Maaliyllätys

Yön yli nukuttuani olin vahvasti sitä mieltä, että kaappi kuuluu keittiöön. Värinkin päätin ihan heti, kun kokeilin ensin vähän sävyttää sitä tapettien värimaailman mukaan ja pääsin aika lähelle samaa fiilistä. Ajatuksissani siitä tulee hauska, jos se aikaansaa kaapin kevyesti sulautuvan seinään tuossa. Sitten en aikaillutkaan enempiä vaan ryhdyin heti maalauspuuhiin.

Keskellä keittiön lattiaa on paras paikka maalaushommiin, sillä siinä pääsee vähimmällä suojausten kanssa ja valoa on tarpeeksi pellavaöljymaalin kuivattelemiseen. Hinkkasin ensimmäisen kerroksen kiinni vähän puhtaalla pellavaöljyllä lantrattuna ja kaappi imaisi sen itseensä hyvin nälkäisesti ja kuivahti reilussa vuorokaudessa ihan pintakuivaksi, ja pääsin laittamaan toista kerrosta heti tänään aamusta.

Mutta, mutta kaappi ei ollutkaan imenyt vielä tarpeekseen öljyä tai sitten se on vaan niin epätasaisesti kuiva ja tiukka, että toinen kerros maalia imahti siihen hyvin epätasaisesti. Tämä ei sinällään ollut mikään yllätys, sillä tiesin kyllä hyvin miten pellavaöljymaali käyttäytyy, mutta yllätyin silti vähän tuosta miten kokonaisvaltaisesti koko kaappi on nyt täysin läikikäs. 

Hetken annoin sen harmittaa, kunnes ylettömän positiivinen mieleni käänsi tämänkin asian voitoksi ja aloin ajatella, että jospa tuo voisikin olla koko kaapin juju, että muka kuuluisikin olla just tuollainen tuon pinnan, näyttää ainakin varmasti vanhalta noin. Voi kyllä olla, että annan nyt kaapin kuivua rauhassa muutaman viikon tai kuukauden ja kokeilen ehkä vielä kolmannen kerroksen, josko se vähän tasottaisi. Ja jos ei, niin sitten se on ainakin hyvä just noin. 

Mutta se kuvioista, eikö näytäkin nyt uudella värillä niin ihanan ryhdikkäältä ja freesiltä tämä kaappi? Siitä tulee nyt mielestäni yksityiskohdatkin nin paljon hienommin esille, kuten nuo söpöt jalat tuolla alla. En millään malttaisi nyt odottaa, että tämä kuivahtaisi sen verran, että saisin sen työnnettyä paikoilleen tuonne nurkkaan.

My linen oil paint job didn't quite go as planned and dried really unevenly, but as the patterns effect the whole cabinet so evenly I think one might think it's meant to be that way. But patterns or not I really love the new color and it makes the cabinet looks so cute and fresh that I cannot wit for it to dry enough to be put to it's place so I can adore it properly.

Vai olisiko sittenkin

Mietin, että mikä siinä nyt mättää, kun en ole saanut tätä kaappia maalattua vieläkään, kun keksin kokeilla sopisiko se sittenkin tänne keittiön nurkkaan. Ja sehän sopi! Olin miettinyt tätä jo aiemmin, mutta jostain syystä päätynyt siihen eteiseen paremapana paikkana eikä me koskaan todella kokeiltu sitä tähän ennen kun nyt. Ja taisi kyllä ehkä kannattaa kokeilla, koska tässä tuo olisi melko paljon helpompi, kun siinä eteisessä, jossa joutuisi sitä vessan oveakin säätämään...

Tässä selviäisi ihan vaan pienellä kintun viilauksella, tai siis oikeammin yhden takajalan siirrolla, jotta tuo istahtaisi tuohon seinän ja ikkunalistan väliin melkolailla tasan. Tilaa on jopa vähän enemmän kun siinä vessanoven vierellä. Pöytää ja tuoleja mahtuu käyttämään ihan hyvin (pöytää voi aina siirtää vähän edemmäksikin) ja kaappi istahtaa tuohon ihan kivasti myös sen puolesta, ettei tee huoneesta ihan liian täyden näköistä, varsinkin kun väri tuosta vielä vähän raikastuu.

