Takapihalla

Ihan hirveästi ei ole tullut täällä esiteltyä takapihaamme, kun etupiha on vienyt kaiken huomion. Tämä ei ihan edustuskelpoinen ole enää muutamaan vuoteen ollutkaan, kun niin vähällä hoidolla ollaan tätä pidetty. Pääasiassa täällä on ollut tuija-aidanteen, kirsikkapuun, ruusun ja parin marjapensaan lisäksi melkomoinen viidakko vadelmaa, nokkosta ja vuohenputkea. Siitäpä johtuen on tänä kesänä otettu lapiot ja vehkeet esille ja suunnitelmissa on laittaa tämä nyt vihdoin sellaiseen kuosiin, että sitä kehtaisi esitellä täälläkin.

Piha ei ole tältä puolen kovin iso ja rajautuu aidalla aika tiukasti naapuritaloon, joten kuvkulmia on hieman vähemmän, (ettei suotta heidän elämää täällä esittele), mutta tässä yksi suunta jonka haluaisin pian näyttävän oikein nätiltä. Tuossa kulmassa on vanha saunan ikkuna ja siihen ollaan uneksittu ovea laittaa sitten joskus kun sisätilojen remontti tulee ajankohtaiseksi. Nyt on tästä kaivettu ylös toista tuhatta kiloa maata, rikkaruohoineen ja ajatus on säätää himpan verran noita maan kallistuskulmia poispäin talosta, kaivaa kunnolliset kukkapenkit ja laittaa muu piha helppohoitoiselle soralle. 

Kuten näkyy, on tämä maa täällä täynnä kiviä ja sehän tarkoittaa sitä, että kaivuuhommat ovat aika työläitä ja aikaa vieviä. Tässä on nyt turattu tätä kaikki joutoaika jo muutaman viikon ajan ja kovin valmiilta ei vielä kyllä näytä. Positiivinen puoli on taas se, että noista kivistä saan tehtyä melko kivasti kaikki kukkanpenkin reunukset sitten, jotta lookki on sama kun etupihallakin. 

Mutta on tässä kaikessa niitä kivojakin puolia, kun miettii esim. kuinka kivalta se vasta maalaamani penkki näyttää tässä aidan vierellä sitten joskus. Keittiön ikkunasta näkyy suoraan tähän ja olisi ihanaa katsella siinä jotain nättiä tämän kaiken rydön sijasta. Että palaan tästä nyt tuonne työmaalle ohjeistamaan tuota vahvempaa puoliskoani, että mistä kaivetaan tänään. Hyvällä lykyllä saamme aikaan myös yhden kukkapenkin, johon pääsen istuttamaan pari pionia, joita tällä pihalla unelmissani olen jo pitkään nähnyt.

Our backyard is under construction this summer. The place was so full of weed that we needed to dig out most of the top soil completely to get rid of it. Our plans are to make this more easy to maintain, but that requires some serious digging and reforming the ground first. Not so difficult to plan my nest couple of weeks here now. You'll find me in the backyard.

Kesäajan kuivauspaikat

Vanhassa talossa on kesäisin vähän korkeampi ilmankosteus, kun takkoja ei poltella ja siksipä pitää keraamikon olla vähän luova jos haluaa, että raa'at savesta muotoillut kipposet kuivuvat sopivassa ajassa. Siinä missä talviaikaan niiden kuivumista pitää vähän jarrutella, on kesäaikana toimittava aivan päinvastoin jos haluaa että ne kuivuvat yhtä nopsaan kun talvisin. Siihen auttaa kun ne ripottelee vähän sinne sun tänne ympäri taloa, ne kuivuvat näin rivakammin kuin yhdessä huoneessa ollessaan. 

Koska tällainen raakasavi on tässä muodossaan vielä tosi, tosi herkkää rikkoutumaan on kipposet laiteltu kuivamaan paikkoihin, jossa niillä on pienin riski joutua mihinkään onnettomuuteen. Erittäin hyviä paikkoja täällä ovat esim. tämä vitriinin reunus sekä tietysti myös kakluunin panko. Ja jotenkin noissa paikoissa nuo näyttävät pitkälti siltä, kun ne olisi tarkoituksella laitettu just noin; vähän kuin esille, vaikka vaan pakon sanelemina tuolla ovatkin.

Täällä siis ahkeroidaan nyt taas savihommissa ja varastoja täytellään myyntikautta varten. Moni kipponen onkin ollut aivan loppu joten tämä on ihan hyvä aika niitä lisää tehdä. Kaupan pidän tosin kiinni vielä tovin verran, jotta saan tarpeeksi tavaraa tehtyä myyntiin ensin, mutta ei siinä enää ihan hirveän kauaa mene, kun voin pienen porstuakauppani ovet taas teille avata.

