On harmaata ja sitten on vehnänharmaata

Satuin tänään olemaan kotona juuri sillä hetkellä kun harmaatakin harmaampi taivas kirkastui noin kolmeksi minuutiksi ja kerkesin tarttua nopeasti kameraani ja näppäistä maalatusta vitriinikaapistosta pari kuvaa teille näytettäväksi.

Olen palanut halusta päästä sitä esittelemään, koska olen niin mahdottoman onnellinen tuosta värisävystä ja ylipäänsä koko maalatusta kaapistosta. Se on vaan jotenkin nyt niin täydellisen ihana ja tein ehdottomasti oikean värivalinnan kun päätin maalata sen ihan suoraan purkista sävyllä, enkä lähtenyt sitä yhtään säätämään vaaleammaksi. Vehnänharmaa pellavaöljymaali toimii tähän kalusteeseen vaan niin hyvin. Se nosti kerralla sen persoonan potenssiin kymmenen ja muutti sen koko olemuksen synkän rähjäisestä luksusluokan kaapistoksi.

Minulla oli alunperin ajatuksissa maalata vitriinin sisäosat myös vaaleiksi, mutta se ajatus on jo mielestäni varissut, tykkään nyt tosi lujaa tuosta koulukaappimaisesta fiiliksestä minkä tummat sisäosat luovat ja on vähän kivaakin, kun aarteet eivät sieltä ihan heti silmille pomppaa, mutta näkyvät kyllä kun vähän tarkemmin katsoo.

Se saa tuossa nyt rauhakseltaan kuivatella itseään vielä jonkun tovin, vaikka aivan pintakuiva jo onkin. Pellavaölymaalin kanssa ei sovi hötkyillä enkä nyt romella kaapiston kimpussa suotta ennen kun maalipinta on siihen valmis. Siksipä asiat ja esineet ovat siellä nyt vähän miten sattuu sen kummemmin asettelematta, mutta jos en olisi sitä teille kertonut, olisitteko edes huomanneet?

The painted cabinet. It's still as dark as in Mordor here, but I managed to catch a glimpse of brighter daylight (still thru the clouds) today, just enough to get these two photos. So now you can see how beautiful the newly painted cabinet is. I'm so in love with it now. I could've not made a better choice of color to it. It's just SO perfect now.

Tummasta vaaleaksi osa I

Ai tätä valon määrää! Siis sitä mikä tulee tuosta taustala olevasta kaapista, kun siitä on maalattu vasta yksi ylempi ovi. Heti tuntuu huoneessa ero edelliseen, kun tumma pinta muuttuu vaaleaksi tuossa nurkassa. Olen päässyt maalaaman sen jo kokonaan ja kahteen kertaankin tässä välissä, kuvia siitä en ole vain päässyt ottamaan sitten viime viikonlopun, jolloin nämä muutamat homman alotettuani nappasin.

Mutta siitä on tulossa kyllä niin herkullinen, ettei ole tosikaan! Tuo väri, jota näissä kuvissa vasta yksi kerros, on niin nappi valinta tähän vitriiniin ja tilaan. Olen ihan superinnoissani siitä miten paljon se muuttaa koko huoneen tunnelmaa (te tosin nyt näette siitä vasta tuon yhden oven, mutta minä puhun tässä jo kokonaan maalatun kaapin vaikutuksesta).

Saattoi myös käydä niin, että lähti olohuoneessa tämän ansiosta pieni lumipalloefekti taas käyntiin ja huoneen muitakin nurkkia pikkuisen laitetaan uuteen uskoon. Ei mitään suuria linjauksia, mutta vähän säädetään värimaailmaa ja pikkukalusteita. Niistä lisää sitten kun maalit ovat kuivahtaneet ja päivä paistaa taas. Toivotaan, että se on pian, sillä palan halusta päästä teille tuota kaappia jo näyttämään maalattuna!

