Ihan pikkuinen entraus

Ei käy vanhan pienen asuntovaunun omistajalla ikinä aika pitkäksi näin keväisin. Yleensä se on vaunun esille kaivamista pressun alta ja normaalia siivoamista ja puunaamista, mutta tänä vuonna se onkin sitten jotain vähän enemmän. 

Silloin joskus (seitsemän vuotta sitten), kun tämä vaunu entrattiin takaisin liikennekäyttöön, olimme niin kärsimättömiä ettei jaksettu / osattu tehdä pintojen pohjatöitä ihan viimeisen päälle kunnolla ja tässä vuosien saatossa onkin vaunusta alkanut maali hilsehtiä ikävästi irti sieltä sun täältä. Ihan pienistä en olisi edes välittänyt, mutta kun koko katto alkoi näyttää ihan vanhalta kartalta oli tänä keväänä aika pistää perheen hiomahemmo töihin.

Ja parina aurinkoisena päivänä kun oli hiomakoneen kanssa hilluttu alkoi vaunun pinta näyttää hyvin erilaiselta. Se minkä aluksi piti olla vain enimmäkseen tuon katon entraus repsahtikin sitten vähän laajemmaksi projektiksi, kun koko keula pistettiin samaan syssyyn. Voipi olla, että muutama kohta myös kyljistä ja perästä saa vielä saman käsittelyn, mutta se riippuu nyt ihan tulevista säistä, että ehtiikö, pitäisi nimittäin tien päällekin päästä tällä taas ihan piakkoin.

Mutta tänään se homma vielä eteni mallikkaasti kun lätkin pesun jälkeen pohjamaalit vaunun hiottuihin pintoihin kiinni. Sen läpi näkyy kyllä vielä ihan muutama kohta joita hioskella pitää, mutta sen jälkeen voinkin sitten vedellä siihen ihan surutta pari kerrosta tuota munankuoren väristä maalia, millä se muualtakin on maalattu. Nyt kun siis vaan nuo lämpötilat palaisivat näihin tässä jo olleisiin, maalini ei nimittäin kuivu pakkasessa, eikä sateisissa olosuhteissa voi kuvitellakaan maalaavansa tällaista ulkona. Ja jos oikein monta päivää taas hirveää säätä pitelee on edessä taas perusteellinen pesu ennenko mihinkään hommaan tuon kanssa voi ryhtyä, että kyllä mä sanon tätä harrastamisen määrää...! 

Mutta täytyy pitää nyt mielessä, että kyllä se sitten taas palkitsee, kun saan tämän järvenrantaan ja siellä näyttää tällaiselta:

Lisää kuvia ja juttuja vanhan asuntovaununi entrausprojektista löydät muuten tästä linkistä. Ja kuvia ja juttuja sillä tekemistäni reissuista ja muusta estetiikasta löydät tästä.

It's time to correct the mistakes we made with the paint job back in 2013 when we were in too much of a hurry to get this cutie back in business again.Good sanding and a primer applied this weekend, just waiting for the weather to get sunny and warm enough for me to paint it back to it's glory again.

Pihapenkin pelastus osa I

Minulla on tällainen pari talvea jo ulkona viettänyt kovapuinen penkki, jonka alunperin ajattelin vain antaa harmaantua säiden armoille, mutta nyt kun sitä on tässä melko pitkään odotellut ja hyvin hitaalta prosessi näyttää, niin olen tullut toisiin aatoksiin; jospa maalaisinkin sen jollain kivalla pellavaöljymaalin sävyllä! Nyt se on niin ankean värinen ja maalattuna se pääsisi paljon paremmin oikeuksiinsa.

Pellavaöljy pitää penkin puuosat kunnossa ja kestää hyvin ulko-olosuhteissa ja se on maailman helpoin huoltaa, jos sellaista tarvitsee tehdä. Se on himpan aikaa ottava projekti laittaa näin rupuseen kalusteeseen, mutta se tulee olemaan NIIN vaivan väärti sitten kun se on valmis, joten tuumasta toimeen vaan!

Ensin pesin penkin huolella ja annoin sen kuivua kasvihuoneessa auringonpaisteessa parisen viikkoa, että kuivahti myös niiltä osin mitkä talvi kasteli.

Sitten valikoin värisävyn ja tarkistin että minulla on myös pelkkää pellavaöljyä maalin lantraamiseen. Näin kuiva kovapuu tarvitsee parikin esikäsittelykerrosta hyvin ohennetulla maalilla, jotta sitä öljyä imeytyy myös syvemmälle puun pintaan.