During summer the humidity is higher inside this old house, so this pottery maker uses every available surface to dry her pieces a little faster. Some of them look really pretty even.

Puutarhakuulumisia

Tähän aikaan vuodesta on tässä puutarhassa aina täysi tohina päällä. Se johtuu siitä, että ensin odotellaan koko pitkä kevät, että päästään tekemään ja sitten kun ilmat alkavat sen sallia, kaikki kasautuukin tehtäväksi yht'aikaa ja hommia tuntuu olevan enemmänkin kuin tarpeeksi.

Pitää leikata ja istuttaa ja siistiä ja suunnitella, siirrellä, jakaa ja vaihtaa kasveja niille suotuisampiin paikkoihin ja kaiken tämän normaalin puutarhanhoidon lisäksi on tietty tullut koko talvi mietittyä kaikkea uutta, jotka pitäisi saada toteutettua kaikki samaan aikaan. Siitä syystä täällä onkin pääasiassa näihin aikoihin vähän keskeneräisen näköistä, kun joka paikkaan ei ole vielä ehtinyt ja moni projekti on kesken samaan aikaan.

Kasvihuoneen kupeella oleva kesäkeittiö odottaa vieläkin siistijäänsä. Siitä on talven aikana yksi pyörä pettänyt alta ja se pitää korjata ennen kun siinä kokkailemaan pääsee, mutta ruokailualue on jo mallillaan. Uusiksi maalattu penkki näyttää tummemman vihreän kaluston kanssa tosi herkulliselta ja kokonaisuuteen nettikirppikseltä vasta löytynyt sävymaailmaltaan sopiva päivänvarjo kruunaa tyylin. 

Tänä vuonna tykkään täällä väreistä, mutta en liian isoista kontrasteista. Pehmeät vihreät ja lempeät murretut sävyt sopivat tähän pihaan nyt mielestäni parhaiten. Tuuhean ja pienehkön pihan keskellä on kiva kun asiat eivät pompi silmille liian lujasti, vaan kaikki sointuu pehmeästi yhteen.

Vielä on kuitenkin hommia tehtävä ennen kun ihan täysin pääsee rentoutumaan tällä pihalla. On laiteltava ja siivottava ja muutama kalustekin vielä odottelee maalaustaan. Tämän vuoden pihatyylin olen päättänyt pitää värien lisäksi myös kalustukseltaan rennon leppoisana. Pihan istuinalueella viime kesänä ollut boho-tyyli saa väistyä enemmän vintagemaisen sisustuksen tieltä. Sohva tosin pysyy samana, mutta väri on ehkä jo vaihtunut toiseksi. Siitä lisää sitten myöhemmin, kunhan saan kaiken täällä ensin valmiimmaksi, nyt menen vielä istuttamaan muutaman sormustinkukan, ennen kun illaksi luvattu sadealue tänne saapuu.

There's always so much to do in this garden that it feels everything is unfinished this time of the year. The spring is always so cold and long that when the warm summer finally arrives, there's a lot to do all at the same time. And add to that a person that has been planning new projects all winter long so there's a lot going on here right now. But bit by bit it's coming along.

Kasvit huoneessaan

Täällä on viime päivinä laitettu vilkkaasti kasveja kasvamaan sinne sun tänne, mutta enimmäkseen tänne kasvihuoneeseen. On yrttiä ja kukkasta ja pari pientä puuta jotka onnekkaasti sisätiloissa sain talvetettua. Oliivipuun parkkeerasin nyt tähän kasvihuoneen kulmalle ja seuranaan sillä on pihalta löytämäni minttu ja yksi Porin reissulle rekvisiitaksi ostamani heinä. Kukkalaatikossa ikkunan alla kasvaa timjamia, niin kuin aina edellisinäkin vuosina. 

Sisällä kasvihuoneessakin kasvaa timjamia, koska minusta on kiva kun sitä on vähän joka paikassa. Se on niin kivan tuoksuinen ja näköinen ja sitä on niin kiva napsia käyttöön, että siksi monta on parempi kuin yksi. Tuon puulaatikossa olevan timjamin kerkesin jo kertaalleen tappaa kuivuuteen, kun sen varaslähdön kesään taas liian aikaisin otin, mutta nyt ostin siihen uudet ja yritän pitää niistä tällä kertaa paremmin huolen. 