Tässä huoneessa myös tarvittaisin vähän enemmän säilytystilaa juhlavammille astioille ynnä muille, jotka nyt ovat piilossa kuka missäkin kaapissa ympäriinsä ripoteltuina, että sen puoleen olisi myös hyvin järkevä paikka tämä. Värikin olisi helpompi tässä säätää vaikka seinien siniharmaaseen sopivaksi tai sitten ihan vaan raikas valkoinen...

Aika pahan pistin itselleni kyllä nyt, mutta toisaalta taas ihan helpon, kun on nyt kaksi eri vaihtoehtoa joista valita. Pitänee nukkua kuitenkin yön yli kunnolla ensin ja katsoa huomenna uudestaan, että kumpi se nyt sitten on.

Tried out this old cabinet in the kitchen and it fits like a glove. I had been wondering what it was that was holding me back from painting it already and I think it was this. Now I need to decide between this place or the hall, but I think I need to sleep on that first.

DIY penkki pukeutujalle

Makuuhuone kaipasi kipeästi jonkinlaista istumapaikkaa pukeutumista varten vaatekaappien siellä sijainnin vuoksi. Sängyllä on hankala istua eikä se ole sopivassa asennossa vaatekaappeihin nähden, joten jotain muuta piti keksiä. Olin ajatellut jonkinlaista penkkiä tai tuolia, mutta ihan sopivaa olisin saanut varmaan jonkin tovin etsiä, kun päähäni pälkähti ajatus tehdä tuohon mitoiltaan täydellinen penkki ihan itse.

Valmis tuotos on mielestäni niin nappi tuohon sängyn päätyyn kun vain tällainen napillinen penkki voi olla. Se näyttää hauskasti vanhalta ja kulahtaneelta, vaikka on tavallaan ihan uusi, mutta vahvasti tee-se-itse ja hyvin kierrätetty. Ja tällai se siihen syntyi:

Koko inspiraatio lähti näistä kahdesta tuolinrungosta, jotka paikallisessa osto- ja myyntiliikkeessä näin. Ne maksoivat yhteensä viisitoista euroa ja olivat juuri tarpeeksi uustuotantoa, että kehtasin mäjäyttää ne palasiksi uutta designia varten. Niissä oli valmiiksi jo vähän kolhua ja klompsua ja molemmista puuttuivat sopivasti istuinosatkin kokonaan. Materiaaliltaan kuitenkin tukevaa puuta ja vaikka tusinatuotantoa ovatkin, ihan kelpoa sellaista.

Silputtuani tuolit vasaran ja sirkkelin kanssa pienemmäksi kasasin palasista uutta puuta apuna käyttäen sellaisen rungon, jonka mielessäni niistä näin syntyvän. Pilkotusta ulkonäöstään huolimatta siitä tuli oikein tukeva ja hyvä. Tykkään, että penkin ei tarvitse näyttää hienolta ja uudelta niinpä ruuvailin sen krouvisti kasaan osin myös ulkopuolelta käyttäen ruskeita terassiruuveja, jotka eivät sieltä liiemmälti paista. Ajatus oli aluksi maalata runko myöhemmin, mutta tykästyin tuohon rähjääntyneeseen lookkiin niin, että tuskin ainakaan ihan heti sitä lähden uusiksi värjäilemään.

Varastoissani minulla oli yksi vanha petauspatja, josta sain penkkiosaan pehmusteet ja kaupasta ei tarvinnut käydä hakemassa kun vanulevyä siihen päälle. Levy istuinosan alle syntyi yhdestä vanhasta sängyn pohjalevystä, joka odotteli täällä pääsyään kaatopaikalle, mutta sai osittain vielä uuden elämän tässä.