I actually started painting this cabinet last weekend and took this photos then, since that it's been painted all over and twice even, but no photos taken due to the lack of daylight again. But here it is with one coat on on one of the doors and you can see how big of a change there is going to be. I just love, love, love the new color and the brightness it brings to this corner of this room. It also caused me to start thinking of some more changes in the living room, nothing major, but some tweaking of the color scheme here and there. 

Diy merisiili simpukoista

Sain päähäni kokeilla tehdä itse merisiilin näköisen simpukkapallon nähtyäni sellaisesta kuvan en-enää-edes-muista-missä. Idea vaikutti niin helpolta ja simppeliltä ja arvelin materiaalienkin löytyvän nopeasti ja näppärästi, kun pikkusimpukoitakin oli jo valmiiksi jonkin verran kotona. No, siihen se helppous sitten lopahtikin, olin nimittäin arvioinut ihan täysin pieleen sen määrän mitä sipukoita tuollaisen tekemiseen menisi, liimasta nyt puhumattakaan. Pallo oli helppo löytää, siihen kun kelpaa mikä tahansa sopivan kova ja pallon muotoinen esine. (Itse käytin styrox-palloa, jonka päällystin liimapaperilla.)

Simukat olivatkin sitten toinen juttu. Kuvittelin että niitä olisi hyvin tarjolla, kun muistin, että joskus näin oli, mutta toisin kävi. Missään mistä etsin ei ollut, ei askartelutarvikkeita myyvissä liikkeissä, marketeissa eikä kukkakaupoissa, tyystin kadonneet koko universumista. Noh, piti keksiä luova ratkaisu sitten ja onneksi se löytyi helposti; simpukka-amppelit, niitä oli melkein jokaisessa isommassa marketissa eivätkä maksaneet paljoa.

No nyt sitten siihen ohjeeseen, tarvikkeet tällaisen tekemiseen ovat siis seuraavanlaiset:

• Pallo, se voi olla styrox-pallo, joulupallo, paperipallo tai mikä tahansa mikä kestää kuumaliiman ja vähän painoa. Mitta tähän ohjeeseen on noin 8-10cm halkaisijaltaan oleva pallo.
• Noin viiden amppelin verran simpukoita, voi olla vähän reilumminkin jos pallo on iso. (Prismoista, Tokmannilta ja Kodin Terrasta löytyy)
• Kuumaliimapistooli ja noin 35 puikkoa kuumaliimaa (juu, luit oikein noin kolmekymmentäviisi).
• Hitosti aikaa ja erittäin pitkät hermot.

Ja sitten vaan aletaan liimailla simpukoita pallon pintaan jotakuinkin pystyasentoon ja niin kiinni toisiinsa kun mahdollista on. tässä alkuvaiheessa noita ensimmäisiä joutuu hetken tukemaan sormilla, että pysyvät pystyssä kun liima kovettuu ennen kun seuraavat voi liimata siihen kiinni.

Ja liimaa menee runsaasti, jotta ne pysyvät siinä sitten tukevasti. Itse laitoin aina kunnon tursauksen liimaa ja asettelin simpukat sitten siihen, niin että liimaa nousi vähän myös simpukoiden väliin liimaten ne tyvistään kiinni toisiinsa. (Vähemmällä liimamäärällä tuppasivat irtoilemaan tai taipumaan herkemmin.)

Liimaa kannattaa laittaa kerrallaan vain muutaman sentin matkalle, jotta ehtii asetella ne simpukat siihen kauniisti. Kuuma liimamassa myös pehmentää herkästi aiemmat liimaukset, joten vasta liimattuun kohtaan ei kannata ihan heti liimata uutta kierrosta, ennen kun edellinen liima on kunnolla jähmettynyt, alkavat muutoin edelliset simpukat heilumaan.

