus, kun talo ostettiin, muutamaan ikkunaan sopivat hyttysverkkokehikot, jotka ovat olleet hyvin ahkerassa käytössä siitä asti. Siinä on vaan puurimoista tehty kehikko, johon hyttysverkko on nidottu kiinni. Tykkään tuuletella kesäisin joka päivä, jos vain säätilat sen sallivat ja verkot ovatkin meillä aina kätevästi käsillä ikkunoiden likellä. Ne saa näpsästi kiinni parilla kulmakoukulla karmiin, jotka on helppo myös irrottaa sitten kun talo on tarpeeksi tuuleteltu.

Tämä tuulettelu on myös hyvä tekniikka pitää talo viileänä helteillä, mutta silloin ikkunoita ei availla päiväsaikaan vaan pelkästään yöllä, tosin nämä viime vuosien superhelteet ovat vaatineet meidätkin taipumaan koneellisiin viilentimiin, mutta melkein vain silloin, kun yöt ovat kuumia ja tuulettomia myös. Normaaleina aikoina tämä vanha talo toimii onneksi edelleen niin kun pitääkin.

During lovely summer days, when it's not too hot outside, I love to keep the windows open and let the fresh air flow around the house. I have made those mosquito nets to the windows years ago and always keep them handy near the windows when summertime.

Saippuaa ylimalkaisesti osa II

Annoin saippuan muhia pringlespurkissa kaksi vuorokautta ennen kun avasin sen, osin siksi, että olin niin kiireinen ja osin koska käyttämäni reseptin saippua on tässä vaiheessa vielä hitusen pehmeää. Avaaminen käy kätevimmin repimällä purkki pötkön ympäriltä ylhäältä alaspäin. Jos massa on vielä pinnaltaan pehmeää ja lujasti tarttunut purkin pintaan kannattaa sen antaa olla rauhassa vielä päivä tai laittaa se toviksi pakastimeen, mutta jos se irtoaa helposti voi pötkylän ottaa esille ja leikattavaksi.

Parhaimpia välineitä leikkaamiseen on kunnon terävä veitsi, mutta jos pötkö on vielä vähän pehmeähkö voi sen nykäistä viipaleiksi vaikka siimalla, jolloin sen muoto ei kärsi niin paljon kun veitsellä painaessa. Itse en ole niin kovin kranttu saippuapalojeni muodon suhteen, joten viipaloin ne aina vähän miten sattuu, pääasia, että ovat viipaleita.

Ja koskapa oli niin kivaa pitkästä aikaa tehdä itse saippuaa, tein vielä toisen satsin rosmariinilla maustettuna ja sain yhteensä kuusitoista saippuapalaa, jotka laitoin ilmavasti työhuoneen kaapin päälle kypsymään. Ne saavat olla unohduksissa siellä ainakin sen neljä viikkoa, mutta saippua kun tuppaa vaan paranemaan vanhetessaan niin ei yhtään haittaa vaikka ne olisivat siellä pidempäänkin.

Got my soaps out of the molds and now I store them to airy place where they can continue to become the best soap ever. This should take at least four weeks before I get to test them out.

Saippuaa ylimalkaisesti osa I

Kesä on parasta aikaa tehdä itse saippuaa, kun sen voi tehdä ulkona omassa kasvihuoneessaan. Tein tästä omasta saippuanvalmistusprosessista postauksen, mutta tämä ei sisällä ohjetta saippuan valmistamiseen tahi reseptiä itse saippuaan, sillä se on sen verran tarkkaa puuhaa, että haluan mielummin jokaisen opiskelevan sen vaikka tästä erittäin pätevästä saippuakirjasta < linkki.

Mutta kerron tässä vähän ylimalkaisesti malliksi kiinnostuneille kuinka prosessi saippuan tekemiseen menee ja pari omaa vinkkiä, mitkä olen tässä hommassa hyväksi avuksi havainnut.

Ensimmäisessä kuvassa on kaikki tarvittavat välineet ja materiaalit, paitsi silmälasit unohtui kuvata, kun ne oli jo nenällä, mutta siis silmä- tai suojalasit ovat hommassa myös ehdottomat.