Lantrasin sitä pellavaöljymaalauksessa luotetun ystäväni ohjeella näin, että kaksi kolmasosaa on pelkkää öljyä ja yksi kolmasosa vain maalia. Vähän kyllä hirvitti, että juoko tuo kaluste muka näin paljon öljyä, mutta ystävä vakuutti, että kyllä se juo, laita vain.

Ja sitten kun olin sekoittanut lantratun maalin huolella aloin sutia sitä penkin pintaan. Tämä oli niin lirua, ettei sitä tarvinnut kovin hangata, mutta varovainen piti olla, ettei sitä liikaakaan lurahtanut. Penkki imi tässä vaiheessa jo kuin pesusieni ja tunsinkin hyvin pensselin alla sen kuinka maali hupeni.

Ja nyt se on kuivunut kasvihuoneessa verhojen takana (ei siis suorassa auringonpaisteessa, kuvan otin ilman verhoa) viitisen päivää ulko-olosuhteissa (sisätiloissa kuivaisi nopsammin, mutta kun ei tilaa just nyt ole) ja alkaa pikkuhiljaa olla valmis seuraavaan maalikerrokseen. 

Tässä välissä tietysti aloin vaan miettiä tuota vehnänharmaata, että onko se nyt kiva, vai maalaisko sittenkin sen antiikinvihreällä, kun sitäkin kätköistäni löytyy. No, se selviää sitten kun se selviää, nyt  laitan tuohon vielä yhden lantratun kerroksen väliin ennen viimeistä, täydellä maalilla vedettyä kerrosta.  Eli tämä homma jatkuu vielä, hitaasti mutta varmasti ja laitan tänne aina väliaikatietoja siitä, että miten minulla tuon kanssa menee.

Decided to salvage this old bench in my yard by painting it with linen oil paint. I diluted the paint for the first layer so that this bench gets well oiled during this project. It's a bit slow this way but the result is going to be long lasting and I get to enjoy this for years. To be continued...

Nätisti siistiä

Olen jo vuosia sitten kyllästynyt nykyaikaisten siivousvälineiden yhä rumempaan suuntaan menevään muotoiluun ja kertakäyttöisiin muovimateriaaleihin ja pitänyt hiljaista mielenosoitustani niitä vastaan käyttämällä pääasiassa vanhoja ja kauniita välineitä kotini siisteydenpitoon.

Siivous ei ole mielipuuhaani muutenkaan, lukuunottamatta tiskaamista, josta erityisesti tykkään, siksipä se on kiva että on edes jotain josta nauttia kun niihin hommiin ryhtyy; nimittäin välineiden ulkonäkö.

Löysin vastikään kokoelmani jatkoksi vanhan puisen silityslaudan hihalautoineen ja vaikka silitys on asia, jota tosi harvoin teen, on se kiva kun nyt on näin nätti lauta siihenkin hommaan. Tuo pitää vain ensin päällystää uudelleen, sillä vanha päällinen on jo käytössä kulunut siitä puhki.

Ystävältä lahjaksi saatu maailman kaunein moppi odottaa, että löydän jostain siihen kuuluvan puisen varren. Kirppislöytönä ei voi kysyä sieltä mistä tämä on ostettu, koska hekään eivät sitä tienneet. Tosin moppi on niin nätti, että voi olla etten sitä raaskisi edes käyttää, ainakaan ihan heti. Lattioita pesen edelleen lähes puoli vuosisataa vanhalla metallivartisella sinipiialla niin kuin tähänkin asti (näkyy tässä linkissä).

Ja tämä meidän vanha söpö Nilski on edelleen kovassa käytössä. Siinä on imuri jota ei imuroimalla rikki saa. Minulle ovat viisaammat kertoneet, että aikaan jolloin tämä on valmistetty koottiin tehtaassa näiden moottorit vielä käsityönä. Ulkokuori on paksua alumiinia joka kestää kolhut ja potkimiset ja imuri on suunniteltu siihen että sillä voi imuroida ihan mitä vaan mikä suuaukosta sisään mahtuu, vaikka sitten pieniä kiviä eikä tarvitse pohtia takuun raukeamista. Lisäksi tykkään siitä, että se ei näytä rumalta lojuessaan jossain vaan sitä voi pitää ihan esilläkin ja se sointuu nätisti muuhun sisustukseen. Kuinka monesta nykyajan imurista voikaan sanoa samaa?

Ainoa miinus on nyt se, että lattiasuulakkeen harjakset alkavat näin kuudenkymmenen vuoden käytön jälkeen olla pikkuhiljaa kaput, että jos jollakulla on tiedossa joku jolla nurkissa sellainen pyörii niin vinkatkaa sille, että täällä olisi yksi kiinnostunut ostaja.

