Diy-lamppu asuntovaunulle

Tein nopsasti tällaisen melko hienon pikkuvalaisimen asuntovaunulle vanhasta varjostimesta ja muista osasista, joita käsillä sattui sopivasti olemaan.

Käytin projektiin tämän kivan pikkuvarjostimen, jonka ystäväni minulle joku aika sitten reissuiltana osteli. Ensin purin vanhasta varjostimesta jo todella hauraiksi kulahtaneet ja melkoisen pahalta tuoksuneet kankaat ja koristereunat pois.

Sitten kaivelin varastoistani uudeksi kankaaksi joskus talteen jättämäni hameenhelman, jossa kaunis väri sekä reuna ja ompelin sen ympärysmitaltaan suunnilleen sopivan kokoiseksi ja harsin alareunan kiinni kehikkoon.

Sen jälkeen leikkelin kankaan yläosasta liiat pois ja harsin sen tiukasti ja kiristin langoilla, jotta se istahti kehikon päälle nätisti. Sitten pengoin varaosalaatikoistani sopivia valaisimen koristeosia, pellavajohtoa ja messinkisen lampunkannan.

Eikä sinä sitten enää kauaa mennyt, kun lopputulos alkoi hivellä silmääni oikein todella. Jätin tarkoituksella nuo päällä olevan koristelätykän ketjut paikoilleen, sillä niissä oli mielestäni jotain viehkeää noin. Joskus niissä lie killunut jotkin kristallit, mutta nyt toimii vallan mainiosti ilman.

Ja vaunulle pikku lamppunen sopii just niin söpösti kun ajattelinkin. Kuvissa ehkä hitusen pienen näköinen, mutta luonnossa aivan passeli eikä ole tiellä kun tuolla istuksii.

Made this cute lamp using the old frame my friend found me a while ago and bits and pieces of other lamps and a piece of fabric I had cut off from a dress a couple years back. Quite cute outcome don't you think?

Asuntovaunun synttärit

Sytkähdin muutama päivä sitten, että hetkinen, pikkuinen asuntovaununihan täyttää kuusikymmentä vuotta! Tarkkaa syntymäpäivää tälle pikku-kopille ei enää ole tiedossa, mutta käyttöönottovuosi näkyy rekisteriotteessa ja se on 1964, eli tänä vuonna on pyöreiden täyttämisen aika.

Odoteltiin ensin, että sain kaikki nuo remontit valmiiksi ja sitten paineltiin ostamaan marjoja, mansikkakakkua ja kukkakimppu ja skoolattiin kuplivat tuossa vaunun edessä, koska pitäähän sitä nyt tällaista merkkipaalua kunnioittaa asiaan kuuluvin eväin.

Laulamaan ei sentään heretty, eikä lahjojakaan sen kummemmin osteltu, kun onhan nuo kaikki remontit sille tänä vuonna olleet vähän niin kun lahjoja; On tehty seinäremppa sisälle, saumattu ulkolistojen alusia, on uusittu keittiön taustaseinä ja laitettu alle ihan uudet kesärenkaatkin, että aika hyvät lahjat on siinä kuusikymppiselle olleet kyllä.

Nyt ei muuta kun toivotaan vielä monia kymmeniä vuosia lisää tälle pikku-ihanuudelle, vaikka hän eläkeikää alkaakin pian lähestyä. Hyvin kuitenkin kulkee edelleen ja kun huolta jaksaa pitää niin kulkee varmasti vastaisuudessakin, ainakin minun hoteissani. Paljon onnea pikkuinen Sprite-400 vaununi!

My little caravan turned 60 years old this year and we had a little strawberry cake to celebrate that.

Melkein kuin saareke

Ai että miten kiva tämä uusi vanha apupöytä uudessa maalissaan onkaan! Testailin sitä heti keittöön ja se on siellä aivan kotonaan tuossa väripaletissa. Niin ihanan pieni, mutta kätevä ja niin syötävän söpö vaaleassa värissä, joka korostaa kauniisti sen upeita muotoja.

Olen aina haaveillut tässä keittiössä saarekkeesta, mutta ei tänne oikeasti mahdu sellaista niin on kiva, kun nyt on tämä pöytänen, jolla voi leikkiä saareketta silloin kun semmoista tarvitsee. Tässä kohden ei ole tasojen välissä kun 185cm tilaa niin tämä pikkupöytä solahtaa siihen justiinsa hienosti eikä tule liian ahdasta sen ympärillä.

Palaisin kovin halusta kokeilla tätä käyttää leipomisen apupöytänä, mutta on niin hirveän kuumat kelit, että pelkkä ajatuskin uunin lämmittämisestä hirvittää. Onnekkaasti sain muutama päivä sitten lahjaksi tädiltäni purkin itsetehtyjä amerikkalaisia pikkuleipiä, niin voin ainakin fiilistellä sitä leipomista niiden avulla tässä nyt. (Tosin tuo purkki tyhjeni tuosta aika äkkiä, kun niin kovin herkullisia olivat nuo.)