Materiaaleina tuosta löytyy oliiviöljyä, kookosrasvaa, sheavoita, vettä, lipeärakeita sekä laventelintuoksuista eteeristä öljyä.

Työvälineinä on digitaalivaaka, iso kattila rasvojen sulattamiseen ja massan sekoittamiseen, astiat vedelle ja lipeälle, sekoituskauha, kumihanskat, nuolija sekä sauvasekoitin ja tyhjä pringlespurkki muotiksi (se on superhyvä muotti, tulee kivoja pyöreitä saippuoita).

Punnitsen aina kaikki rasvat samaan astiaan ja sulatan ne erittäin miedolla lämmöllä välillä koko kattilaa heilutellen, niin ei tarvitse suotta sotkea sekoituslusikkaa tuonne rasvoja itseensä tartuttamaan (tämä on grammapeliä).

Sekoitan lipeän veteen eri astiassa ja kaadan sen sitten huoneenlämpöiseksi jäähdytettyihin rasvoihin tähän isoon kattilaan, joka on siksi hyvä, että korkeat laidat estävät jo itsessään aika kivasti mahdolliset roiskeet. (Lipeä on siis syövyttävä aine tässä vaiheessa hommaa ja kumihanskat on kädessä ja lasit silmillä tätä tehdessä).

Sitten surauttelen lipeä- ja rasvaseoksen sauvasekoittimella kiisseliksi. Lisään siihen aina melkein heti jonkin verran myös (parikyt tippaa) eteeristä öljyä, koska olen huomannut sen nopeuttavan kiisselöitymistä ihan hurjan paljon.

Ja sitten kun sose on muuttunut varsin paljon vaniljakastiketta muistuttavaksi kiisseliksi kaavin sen kattilasta suoraan pringlespurkkiin, jossa se saa sitten aloittaa saippuoitumisprosessinsa. Se on siis se vaihe, jossa lipeä ja rasvat käyvät läpi kemiallisen reaktion, ja muuttuvat yhdessä saippuaksi. Valmiissa ja kypsyneessä tuotteessa ei siis ole enää vaarallista lipeää.

Sitä prosessia jouduttaakseni peittelen purkin kevyesti pyyhkeellä ja laitan sen tasaisen lämpimään paikkaan, jossa se saa olla rauhassa minimissään 24 tuntia, mutta joskus päivän tai parikin sen yli, ennen kun se on tarpeeksi jähmettynyttä otettavaksi purkista ulos viipalointia varten ja sitten se saa vielä muhia ilmavasti viipaleina nelisen viikkoa, ennen kun sitä voi ottaa käyttöön, mutta palataan tähän vielä sitten kun saan tuon klöntin tuolta ulos ja viipaleiksi.

Laitan lopuksi vielä vastauksen paljon itseä askarruttaneeseen kysymykseen, johon en apua edes upeasta saippuakirjasta löytynyt, nimittäin välineiden peseminen, voiko ne pestä heti ja kärsiikö tiskipöytä, jos allas on posliinia? Vastaan tähän, että voi pestä heti ja altaalle ei tapahdu mitään. Huuhtelee ensin vedellä kaiken ja sitten tiskaa ihan tiskiaineen kanssa niin kuin normitiskitkin ja hyvät tulee. Pitää vaan ne kumihanskat kädessä, lasit silmillä ja varoo, ettei roiski niistä astioista alussa mitään ympäristöön, niin hyvin se menee, vesi huuhtoo lipeäjämät viemäriin ja saippuatiski viimeistelee astoista taas turvalliset paljaille sormille (ja oman tiskiharjan vaan hommaisin tähän puuhaan).

Made some soap myself again. No instructions here, but just a few pics to show how the process goes.