The way I clean this house. I utterly hate the design of all new vacuums and housekeeping products and cannot understand why they keep making them so ugly and easily breakable. So I have found myself some old machines and utensils to use to keep my house in order and clean. And most of these are over 50 years old, tells a lot about the way they make products nowadays...

Vappudonitsit

En ole koskaan uskaltanut tehdä itse vappumunkkeja, tai ylipäätään mitään kuumassa öljyssä friteerattua ruokaa, koska ihan vähän pelottelee se kuuma öljy ja mahdollisuus siihen että se palamaan syttyy (vanha hella jne). Olenkin yleensä onnekkaana saanut aina jostain vappuna jonkun itsetekemiä munkkeja, mutta tänä vuonna piti sattuneesta syystä keksiä tilalle jotain muuta ja törmäsinkin netissä melko helpolta vaikuttavaan donitsiohjeeseen jonka päätin laittaa heti kokeiluun.

Mittailin ainekset ja sekoittelin taikinan valmiiksi niin kuin ohjeessa neuvottiin ja mietin samalla kuinka helposti tämä sujuukaan ja unohdin tyystin jännittää sitä ensikertalaisen jännitystä kun jotain reseptiä ensimmäistä kertaa kokeilee. Pistin taikinan rempseästi muovipussiin josta pursottelin sen näppäränä omille paikoilleen vuokaan...

Kunnes tajusin, että pistin liian paljon ja yksi monttu jäi täyttämättä. No, huitaisin vaan kädellä ilmaan, että mitäpä tuosta ja iskin vuoan uuniin ajatellen, että mikä tässä nyt voi pieleen muka  mennä...

Kunnes sitten otin vuoan uunista ja totesin tehneeni sittenkin vain pari donitsia ja lopuista tuli munkkeja! :-D

Mutta sehän on vain ulkonäköseikka totesin ja uitin leivonnaiset voisulassa, kierittelin sokerissa ja pistin tarjolle (rumimmat alimmaisiksi) ja hyvät tuli. 

Ja makuhan näissä oli vallan oivallinen, että varmasti teen toistekin ja ehkä ensi kerralla onnistun taikinan vähän sopivammin vuokaan annostelemaan ja saan kaikista yhtä nättejä. Hupenivat kotitekoisen simani kanssa varsin nopeaan tahtiin kuvan ottamisen jälkeen.

Oikein hauskaa vappua toivotellen!

I made some doughnuts that didn't come out like I planned, but tasted so good it doesn't matter. 

Onnenkantamoinen

Tämä tässä on erittäin ruma ovi, jonka onnekkaasti löysin eräästä purkutalosta, jossa sain viime hetkellä vierailla vanhaan talooni varaosia etsimässä, ennen kun purkuvehkeet vetivät sen sileäksi. Olin alunperin vain vähän listoja ja sen sellaista vailla, mutta lähdinkin talolta kaksi ovea ja paljon muuta pikkutilpehööriä takakontissani, (toki ne listatkin sieltä löytyivät.)

Tämä on siis toinen niistä ovista. Se toinen on erittäin kauniissa kunnossa oleva nelipeilinen puuovi, ihan samanlainen kun talomme muutkin ovet ja jännittävästi myös täsmälleen saman kokoinenkin. Tämä toinen taas näyttää vähän epäilyttävältä tässä asussaan, mutta tiedättekös mitä? Tuon ruman lastulevyn alla on jotain ihan super-mahtavaa!

Katsokaas kun ne lastulevyt siitä riipii edestä pois, on siellä alla TÄSMÄLLEEN meidän talon peilityksellä oleva puuovi, jossa ihana iso ikkuna. Harmi vaan, että lasi olikin tuollai lyhennetty aukkoon, mutta se on pieni vaiva hankkia siihen tilalle sopiva. 

Olen uneksinut tällaisesta ovesta jo tovin , mutta näitä just sopivia on vähän hankala löytää, kun tuntuu olevan tämä peilimalli just se kaikista halutuin ja yleisimmin käytetty. Meidän vuonna -46 rakennetussa rintamamiestalossa kahta lukuunottamatta ovat kaikki väli- ja komeronovet juuri tätä mallia ja olenkin halunnut tästä tyylistä pitää kiinni ja siksi metsästellyt näitä korvaamaan ne myöhemmin asennetut väärän malliset ja nyt löytyi bonuksena vielä tällainen hieno ikkunallinen malli.

 Ja nyt on siis kaksi ovea joista valita, että kumman laittaa mihinkin. Tälle ovelle olin jo mielessäni suunnitellut paikkaa, mutta aukeamissuunta olisi tässä siihen väärä, joten pitää vielä pohtia vaihtaisinko tämän sittenkin vaikka olohuoneen oveksi, mutta ans kattoo ny, on hyvä tuumata kunnolla ensin ennen kun toimeen ryhtyy. Sen aikaa tämä säilyy oikein hyvin karmissaan varastossa.