Joku siellä nyt miettii, että mikäs tässä niiin vaikeaa ja mihin niitä hermoja tarvitaan kun ihan simppeliltähän tuo näyttää? Niinhän se näyttää, mutta hidasta ja vaivalloista tämä on. Liiman pitää todella antaa välillä kuivua, jotta simpukat pysyvät suorassa ja liiman pitää olla myös juuri sopivan notkeaa, jotta simpukat siihen kiinni ottavat, liian kuumaksi käydessään muuttuu liima aivan liian juoksevaksi, eikä silloin pysy simpukat kiinni (palaa vaan suotta liimaajan näpit).

Suosittelenkin että tätä tehtäessä varataan sitä aikaa ja tehdään vaikka muita asioita välillä niin että liima ehtii kunnolla jähmettyä. On paaaaljon helpompaa asetella simpukoita vasten toisiaan kun edelliset ovat aivan tönkköinä vastassa. (liimailut kannattaa tehdä pitäen palloa kädessä niin että simpukat ovat vaaterissa, kuvausta varten vain laitettu pystyasentoon tässä).

Homma muuttuu vähän helpommaksi siinä vaiheessa kun saavutetaan puoliväli, silloin koko pallon mitalta simpukat ovat maan vetovoimaan nähden sellaisessa asennossa, että uudet liimatut pysyvät mukavammin suorassa nojallaan toisiaan vasten. Tässä vaiheessa saattaa tosin olla liimaajalla jo vähän niskat jumissa ja sormenpäät hellänä (riippuu täysin liimaajan liimailuasennosta ja näppäryydestä).

Ja parhaimmallakin liimaajalla tulee kuumaliimasta välillä sitä ärsyttävää seittiä, jota on tässä vaiheessa simpukkapallo sekä monet yllättävätkin paikat hiuksia myöten täynnänsä. Onneksi se on helppo poistella eikä jää vaivaamaan lopputulosta.

Ja sitten juuri kun alkaa tuntua siltä, että voimat (ja liimat ja simpukat) loppuu kesken alkaakin maalisuora jo häämöttää. Viimeisiä simpukoita liimaillessa tulee melkein jo kiire saada se valmiiksi, jotta sitä pääsee ihastelemaan ja pyörittelemään käsissään (se tuntuu ihanalta!!) 

Ja sitten kun se on valmis tuntuu koko urakka ihan mitättömältä pallon upeutta ihaillessa ja saattaa käydä niin, että alkaa tehdä heti mieli tehdä toinenkin... 

DIY seashell ball (that looks a bit like a sea urchin). All you need is a suitable ball, a lot of small seashells and a lot of hot glue and time and patience. Its relatively simple to make, just takes a lot of time to let the glue set in between. It's totally worth to try to make, when finished it's so lovely to look and touch!

Viherkasvien vuosihuolto

Alkoi ehkä vähän varhain meillä tämä viherkasvien vuosittainen huoltaminen, mutta kun inspis siihen tuli jo nyt, niin on parempi toimia sen mukaan kun jäädä odottelemaan parempaa ajankohtaa.

Inspikseen saattoi vaikuttaa paljolti tämä kiva vanha ruosteinen uunipelti, jonka ostelin männä hämeen reissultani T:mi OldsCooli:n ehtymättömistä varastoista. (Kaikkien kunnon kirppisharakoiden kannattaa laittaa tuo putiikki seurantaan, koska tällä daamilla on ihan uskomattoman hyvä silmä löytää myyntiin vaikka ja mitä ihanaa ja erikoista. Onni minulla, että tunnen hänet henk. koht.) 

Vanha rapistunut pelti sopii ihan täydellisesti tällaiseksi istutusalustaksi talvisiin mullanvaihtoihin ja varmasti on ihan yhtä näpsä myös keväällä puutarhahommissa. 