Porstuan kesäsiivous

Minulla oli jäänyt ihan tyystin tekemättä kevätsiivous porstualle niin tein sen nyt sitten kesällä. Tämä tila kun tuppaa aina keräämään sisälleen kaikenmoista sinne kuulumatonta, sinne kun on niin näppärä jättää väliaikaiseen säilöön asioita, niin ajan kanssa sitä sitten kertyy ja sitten niitä siivotaan pois, kun tilaa ei voi enää muuhun käyttää. Nytkin siellä oli viime talven jäljiltä kuivunut muratti, lukemattomia kukkaruukkuja kevätjuttujen jäljiltä ja sitä sun tätä kierrätystavaraa lattian täydeltä odottamassa lajittelua

Mietin ensin, että mitä käyttötarkoitusta tämä tila parhaiten palvelisi ja lähdin siitä sitten toteuttamaan siivousta sen mukaan ja koskapa tämä on nyt viime aikoina ollut enimmäkseen tällainen yleisluontoinen varastotila päätin, että sillä mennään sitten, mutta nätisti.

Korihulluna ihmisenä käytän paljon pieniä koreja milloin mihinkin ja yleensä niitä on ripoteltuna sinne tänne, jotta kun tarve tulee on semmoinen siten käsillä, mutta käytännössä ne siis ovat aina hukassa. Keräsin nyt ne kaikista kivoimmat yhteen ja ripustin porstuan ikkunanpieleen, josta luulisi niiden löytyvän tarpeeseen kun tarpeeseen nopeasti. Näyttävät myös varsin herkullisilta tuossa roikuskellessaan.

Niiden kaveriksi laitoin pienen naulakon, johon ripustin pyyhkeen ja ostoskassin, koska molempia on välillä ikävä just tässä porstuassa. Ostoskassi on tuossa sitä varten, kun sen unohtaa aina ottaa keittiöstä matkaan silloin kun on jo kengät jalassa ja pyyhettä nyt tarviaa puutarhuri tämän tästä. Tuli kuvien ottamisen jälkeen mieleen, että vielä sakset täytyy tuoho ripustaa, niin sitten on kaikki tärkeimmät esillä siinä.

Muutoin täältä löytyy erilaisia lakaisuvehkeitä, puutikkaat ja kaikenmoista kaunista, joita tarvitsee sekä sisällä että ulkona. Kierrätyspisteet laatikostossaan ja kaapeissa säilötään sitä sun tätä kukkaruukuista kumisaappaisiin. Yhtään elävää kasvia en tilaan halunnut nyt laittaa sillä tänne tulee kesäauringon paistaessa ihan älyttömän kuuma. Varsinkin jos ovet ovat kiinni paistuisi tänne hetkessä elävältä kaikki vihreä. Mutta vihreää se ei mielestäni juuri kaipaakaan kun sisäpuolella on nyt niin täydellisen kiva erilaisten ruskeiden ja harmaiden sävyjen harmonia.

I cleaned out the porch and made it a beautiful storage. It's too hot to try to make anything green live in here this year so I utilized the space to be more like a pretty broom closet meets a pantry without the food. I think the result looks just as wonderful as it feels to be inside it.

Paluu rottinkiin

Luovuin pari kesää sitten niistä ihanista rottinkinojatuoleista vaunulla, kun ne olivat niin hankalan malliset kuljettaa ja vähän ehkä epämukavat istuakin, vaikka rakastin niitä muuten tosi syvästi. En vain nähnyt järkeä pitää sellaisia kalusteita varastossa, joita ei sitten käytä muuhun kun katselemiseen. Korvasin ne niillä säädettävillä ja pehmustetuilla tuoleilla, mutta niissäkin on omat hankaluutensa, eivätkä ne aina silmiini niin nätit olleetkaan. Tarvitsin siis löytää vaunulle uudet rottinkiset nojatuolit ja mieluusti sellaiset, jotka saan vaunun sisälle kuljetusten ajaksi. Olin ajatellut kahta erilllistä ja ehkä erilaistakin tuolia, mutta sitten vastaani tulikin tori.fissä tämä sohva...