Salvaged this and another old door from a house bout to be demolished. Perfectly the same profile the other doors in this house, just needed to peel off the off putting chipboard that had been put to it probably to make it more insulated. I was in a need for a couple of doors to replace some newer and not matching ones, so I feel very lucky to have them now.

Pieni sovitus

Niinhän se oli pakko tässä eräänä aurinkoisena päivänä vähän sovitella noita yrttejä tuonne kasvihuoneen hyllykköön. Ihan vaan että näkisi miten ne sinne sitten kesän saavuttua istuisivat. Ja nehän todella istuivat nätisti, jopa niin nätisti, että otti vähän päähän kerätä ne kaikki sieltä vielä pois ja takaisin keittiön pöydälle lämmittelemään. 

Toista talvea portaikossamme viettänyt laakeripuukin pääsi visiitille ulkoilmaan ja se sopikin nyt tosi nätisti kuvausrekvisiitaksi hyllyn eteen. Alussa olin ihmeissäni siitä miten olen onnistunut tuon hengissä näin pitkään pitämään, mutta se on osoittautunut oikein sitkeäksi kaveriksi ja niin hitaaksi kasvultaan sekä ylipäänsä reagoinniltaan, että se onkin ollut se kaikista helpoin talvetettava. Sille on riittänyt reilun viidentoista asteen lämmön lisäksi yksi kasvilamppu päänsä päällä sekä kevyt kastelu aina silloin tällöin kun olen muistanut. 

Alun perin en tätä hyllykköä tähän tilaan olisi halunnut jättää, mutta se näyttää siellä nyt niin kivalta, että kyllä se taitaa tämän kesän saada siellä viettää. Sen liukuovet ovat irrallaan ja säilössä ja se saa olla tällai vapaana hyllyt avoinna nyt tämän suven. Syksyllä pistän sen sitten kaupattavaksi, jollen sitä ennen taas jotain uutta käyttöä sille keksi.

Mutta nyt pitää keksiä joku loitsu tämän kevään jouduttamiseksi, muistelin että viime vuonna tähän aikaan oltiin jo reilusti hiirenkorvilla ja nyt se vaan pohjoistuuli puhaltelee. Tämmöinen peli ei kuulkaas nyt vetele sitten yhtään, haluan ne lämpöiset päivät takaisin nythetinyt!

I tried out how the cabinet in the greenroom  looks with herbs on it. It's still way too cold to leave them there so it felt terrible to take them all down and put back on the kitchen table inside. The spring is a little late this year and it's making me feel very impatient right now.

Kesäkeittiön kaunistus

Näinä aikoina kun kirppikset ovat kiinni, niin luulisi ettei kirppislöytöjä voisi tehdä, mutta niinpä vain tein sellaisen siltikin. Lempikirppikseni Hämeenlinnassa, Suomen kasarmin aarteet on nimittäin keksinyt oivan tavan kaupata kirppisaarteita pitämättä myymäläänsä auki; he listaavat myyntiartikkeleitaan Facebook-sivulleen, josta ne voi varata ja käydä sitten erikseen sovittuna aikana paikan päällä maksamassa ja noukkimassa mukaansa. 

Eräänä iltana sitten tulikin Facebook-seinälläni vastaan heidän viimeisin kuvakavalkadi, josta bongasin tämän aivan älyttömän söpön vanhan ja täysin toimivan sähköhellan. Sydämeni heitti voltin siltä istumalta, sillä tällaisen olin salaa toivonutkin joskus löytäväni asuntovaununi kesäkeittiöön. Varasin sen tietty samoin tein ja kävin noutamassa muutamaa päivää myöhemmin. Ja nyt se istuu täällä omassa keittiössäni, jotta voin vain ihailla sitä ja silitellä sen ihania pyöreitä muotoja.

Asuntovaununi on vielä puoliksi talviteloillaan, mutta heti kun ilmat sen sallivat otan sen tallin kupeesta esille ja laitan pienen kesämökin taas pihallemme esille. Ehkäpä kokkaan siellä sitten jonkun pienen ateriankin, ihan vaan siitä ilosta kun niin nätti hella semmoiseen nyt on.

Found this pretty vintage stove from an online fleamarket and couldn't believe my luck. I've been secretly dreaming finding one of these for my cute little caravans kitchen. It's all in good shape an in fully functioning order, so as soon as I get my caravan on it's summer place (on our yard) I get to test this out and cook a picnic there.