Pääsin oikein hyvään vauhtiin viherkasvieni kanssa joita ostelin vuosi sitten näihin aikoihin ja joista suurin osa on vieläkin hengissä, vaikka toisinkin olisi voinut käydä. Ehkä se että valitsin huomaani pääasiassa noita helpoimpia hoidettavia on vaikuttanut tähän suotuisaan lopputulokseen. Mene tiedä. Isoimpien liotessa suihkun päälle vaihtelin pienempiä isompiin ruukkuihin, kunnes totesin, että minulta loppuivat sopivan kokoiset ruukut kesken ja oli paineltava ruukkukaupoille.

Ja tietty siellä ruukkukaupoilla ei ollut just sellaisia sopivia ja silmiäni miellyttäviä, koska se sesonki on vasta aluillaan niin jäi sitten homma vähän kesken kuitenkin. Yksi isompi traakkipuu tarvitsee uuden ruukun edellisen sulaessa suihkun pohjalle (joo, älkää kysykö miten sen sain aikaan, ilmeisen huonolaatuinen ruukku kyllä, kun on noin haperoksi vuodessa mennyt) ja kaksi kilpipiileaa mahtuisi jo isompiin astioihin, mutta sellaisia ei vielä löytynyt. Täytynee siis odotella vielä viikko tai pari, niin että kauppojen valikomat vähän runsastuvat ja lähteä sitten uudelle reissulle ruukkuja metsästämään ja ehkä jotain pientä viheriäistäkin kun noita pikkuruukkuja jää sitten sen verran kivasti ylimääräisiksi.

P.s. Tuon saniaisen tuosta amppelista päästin armollisesti päiviltään, oli päässyt kuivahtamaan niin perin pohjin, ettei uutta kasvua ilmestynyt enää mistään vaikka kuinka kastelin ja juuristokin jo täysin kaput. Joku joskus kertoi, että huonekasvit "keskustelevat" keskenään ja jos yksi tekee kuolemaa masentuvat muutkin. Katsoin siis parhaimmaksi pitää muiden kasvien mielialasta huolta hävittämällä tuon epäonnisen.

It's a bit early to stat changing the soils of my potted plants, but I started doing so anyways. I'm a firm believer in inspiration, if I don't do things right away when the inspiration strikes I might not do them at all. But I didn't get all the way to the finish cause I ran out of suitable pots, went scouting for them in the shops, but the season is not yet at it's peak and the selection was a bit thin for me. So with few of my plants I need to wait a couple more weeks until I get to finish this job. Let's just hope I still have this inspiration to do it when the time comes.

Keittiö valokylvyssä

Vihdoinkin on vähän valoisampaa, tosin nyt vain muutama päivä, mutta nautitaan nyt niistä kun kerran on. Riittää sitä pimeyttä kuulema vielä tälle talvelle vielä, lupailivat meteorologit uutisissa. 

Keittiö on tässä talossa pikkuvessan lisäksi yleensä se kaikista valoisin huone, ikkunat antavat itään ja etelään ja poimivat varmasti heikoimmatkin valonsäteet sisälle. Ovat tosin tuossa nurkassa, niin kuin itseasiassa kaikki alakerran huoneiden ikkunat ovat niin sitä valoa ei aina riitä ihan koko huoneen mitalta. Siksi täällä on pidetty värimaailma mahdollisimman vaaleana, jotta se vähäinenkin valo riittää mahdollisimman pitkään. Tykkään myös, että tässä tilassa tuo vaaleus avartaa huonetta ja saa sen tuntumaan suuremmalta kun mitä se oikeasti onkaan.

Tässä muutama kuva tältä päivältä keittiöstämme. Saanko irtopisteitä siitä, etten stailannut yhtään? Tiskasin vaan suuremmat rytökasat ja pyyhkäisin pahimmat leivänmurut, muutoin tuolla on just sen näköistä kun täällä yleensä aina on. Maalipensseli kahvikupissa ja astiapyyhe pesemättä. Mitä sitä turhia panostamaan, kun ei siinä hämärässä päivänvalossa tuommoisia näe kumminkaan.