Se on hauskasti samaa Ikean JASSA-sarjaa, mitä ne aiemmatkin nojatuolini olivat ja ihastuinkin tämän ulkonäköön nyt ihan oitis ja ihan täysillä. Ostin sohvan summamutikassa tietämättä vielä silloin, että saanko sen vaunun kapeasta oviaukosta sisään säilöön ja yllätyinkin iloisesti, kun se sujahti sinne ihan sukkana. Kävi mielessä ihan, että miksen älynnyt silloin vuonna 2017 ostella tämän mallisia niiden toisten sijasta, kun nämä erikoismallit siellä myynnissä sen kesän olivat, mutta silloin mentiin vielä niin tunteella, etten varmaan edes huomannut näitä käsinojattomia siellä myynnissä.

Ompelin siitä itse painamastani kankaasta päällisen tyynyyn jonka askartelin sopimaan uuteen sohvaan prikulleen. Mielestäni siitä tuli tosi hauska, kun se toistaa sohvan istuinosan muodon täsmällisesti. Säädin värisävyn kankaaseen sopimaan kesään ja rottinkiin ja mielestäni tuo puuteribeige toimii siihen ihan loistavasti. Mustat kuviot kankassaa tekevät vähän boheemin fiiliksen ja pyöreän mudanvärisen tyynyn kanssa sopivat tuonne niin hyvin yksiin, että meinaan pakahtua.

Sohva on just hauska yhdelle, mutta aivan mukava myös kahdelle ja näyttää niin kivalta vaunun edessä, ettei se juuri muuta kaipaakaan. Pieni pöytä (hauskasti sekin muuten sitä JASSA-sarjaa), matto, päivänvarjo ja ehkä joku yksittäinen tuoli siltä varalta, että tarvitsee laskutilaa muullekin kun takalistoille ja kasassa on vallan mainio setti kesäreissuille pieniin tiloihin. Tulee heti mieleen yksi ihana terijoensalava, jonka alla tämä kattaus näyttäisi varmasti oikein tyyliin sopivalta...

P.S. Vähän kaukaa ehkä haettua, mutta, jos joku tietää jonkun, joka tietää jonkun, jolla sattuisi olemaan myynnissä tähän sohvaan kaksi yksittäistä nojatuolia niin tähän suuntaan saa laittaa vinkkiä.

I found this second hand rattan loveseat for my caravan and it's as pretty as can be with the new cushion I made there from the fabric that I printed the other day. I love the look of the loveseat, but I also love the fact that I can fit it inside the caravan, it's a feature I've been looking fore since it's so inconvenient to fill up the car with furniture during trips. I also love this little set with the table and parasol and can't wait to get to test this out on a trip later this summer.

Terveisiä takapihalta

Ilmat ovat olleet minulle sen verran epämieluisat viime aikoina, että ulkona ei ole tehnyt mieli päiväsaikaan suuremmin oleilla. Kävin kuitenkin nopeasti ottamassa muutaman kuvan takapihan vehreydestä ihan vaan, kun siellä niin kovin viehättävältä nyt näyttää. Alkukesä oli säiltään niin suotuisa, että täällä puolen pihaa on tuuheampaa kun ikinä vielä on ollutkaan.

Näillä paistavilla keleillä olen ollut hyvin tyytyväinen päätökseen siirtää keittiöpuutarha tänne takapihan varjoon. Täällä ovat pysyneet pikkuiset paljon paremmissa voimissa, kun vanhalla paahteisella paikallaan ikinä. Iltapäivästä varjostava talo on ollut suuri apu kasteluhoimmissa ja on riittänyt ihan vaan kerran päivässä käydä vettä suihkauttamassa viheriäisille.

Takapihalle houkutteli menemään kameran kanssa myös tämä ihanan isoksi kasvanut pioni, joka kukkii nykyään ihan harmillisen nopeasti. Nuppujen aukeamisesta ei mene kun pari päviää siihen, kun kaikista on terälehdet varisseet ja koko komeus on ohitse. Tiedä sitten johtuuko se näistä keleistä vai itse kasvista, mutta nopea täytyy olla jos tästä haluaa nauttia. Tästä linkistä voi kurkata miltä tuokin vielä pari vuotta sitten näytti, kun tätä takapihaa vasta rymsteerattiin.