Tyynyyn kelpasi ylipitkästä verhosta leikattu juuri sopivan kokoinen pala haalean beigeä samettikangasta, jonka niittasin kiiinni pohjalevyyn patjoineen ja vanuineen sen kummemmin sen kanssa stressaamatta. Napeiksi löysin omista varastoistani kerrassaan sekalaisen kokoelman erilaisia yksilöitä, jotka päällystin liimaamalla niihin kankaasta palaset niin nätisti kun taisin.

Ja sitten tuftasin koko komeuden kasaan laittamalla napit hampaat irvessä liian lyhyen ja tylpän parsinneulan avulla paikoilleen, mutta oli se kyllä kaiken vaivan arvoista, sillä lopputuloshan on varsin oivallinen. Oli kyllä hyvää ajanvietettä myrskypäiväksi tämä.

Laskeskelin vielä lopuksi, että kaiken kaikkiaan tähän upposi rahaa noin 30 euron verran, kun suurin osa materiaaleista löytyi valmiiksi jo ihan omasta takaa. Ei huono sekään.

P.S. Olis pitänyt tuota kaappia tuolla keittiössä alkaa jo maalailemaan, mutta joku ihme siinä nyt mättää kun kaikki muut asiat menevät sen edelle ihan koko ajan...

Had an idea to make my own diy-bench from these two old looking, but newish chairs. The result is just perfect even if I say so myself.

Koissulit lehdessä

Tein uusimpaan Unelmien Talo & Koti-lehteen superhelpon ohjeen säädettävään lemmikinpetiin ja käytin tietysti omia koiria sekä mittapuuna tehdessä, että malleina valmista työtä kuvattaessa.

Siinä missä toinen asettui heti kauniisti paikoilleen katsellen eteerisesti kameraan piti toisen kokeilla kaikki olemassaolevat asennot ja ilmeet, joista suurin osa oli aivan liian lennokkaita tällaiseen kuvaan jossa naamapuolen piti olla kameraan päin. Onnekseni tuo tättähääräkin on varsin tottelevaista sorttia ja kun hetken oli saanut riekkua miten sattui sain hänetkin asettumaan paikoilleen kuvattavaksi ja sitten hän ottikin homman tosissaan ja poseerasi oikein tärkeänä suoraan kameraan tuijottaen.

Ja vaikka vain toinen koirista onkin kuin syntynyt supermalliksi saivat molemmat kuvauksesta palkakseen hyvin avokätisen herkkuhetken sekä toisen tuollaisen pedin omakseen vähän vaan eri värissä kun tämä näissä kuvissa.

Mutta ohje on kauhean hauska ja oikeasti hirveän helppo, siitä soveltaa version niin pienelle, sievälle kissalle kuin isommalle koiranroikaleellekin, eikä aikaakaan mene siihen liikaa. Lehti on myynnissä nyt ja löytyy kauppojen lehtihyllyistä tämän alemman kuvan näköisellä kannella varustettuna. 

Made instructions to make this cute bed for your pet for the latest issue of  Unelmien Talo & Koti magazine. Used my own dogs a s models and they really delivered!

Ihan kuin uusi huone

Pienemmän makuuhuoneen tapetointi on nyt valmis ja näyttää tältä. Tästä tuli kyllä tämän muutoksen myötä ihan kuin uusi huone koko taloon, taas. Itse olen kovin ihastuksissani ja jotenkin huone myös näyttää nyt semmoiselta kun tällaisen rintamamiestalon vinokattoisen makuuhuoneen kuuluisikin; pieneltä, romanttiselta ja ah, niin mukavalta.

En ole vielä sen kummemin tuolla kerennyt stailailemaan muuta kun lykkäsin tuon ystävältäni takaisin saamani vanhan naulakon tuohon seinälle siihen missä se edellinenkin naulakko oli. Tämä on tilaan kuitenkin kivampi ja keveämpi ja erittäin näpsäkkä esillepanoon, ettei tarvitse tällä seinällä suotta taulujen ja muiden takia alkaa tapettiin reikiä pistelemään.