Meillä on aina nuo tasot täynnään tavaraa, koska tykkään siitä. Ainoa mistä en välittäisi on tuo ruma kahvinkeitin (se nätimpi on edelleen projektivaiheessa, joka ei ole edennyt sitten yhtään vielä) ja ehkä tuon yleiskoneenkin voisi jonnekin muualle laittaa, se muualle on vaan vähän kysymysmerkki, koska minnekään muualle se ei just nyt mahdu. 

Mutta kiva asia on paikallisen marketin (juu, just sen maailman parhaan) heviosaston paperipussit. Ostan aina nykyään tomaatit sellaiseen, koska paperipussi on vaan niin nätti ja näpäkkä. Käytän niitä muuten myös hyvin paljon uudelleen, ovat niin kätsyjä ja tykkään niiden ryppyisestä ulkonäöstä muuallakin kotona.

Ja nyt tätä kirjottaesani hoksasin, että siirsin tuota yhtä kahvikuppia alempaa kuvaa varten, joten palturia puhuin kun sanoin etten stailannut! Sinne meni nyt sekin maine sitten...

Mutta kiva on tämä huone kyllä kun vähän päivänvaloa sinne tulvahtaa, tulee aina sellainen olo, että hittolainen kun meillä onkin kiva keittiö!

Today was a clear and a sunny day, hooray! The windows in our kitchen face east and south, so when the sun shines, this room is usually the most brightest in the house, even tho the windows are placed more in the corner of the room. 

I just love this space when it's bright outside, it makes this room feel so light and airy, even tho it's quite full of stuff. But I can't help myself, I love stuff on the countertops and on the table.Makes it feel more homey. Needless to say but this is by far my favorite room in this house during wintertime. 

Mummin piirustus

Sain joulunaikaan tädiltäni tuliaisiksi mummini vanhan piirustuksen. Se on tehty noin vuonna 1937 kampaajakoulussa mummini ollessa noin viisitoistavuotias. Ihastuin siihen siltä istumalta, tyylikäs daami vesikampauksineen ja savuke kädessä oli mielestäni todella hyvin toteutettu ja tykkäsin erityisesti tuosta yhdellä viivalla tehdystä kasvojen ja kaulan muodosta. Lyijykynällä tehty työ oli säilynyt varsin hyvin vaikka paperi olikin vuosien saatossa hivenen kärsinyt siitä, että sitä oli säilytetty taitettuna ja päätinkin heti, että laitan sen kunnolla kehyksiin, ettei enempiä vaurioita enää synny.

Metsästin kirppikseltä sopivan vanhan kehyksen ja laitoin siihen mustan paspiksen, jotta siihen tuli vähän lisää tuota dramatiikkaa, mitä kuvassakin mielestäni on. Rajasin sen aika tiukasti tuohon itse kuvaan, niin että mummini signeeraus jäi valitettavasti piiloon, mutta se oli ihan paperin alakulmassa ja olisi jättänyt kuvan ympärille liiaksi tyhjää. Mielestäni toimii nyt tosi hyvin noin.

Kun olin saanut kuvan kehyksiin tiesin heti, että haluan sen nyt makuuhuoneeni seinälle. Pidän siellä aina vaihtuvia kivoja asioita ja nyt tuntui vahvasti siltä, että halusin mummin lähelleni. Tiedän, että hän siellä pilven reunalla nauraa minulle just nyt, koska onnistuin aina vähän yllättämään häntä sillä mitkä minua hänen töistään viehätti ja tämä kuuluu taas just siihen kastiin. 

My aunt gave me my grandmothers old drawing that she'd made back in 1937 when she attended beauty school and was around fifteen years old. I immediately fell in love with it, the drama and the style. I specially love the one single line she made to draw the face and neck line. 