Täytyy kyllä sanoa, että tämän takapihan laitto silloin pari vuotta sitten oli yksi parhaimpia päähänpistojani ikinä. Niin on ollut kivaa tätä katsella ikkunoista ja ihailla, kuinka se siellä on kasvanut ja viihtynyt ja kuinka hyvin se siellä pärjäilee ihan yksinäänkin vaikkei välillä pitkään aikaan siellä kävisi hengailemassa, muuta kun kasteluletkun kanssa keittiön ikkunasta. 

P.S. Tämän vuoden raparperinlehdet ovat kasvaneet aivan uskomattomiin mittoihin, piilottaa tällaisen ihan kohtuullisen kokoisen täti-ihmisenkin taakseen tuosta vain.

The backyard looks fine and pretty even though there's been a heat wave that has kept me mostly inside the house during daytime. The house gives shade to the flowerbeds after noon and I give water from a hose after the sunset.

Kuvioita kankaaseen

Minulla lojui hyllyn päällä työhuoneessa tämä muutama vuosi sitten saviaskarteluihin ostamani vanha kankaanpainantaan käytetty puuleimasin, kun tuli inspis kokeilla tehdä sillä sitä itteään, eli kankaanpainantaa, koska miksei ja siihenhän se alkujaankin kai oli tarkoitettu eikä koristeeksi.

Se on kyllä parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta jos en välitä siitä vaan otan ilolla vastaan sen minkä se tekee ja painan itselleni kuviot sillä kankaaseen ja teen siitä jotain kivaa sitten. Mielessä siintelee jo yksi hauska idea mihin valmista kangasta voisi sitten käyttää ja sen siivittämänä kävin ilolla töihin.

Minulle on siunaantunut pakka värjäämätöntä puuvillakangasta, josta on riittänyt jo vaikka ja mihin ja siitä kävin sipaisemassa palan tähänkin projektiin. Sen alkuperäinen väri ei ollut kokeeseeni tarpeeksi viehättävä, joten säädin sitä vähän pesukonevärillä ja sain lopputulokseksi hauskan puuteribeigen kankaan. Tuosta pesukoneväreillä leikkimisestä minun täytyy kertoa teille joskus enemmän, mutta nyt painetaan ensin vähän kuvioita kankaaseen.

Ja sekös se vasta olikin jännittävää ja hauskaa puuhaa! Vanha puuleimasin teki kun tekikin jäljet kankaaseen. Olin levittänyt kankaan alle pöydälle pari kerrosta ohutta solumuovia, jotta sain painettua leimasimella tarpeeksi syvään ja värin levitin leimasimeen pienellä vaahtomuovitelalla. (Kangasvärinä käytin EMO-tuotannon kangasväriä, jota sattui lojumaan pikkupurkki nurkissa.)

Jälki leimasimesta kankaaseen oli kyllä kuin perunalla olisi painanut, mutta ihan tarpeeksi hieno, jotta siitä selvän sai. Vähän sattui roiskumaan välistä väriä levittäessä leimasimeen ja sitä myötä kankaaseenkin, mutta en antanut sen juurikaan haitata menoa vaan painelin kuviota eteenpäin minkä kerkesin. Himpun olisi ehkä välistä kannattanut katsoa, että leimasin meni ihan suoraan, mutta näin ensikertalaisena pistän senkin homman jännittävyyden piikkiin ja sitä paitsi pelkällä silmällä kohdistaminen on kyllä vähän vaikeaakin.. 

Lopputuloksesta tuli kuitenkin pienestä raidakkuudesta huolimatta varsin hauskannäköinen pala kuvioitua kangasta, josta varmasti saan tehtyä tälle söpölle asuntovaunulleni hienon istuintyynyn tai kaksi, riippuen miten tuosta riittää. Ja jos ei riitä niin nyt kun osaan niin voin sitten painaa vähän lisääkin tällaista kangasta.

I had this old wood stamp when I suddenly had an idea to try it out and make myself a nice pattern fabric. It was a little exiting but a lot of fun and and the result is just as pretty as I thought it would be even though the stamp had some real wear and tear and patina on it.