Timjamin lisäksi kasvihuoneesta löytyy nyt myös pienet pensastomaatin taimet, teeyrtti puntarissa ja suosikkiani rosmariinia, jota sitäkin pitää olla paljon. Myöskin jo kaksi talvea elossa huomassani selvinnyt laakeripuu on nyt täällä sisätiloissa. Sille pitää vielä vaihtaa ruukku, mutta se on jo kovin innoissaan kun pääsi pihalle, uutta lehteä tulee  tälle laakerille epätyypilliseen, eli varsin nopeaan tahtiin.

Toisen ikkunan alla on isoin löytämäni rosmariini jonka tälläsin tuollaiseen suureen kirpputorilta löytyneeseen saviruukkuun. Mielestäni siitä tuli oikein kiva just noin, vaikka alunperin meinasin sen tuohon viereiseen puukiuluun laittaa. Se oli siihen liian suuri ja kiuluun päätyi sitten timjami. Näiden lisäksi tuolla on tietty yksi tuoksupelargoni, iisoppia sekä sitruunamelissaa ja hyllykössä muratin lisäksi oregano. 

Voitte vaan kuvitella kuinka ihanalle tuolla iltaisin aina tuoksuu, kun käyn noita kastelemassa, oikein on kuulkaas välimerelliset aromit, vähän kun olisi jossain italialaisessa ravintolassa. Ei lainkaan hullumpaa siis. Aika ihanaa kun on kesä.

The summer is finally here and I put up some herbs in the greenhouse. Now it all smells like in an italian restaurant, not bad at all.

Pikkuvaunu biitsillä

Minulla on ollut jo pitkään unelma saada kuvautettua vaununi jossain upealla hiekkarannalla aavan meren äärellä ja ehkä sitten nähdä nuo kuvat myöhemmin jonkun ihanan sisustuslehden sivuilla. Nyt tuo unelma on käynyt ensimmäiseltä osaltaan toteen, kun kävimme viikko sitten Porissa Yyterin ihanilla hiekoilla ja stailasimme sinne vaununi kaikkine herkkuineen kuvattavaksi.

Koska itse en ole ammattikuvaaja tuli mukaamme yksi aivan ihana tyyppi, josta olin salaa haaveillutkin, että tulisi vaunuani kuvaamaan. Tykkään nimittäin hänen tyylistään ja kuvistaan ihan valtavasti ja olin tosi otettu siitä, että hän tästä ideastani innostui, lähti mukaan ja hoiti vielä kuvauspaikankin meille. Yyterin rannoilla ei nimittäin ihan noin vaan leiriydytäkkään tällaisilla asuntovaunuilla, se on Natura-aluetta ja vaatii aina kaupungilta luvat jos siellä tahtoo jotain isompaa pistää pystyyn, vaikka sitten vaan muutamaksi tunniksi. (Meidätkin kävi poliisisedät siellä tarkistamassa, kun joku kunnon kansalainen oli heille tästä leiristä ilmoittanut, mutta kun luvat olivat kunnossa, niin eipä tullut huomautettavaa.)

No kukako se kuvaaja sitten olikaan? No kukas muu kun Visualaddict, ihana Frida Steiner! Hänellä on niin loistokas silmä kaikelle boheemille ja ihanalle ja tiesin jo varmaksi että Frida jos kuka saa tästä setupista kyllä ihan ne parhaimmat kuvat. Niitä joudutte tosin tovin vielä odottelemaan ja tyytymän nyt vain näihin minun perus 50-millisellä räpsimiini, mutta kerron kyllä sitten kun tästä se juttu jossain sisustuslehdessä joskus ilmestyy, (niissä kun voi aikataulut joskus olla hyvinkin pitkät).

Parkkasimme vaunun siis suoraan rannalle, niin liki merta kun uskalsimme (noin kolmen metrin päähän rantaviivasta!) ja stailasin siihen kaiken ihan niin kun olisin stailannut sen omassa kotipihassani tai jossain kavereideni mökeillä nyt vaan lisänä tuo uusi ihana ruokakalusto lehtivarjoineen. Ja se kaikki näytti tuolla NIIN ihanalta, että ihan vieläkin meinaa järki lähteä päästä, miten nättiä tuolla olikaan. Kaikki nuo värit ja materiaalit ja ympäristö ja sää saivat kyllä sellaisen fiiliksen aikaan, kun ei oltaisi oltu suomessa laisinkaan, vaan jossain kaukana etelän lämmössä. Ainoa mistä tiedettiin, että suomessa ollaan, oli himppasen kylmä, mutta leppeä pohjoistuuli ja noin plus viidentoista asteen lämpötila. Se ei onneksi näissä kuvissa kyllä mitenkään näy.