I put the drawing in a simple black frame with a thick black passepartout. I think the picture deserved it. Now it's hanging beside my bed and I know my grandmother is laughing at me from heaven, she always laughed when I surprised her with the things of her I liked. 

Vähän jäässä

Koko eteläinen kotimaa rypee marraskuisessa harmaudessa ja se on alkanut vaikuttaa jo melko moneen tekemiseeni täällä kotona.  Ei sillä, etteikö olisi tarmoa tehdä, vaan sillä kun ei tässä pimeydessä näe tehdä. Olohuoneen vitriini pitäisi maalata ja olen tässä odotellut koemaalausteni kanssa, että tulisi sen verran edes valoisa päivä, että näkisi miltä nuo sävyt tuossa näyttää, mutta ei. Mietin jo ihan tosissani, että kannanko tuon tuosta pihalle jotta voin katsoa noita sävyjä päivänvalossa, mutta vielä en ole siihen hommaan ruvennut. Ajatus on nyt odotella ihan kiltisti, kyllä se valo sieltä vielä joskus tulee.

(Koira kuunteli tarkkaavaisena kameran ääniä korvat pystyssä, mutta ei muuten jaksanut paljon tassuaan edes liikauttaa tuosta paikaltaan. Niihinkin taitaa vähän tämä jatkuva harmaus vaikuttaa, talviunia tuntuvat vaan vetelevän täällä.)

Maaliksi vitriiniin valikoin tuon Ottossonin pellavaöljymaalin ja värisävyksi vehnänharmaan. Haluan kaapistosta nimittäin vaalean, mutta lämpimän ja vanhan oloisen, mutta viehkeän ja siihen tuo sävy tuntuu olevan aivan täydellinen. Hankin myös ihan parhaat siveltimet, jotka minulle hommaan ystävä suositteli. Niillä pitäisi sitten maalauksen sujua kuin tanssi vain. Pienen koemaalauksen kun tein niin heti tuntui, että kyllä oikeassa ystävä on.

Lämmin sävy on tärkeä tässä kohtaa asuntoa, koskapa tuossa nurkassa on niin hämärää (varsinkin nyt), että kaikki vaaleat sävyt muuttuvat siinä hyvin kylmän värisiksi. Tällä selvästi kellertävällä harmaalla ei pitäisi tulla tuota ongelmaa tuossa kohti. Tarkkana saa vaan nyt olla kun sitä sävyttää , että tulee se ihan just eikä melkein oikea sävy, jolla kaapisto on edukseen kaikissa valoissa. 

Maalasin vitriinin kylkeen pienet läntit malliksi, joista sitä voisi katsella (jos täällä vain näkisi kunnolla). Ylempänä on maali ihan raakana ja alempana laimensin sitä puoliksi sinkkivalkoisella pellavaöljymaalilla. Näissä kuvissa se ei kunnolla ehkä näy, mutta tuo alempi on niin kuin selkeästi harmaampi sävy ja ylempi selkeästi keltaisempi. Sivulla olevasta ikkunasta tuleva valo vähän syö sävyjä, tuo vitriinin ovessa tuosa sivulla oleva koemaalaus näyttää ihan samalta kuin tuo ylempi, mutta varjon puolella vaaleat näyttäytyvät eri lailla, se on siis tuo sama sävy kun tuossa alempana, eli se vaalennettu.

Mutta niin kuin sanoin tuossa otsikossa, vähän jäässä on tämä projekti nyt. Jatkan tätä sitten kun olen saanut sitä päivänvaloa sen verran että voin valita tuon tarkan sävyn.

It's so dark here (feels like November) that I cannot start painting my new cabinet until I've seen the exact tone I'm going to use, in daylight. I have the paint and it's lovely as is, but I also want to try out to dilute it a little with white to see what tone is the best to that corner I have the cabinet in. So this project is on hold for now, until I see some good daylight or the spring comes, lets hope it'll be sooner than that.