Tykkään nyt niin paljon noista kaapeista ja kaikesta siitä mikä huoneessa jo ennestään oli, tapetin myötä kaikki näyttää nyt jotenkin uudelta ja erilaiselta ja niin raikkaalta silmiini. Ja vaikka vihreiden kaappien vihreä ja katon ja listojen harmaa ei ihan täysin natsaakkaan tapetin vihreän kanssa yhteen ei se minua haittaa vaan näyttää sekin jotenkin ihanalta. Ehkä silmäni on jo niin tottunut tai sitten se on vaan tätä uuden tapetin alkuhuumaa, mutta olen salaa kovin tyytyväinen siitä, ettei ihan heti tarvitse alkaa maalauspuuhiin tässä huoneessa.

Projektista jäi loistava kasa tapetinpätkiä askarteluun vaikka ensi jouluksi. Ne on vielä säilössä tuolla koskapa näyttävät niin kivalta korikassissaan, etten ole raaskinut niitä siitä piiloon pistää. Hauska kuriositeetti on, että ne ovat kaikki suunnilleen samasta kohtaa tapettikuviota, seikka jonka ikävästi kohtasin tapetoinnin loppumetreillä kun isot rullat loppuivat kesken ja pari pientä palaa vielä tarvittiin. Mutta koskapa olen hyvin laiska ihminen, en lähtenyt uutta rullaa enää hankkimaan vaan paikkasin puuttuvat täysin vääristä kohtaa olevilla paloilla ja päätin, ettei niitä kukaan huomaa, kun en aio kenellekään ikinä kertoa missä ne sijaitsevat. Hih.

Ja se mikä nyt on kivaa on se, että tuonne pitää hankkia vielä jokin pieni ja siro yöpöytä ja ehkä pieni pukeutumistuoli tai penkki. Edessä on siis paljon kirppistelyä ja second hand metsästystä, jotta sopivat tai projektit, joista tehdä sopivat tuonne löytyvät. Ihan parasta, kun ei vielä itsekään tiedä mitä sinne sitten löytyykään.

And the wallpapers are up and the room feels all new and exiting. I love how it makes this space so comfy and looks like it always should've had wallpaper on it's walls. 

Vuoroaan odottamassa

Meillä on keittiössä nököttänyt nyt muutaman päivän yksi varsin kivasti hiottu puuvitriini odottamassa yhden varsin äkkinäisen tapetointiprojektin päättymistä ja vähän valoisampia päiviä. Laskeskelin tuossa, että melkein kuusi tuntia otti tämän kaapin hionta yhteensä, että suurin osa vihreästä väristä saatiin niin hyvin pois kun mahdollista. Loput pitää vielä liuotella tuosta maalinpoistoaineella ennen kun uutta pintaa voi päälle alkaa laitella.

Mutta sen uuden värin valinta on ollut vähän mahdotonta, kun joka päivä on ollut niin synkkä ja harmaa, että värien mallailusta ei tule yhtään mitään, kun siinä vähäisessä päivänvalossa ei näe yhtään mitään.  (Nämä kuvat editoitu hurjasti valoisammiksi, kun mitä todellisuus tuolla huoneessa on.)

Koitin  yhtenä päivänä vähän katsoa, että millai tuo sininen tuosta syntyisi, mutten päässyt lähellekään tuota oven hauskaa melkein turkoosia sävyä, kun alkoi silmiä särkeä hämärässä tihrustelu. Kerkesin kuitenkin sutaista kaapin kylkeen kahta eri sinervää vain todetakseni, että ei ole hyvät nuo, enämpi pitää luonnetta olla siinä värissä mikä tähän tulee.