Kun sanoin, että mukana oli kaikki herkut niin tietysti se tarkoitti myös tätä pientä vaunun kesäkeittiötä ja sinne tänä keväänä löytämääni uutta hellaa. Se löytyi taannoin lempikirppikseltäni ja sopii vaunun tyyliin ulkonäöltään aivan täydellisesti. Tuolla se tietenkin oli vain somisteena ja nättinä, sillä rannalla ei tietenkään ollut sähköpistoketta johon vaunun olisi saanut liitettyä. Onneksi meillä oli mukana ihan mielettömän hyvät eväät, jotka Frida oli järkännyt meille ylläriksi, tietenkin Cafe Steineristä, joten kokkailusta ei tarvinnut huolehtia tuolla laisinkaan.

Ja sitten kun oli tarpeeksi kuvattu ja syöty ja kuvattu vähän vielä lisää niin piti vaan istua ja odottaa, että josko se aurinko sieltä laskisi, että saataisiin vähän iltakuvia mukaan kanssa. Oltiin laitettu pattereilla toimivat valot ja kynttilät paikalleen ja odoteltiin, ja just kun se aurinko laskeutui pelmahti paikalle aivan järkyttävä määrä jotain mitälie rantahyttysiä tai pieniä kärpäsiä. Niitä oli aivan älyttömästi ja melko pian olivat ihanat valkoiset verhot ja suut ja silmät niitä ihan täynnä. Samalla alkoi lämpötila pudota nopeasti ja rannan ihana kesäinen fiilis katosi tyystin vieden myös innostuksemme  mukanaan. Siinä kun mietimme sitä, että edessä oli vielä kolmen tunnin ajomatka takaisin kotiin pimeässä, suomen peurarikkaimmilla teillä, jätettiin sitten ne aivan pimeimmät kuvat ottamatta ja pakattiin ennätystahtia kimpsumme tuolta rannalta ja suunnattiin kotitielle.

Mutta saatiin me se ihana utuinen juuri auringonlaskun jälkeinen fiilis vielä kameralle taltioitua. Ja näkyyhän tuossa nuo valotkin vähän. Ja nyt kun tätä kaikkea miettii täällä ruudun tällä puolella lämpimässä, ei se kylmä ja ne hyttysetkään enää muistoissa niin pahalta tunnu. Tallessa on läjäpäin kauniita kuvia ja mielessä mahtavia muistoja ihanasta päivästä rannalla, mitä parhaimmassa seurassa. Iso kiitos Fridalle vielä tätäkin kautta, olet kyllä ihan parhautta koko nainen! Ja Poriin pitää ehdottomasti mennä vielä uudestaankin, tosin tuskin enää näin vaunulla rannalle, mutta ajan kanssa katsomaan mitä kaikkea muuta ihanaa sieltä löytyykään.

Mutta nyt vaan sit odotellaan ja jännitellään, että mikä  lehti ja milloin ja missä se sitten on, kun unelmani toinen osa toteutuu. 

We had a photoshoot with our caravan with Visualaddict Frida Steiner at Yyteri beach, Pori. Here are some of my pictures from the setup there. I can't even begin to tell you how much I love my caravan here, it looks like it was meant to be on a beach at all times. Truly a bohemian caravan dream location.

Pihapenkin pelastus osa III

Ja niin on vihdoin kolmaskin pellavaöljymaalikerros kuivunut pihapenkin pintaan ja tämän pelastusprojektin voi julistaa valmiiksi. Kovin oli isotöinen, mutta nyt kun tuota lopputulosta tässä katselee, ei se koko urakka enää tunnu miltään. Kyllä vain kannatti kuulkaas nähdä kaikki se vaiva.

Alussa penkki oli kovin surkean ja mitäänsanomattoman näköinen ja sitten siinä välissä kerkesi vielä vaihtua koko värisuunnitelmakin toiseksi, mutta kun oli aikaa maalailla ja tuumailla niin mikäs siinä mieltään on vaihdella. 

Tuo antiikinvihreä väri on hauskasti kovin samanoloinen kun laventelin ja viikunapuun lehdistö ja ne sopivatkin hyvin nyt vierekkäin tuonne pihalle. Jahka saan takapihani siivousurakan etenemään muuttaa penkki sinne, jotta siellä on paikka istua ja jotta minulla on jotain nättiä katseltavaa keittiön ikkunasta sitten. Mutta nyt se saa vielä oleskella tässä etupihalla, jossa pääsen sitä hipelöimään ja siinä istuksimaan. Se on vielä niin tuore, että tuoksuukin ihanasti pellavaöljylle tuolla.