Pöytä ei näytä uudessa maalissan ihan vaan valkoiselta niin kun alunperin yritin, vaan hauskan vaaleanharmaalta, joka onkin paljon parempi lopputulos kyllä. Nyt se sopii tänne keittiöön ihan täydellisesti ja näyttää varmasti myös muissa huoneissa tosi ihanalta, riippuen siitä missä sitä milloinkin sitten tarvitaan.

Täytyy vielä kehitellä tälle joku paikka missä sitä pidetään silloin kun sitä ei erikseen missään tarvita. Nyt se seilaa vaan siellä sun täällä, mutta ei sekään niin kauheasti ole haitannut, kun niin nätti on, että mielellään sitä katselee ihan missä vaan.

The new color on this table made it look so pretty I had to try it out in the kitchen immediately. It fits the little space between the counters like a little island that I've always dreamed of, but couldn't find and looks so delicious there! The best part is that I don't have to keep this there all the time (since the space is so tight) but use it elsewhere in the house too.

Ja vaiheista valmiiseen

Ja niin tuli valmiiksi tämän pienen asuntovaunun pieni seinäremppa ja sain vihdoin laittaa sinne patjat ja petipaikan valmiiksi tulevia reissuja varten ja kyllä sitä olikin jo odoteltu. Vähän venähti pitkäksi tämän kesän avaus tällä pikkuisella hotellihuoneellani, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan vai miten se nyt meni.

Unohdin taas tapojeni mukaisesti ottaa pikkurempan loppuvaiheista kuvia ja kännykästä löytyi vain nämä kaksi otosta levyjen kiinnityksestä ja maalatun seinän edustalle sänkyrungon asennuksesta, mutta eipä se tuon jälkeen sen kummempaa ollut, kun listat kiinni, saumaukset sinne sun tänne ja asiat takaisin paikoilleen.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuoltahan uupuu kyllä verhot vielä ikkunasta, kun ne pitää ommella vähän uusiksi sillä pistin niiden pitimet hiukan eri paikkoihin, kun missä ne aiemmin olivat ja niiden pitää olla aavistuksen pidemmät sen vuoksi. Ja tuon valaisimen paikkaakin vielä vähän mietin, että onko se hyvä noin korkealla vai uskaltaisiko laittaa vähän alemmaksi, mutta muuten on ihan valmista kesäreissuille täällä sisällä nyt.

On niin ihanan luksusta kun on nyt puhdas ja valkoinen seinä nukkujan pään vierellä, eikä mikään enää muistuta siitä, että saattoi vähän sadevesi vuodeskella sisälle tuosta. Vastamaalattuna tuoksuukin vielä ihan uudelle koko nurkka. Kyllä luulisi että kelpaa tuossa köllötellä sitten lomareissuilla, ja jos ei olisi niin älyttömän kuuma niin kävisin köllöttelemässä kokeeksi jo nyt, mutta vaunusessani ei ole viileää tänään niin täytyy tyytyä sitten vaan siellä köllöttelemisestä unelmoimiseen.

Jahka kelit tästä vähän viileytyvät niin saadaan siirrettyä vaunu pois tallin kupeen varjostakin ja pääsen laittelemaan siihen nätiksi myös ympäristön. Ehkä täytyy pitää siinä pienet juhlatkin tässä vielä, ennen reissukauden avausta, mutta siitä lisää seuraavassa vaunupostauksessa sitten.

And the little reno to my little caravan is finished and it looks all new and neat again. I was so happy to make that bed there after a long wait, now I can start planning my next trip too. Yay!

Vaunurempan vaiheita

Laitan tähän postauksen alkuun kuvan nätistä juustolautasesta, jonka tänään tein ruokavieraille, koska loput tämän postauksen kuvat eivät välttämättä ole niin kovin nättejä, vaan enemmänkin informatiivisia ja jos siellä jotakuta ei asuntovaununi remppa-asiat niin kiinnostele, niin tästä voi ottaa inspiksen kesäiseen ja helppoon juustolautaseen ja sivuuttaa nuo tulevat kuvat. Tähän ei siis tarvittu kun kolmea erilaista suht mietoa juustoa ja paljon isoja kirsikoita. Niin hyvää ja niin helppoa.

Ja sitten siihen vaunuremppa-asiaan:

Se on edennyt niin h i t a a s t i, vaikka ei ihan maailman isoin korjausurakka olekaan. Milloin on satanut liikaa, ollut liian kuuma, liian kostea tai muuten vaan muuta tekemistä. Mutta edistynyt se on jo silti ja tässä kerron siitä.