Siksipä saa nyt vielä sen aikaa kaappi tässä keskellä keittiötä tönöttää, että tulee se päivä kun aurinko paistaa ja tässä torpassa antaa valoa sen verran sisälle, että näkee mitä tekee.

Onneksi on tuo makuuhuoneprojekti sillä aikaa viihdyttämässä, ettei aivan tylsäksi mene elämä täällä odotellessa. Siellä on jo kaikki seinät tapetoitu ja jahka saan sen huomenna siistittyä ja laitettua kuvauskuntoon pääsen teillekin näyttämään miten hauskasti siellä tunnelma muuttui.

P.S. Kaappia hioessa sieltä löytyi enemmänkin pieniä merkkejä siitä, ettät tuo ovien sisäpinnan sininen on ollut sen alkuperäinen väri ja ehkä myös helmenharmaa, koska sellaistakin sieltä täältä saumoissa ja oksankoloissa pilkisti, mutta niin pienissä määrin, että on vaikea tulkita onko kaappi ollut kenties joskus kaksivärinen peräti.

This cabinet is all sanded and just waiting for the new paint, but it has been so dark and gloomy here I haven't been able to see enough to blend the new perfect color for it. So it gets to sit here until the sun comes out and gives me some light to work with the colors.

Suunnitelmista seinille

Se malli tästä ihanasta Boråstapeterin Nocturne -tapetista sopikin niin hyvin tänne makkarin tunnelmaan, että tilasin sitä saman tien muutaman rullan ja kävi niin kivasti, että sainkin ne heti melkein saman tien myös käsiini. No, eihän siinä muuta kun hommiin vaan myös saman tien! Eilisestä illasta askarrellut tuolla tapettihommissa ja pikkuhiljaa alkaa näyttää kyllä niin nätiltä, että välistä pitää pysähtyä vain tuijottelemaan ympärilleen tuolla.

Onneksi tiesin etukäteen mihin olin ryhtymässä ja olin tehnyt suunnitelmat valmiiksi siitä miten nuo eri suuntiin sivuistaan laskevan vinon katon puoliskot ja vinoon menevän sivuseinän tapetilla päällystän ja kyllähän se jotenkin ihan hyvin sinne sitten asettuukin, kun vähän viitsii säätää (ja fuskata minkä kerkiää, jos moka tulee). Kuosi on onnekkaasti niin tiheä, ettei sieltä liikoja pistä silmiin jos jossain vähän kuviot mättää, mutta nurkka oli tässä kyllä niin haastava, että joudun paikkaamaan sieltä vielä pari kohtaa ennen kun hyväksi voin sitä sanoa.

Huoneen ja vintin välinen suora seinä on myöskin iloisesti vinossa ja siihen ja tuohon lappeeseen tapettia sovitellessa joutuu vuodat katkaisemaan taitteen kohdalta jotta saa ne jotakuinkin suoriksi seinälle ja kuviot nätisti. Olenkin monasti miettinyt millä välineillä tätä taloa on silloin muinoin rakennettu, sillä vatupassia niillä rakentajilla ei näytä lainkaan olleen käytössään näitä huoneita kasatessaan. Onneksi mikään muu tässä huoneessa ei ole vinossa ja jahka tästä seinästä eteenpäin pääsen on muu osa helppoa kuin heinän teko (ainakin teoriassa).

Mutta en meinaa nyt kestää itsekään odottaa, että saan tästä valmista sillä tapetti on seinillä niin ihana ja huoneesta tulee mitä romanttisin pikku sopukka rautasänkyineen ja muineen. 

P.S. Näyttää nyt talven kylmässä valossa hyvin siniseltä tuolla tämä tapetin väri, mutta on siis vihreä.

I got the sample of the wallpaper and almost on the same day I got the wallpapers too and now I've started to paper the room and it's going to be so nice! The work is hard cause one of the walls is build crooked and with the slope part it makes the job so slow and painstaking. But I'm almost finished with this hard part and it's all easy from then on. I'm hoping to get this finished by the end of this weekend.