Tämän penkin myötä heräsikin pieni into entrata muitakin pihan puukalusteita uuteen uskoon pellavaöljymaalilla ja voikin olla, että pian maalautuu myös yksi pieni pöytä ja siihen  pari tuolia, ehkä nyt sitten sillä alunperin aiotulla vehnänharmaalla, mutta parempi ehkä etten mene sitä väriä vielä ihan varmaksi vannomaan kuitenkaan.

And the bench project is done! The antique green color is just perfect and it's fun how it matches the fig and the lavenders by it. I also love the scent of the fresh linen oil paint that lingers around the bench right now. It makes me want to paint more garden furniture to make them as pretty as this is.

Kesäostoksia asuntovaunulle

Olen tässä keväällä ja alkukesällä tehnyt muutaman oikein hyvän hankinnan pienen asuntovaununi varustukseen, koska pitäähän se nyt olla hienoa, kun kerran on vaunukin maalattu hienoksi taas. 

Ostelin siis oikein prameat ulkokalusteet ruokailutarkoituksiin, koska tällaiset kauniit vaunulta vielä puuttui ja kun sillä välillä reissuilla laitetaan ruokaakin onhan sellaiset hyvä olla. Ja tietty kaikki on kokoontaittuvaa mallia, niin kuin kunnon karavaanarilla pitää ollakin.

Ensinnä esittelen tuolit, jotka löytyivät sopivasti käytettynä Tori.fistä kevättalvella. Nämä ovat oikein näpäkät ja kevyet, mutta ihan älyttömän tukevat ja hyvät istua. Tyytyväisin olen kyllä näiden ulkoasusta, joka on mielestäni just niin hieno kun tällaisissa tuoleissa vain voi olla. 

Tuoleihin täydellisin taitettava ruokapöytä löytyi Parolan rottingista. Tämä on mitoiltaan justiinsa sopiva sekä käyttöön, että vaunun mittasuhteisiin, siinä on ihanan siloinen pinta, jossa lautaset ja muut pysyvät hyvin paikoillaan. Lookki on tässäkin niin kohdillaan kun vaan olla ja voi enkä malttaisi odottaa, että tämän äärelle pian ruokailemaan päästään. Täytyy varmaan tehdä jossain vaiheessa pieni harjoitteluateria tuossa vaunulla, ihan vaan fiilistelyn vuoksi.

Ja sitten viimeiseksi pistin törsäten oikein kunnolla ja ostin vaunulle oman banaaninlehti-päivänvarjon, koska kerranhan täällä vaan eletään! Se on niin hieno elementti tuon noiden muiden kalusteiden kanssa ja se viimeistelee tyylin kyllä niin täydellisesti ettei ole tosikaan. (Tämänkin löysin Parolan rottingin myymälästä, mutta pelkäänpä että ostin heiltä  just viimeisen ja uusia ei liene ihan hetkeen ole tulossa.)

Ja jos vaikka varjo näyttääkin näissä kuvissa keveältä ja ihanalta voin kertoa teille, että hyvin kaukana keveästä se oikeasti kyllä on. Se painaa ihan älyttömästi ja se paino on just tuossa ylhäällä varjo-osassa ja siinä täytyykin siksi olla todella tukeva jalka, ettei se kojahda nurin.  Mutta siitäkin huolimatta se on aivan älyttömän IHANA, eikö vain?

Ja nyt kun on vaunulla näin hieno glamping-varustus (glamorous camping = glamping) sehän näyttäisi niin nätiltä jossain kauniilla hiekkarannalla meren äärellä ja arvatkaapa mitä? Sellaisellahan tässä on jo pari päivää sitten käytykin, piipahdimme nimittäin päivän mittaisella kuvausreissulla Porin Yyterissä! Laitan siitä teille kunnon reportaasin kuvien kera tässä muutaman päivän perästä, kunhan ensin esittelen tässä välissä vielä sen vihdoin valmistuneen pihapenkin maalausurakkani. Palataan siis tähän ihanaan pikkuvaunuun taas pian.

I got some new furniture for my cute little caravan. Cause I love everything bamboo and everything folding I got a set that is all that. The chairs are second hand but the table and the parasol I bought from Parolan rottinki. 

Now that I have this perfect set for a photoshoot on a sandy beach by the sea, we went and did just that. I'll tell all about it in a couple of days, but first I need to show you how my bench painting project turned out.