Tässä vaunun päätyseinässä alkoi jo muutama vuosi sitten näkyä pintalevyissä vähän merkkejä siitä, että ikkunan vierustoista vuoti vettä sisälle jostain kohti. En kuitenkaan niitä heti rynnännyt korjailemaan, koska se oli vähän odotettavissakin, että näin vanhasta vaunusta jostain välillä saumat falskaa. Nyt kun pintalevyt on poissa näkee selvästi minne vettä on päässyt tummuneista puupinnoista. Onneksi vain muutamasta kohti on puu lahonnut hajalle ja muualta, vaikka tummentunutta pinnasta onkin, on puu vielä aivan kovaa ja kuivaa. Tämä vaununen on nimittäin siitä ihana, että sen minkä kastuu niin kuivaa todella nopsasti, eikä oikeastaan mitään muhimaan jää.

Pari vuotta sitten falskasi tuo itse ikkunakin ja kasteli sen vieressä nukkujan rankkasateella niin hyvin, että saumasin koko luukun umpeen, mutta tuo vierusvuoto jäi silloin vielä huomiotta. Nyt kun tuo seinä avattiin näkyi heti missä kohti märkää on ollut ja syylliset löytyivät helposti vaunun ulkopinnoilta; Näistä saumalistoista oli vanhat tiivisteet hajonneet ja ne kun pistin uusiksi (saumausmassalla, kun ei varsinaisia tiivisteitä ollut) niin ei pitäisi enää tulla veden läpi näistä. 

Sisäpuolella kaikki pehmeät ja lahot puut kaiveltiin pois ja tilalle laitoin uutta ja vahvaa. Tässä kuvassa osa vielä saumattavana tuossa ikkunan alla. Ja sitten purettiin sängyn runko pois tieltä ja leikeltiin seiniin uudesta kovalevystä uudet pinnat.

Niitä saatiinkin sovitella sitten paikoilleen kerran jos toisenkin. Ylälevy meni helpommin, mutta alalevy pisti taas kovasti hanttiin tuossa muotoon painamisessa niin kun muistelin sen tehneen silloin ensimmäiselläkin kerralla. Mutta huomenna se saadaan siihen ja sitten pääsen sen naulaamaan kiinni ja maalaamaan ja sitten ei ole enää pitkä matka maaliin tämän projektin kanssa.

P:S. Ihana tuo teksti I <3 my caravan, jonka olen yksitoista vuotta sitten tuonne eristeeseen kirjoittanut. Hauska ylläri pintalevyjen alta ja yhä pätee tuo lause, erittäin paljon.

So the tiny renovation to  my little caravan to fix the rain leaks has been progressing very slowly even though it's not that big of a project. But slow progress is also progress and here's pics of how it's going at this moment.

Pikkupöydän piristys

Viikko sitten osteltu vanha pöytäkaunotar on kevyesti hiottu ja tänään siihen tuli pintoihin pellavaöljymaali. Maali siksi, kun se ei alkujaan ollut isoine ootrauksineen silmiini nätti ja siinä oli varsinkin päällä paljon lähtemättömiä tahroja ja muita kikkareita, joita ei siitä saanut poistettua muulla.

Koskapa pöydästä tulee sellainen seilaava yleispöytä, jota käytetään milloin missäkin huoneessa halusin siihen jonkun neutraalin värin sen sijaan, että olisin maalaillut sen sopivaksi juuri tiettyyn tilaan täällä. Siksipä sekoittelin siihen tuollaisen hyvin vaalean, mutta hitusen lämpimän harmaan, joka lopputuloksessa näyttänee sitten ihan vaan valkoiselta, mutta ei niin kirkkaalta.

Tsekkasin vielä keittiössä maalilla pöydän pintaan, että väri on kutakuinkin sellainen kun halusin ja sitten kyöräsin pöydän kasvihuoneeseen maalattavaksi ja aloin sutia ja sipsutella. Eikä siinä sitten näin pienen kalusteen kanssa kauheita aikoja mennyt, kun pöytä oli kauttaaltaan uudessa värissään.

Ja se virkistyi kyllä niin paljon edellisestä ilmiasustaan uudella värillä. Omiin silmiini tulee nuo  muodotkin kivammin esille näin. Mietin aina, kun lähden jotain alkuperäisen väristä vanhaa kalustetta maalailemaan, että kannattaako varmasti, se riippuu paljon siitä mitä siinä alunperin pinnassa on, jos mitåän. Mutta pellavaöljymaali on aina maaleista parasta mitä tällaiselle vanhukselle voi ylle laittaa. 

I painted this little old table with linen paint and boy did make a big difference to it's appearance. What looked dirty and a little sorry looks now beautiful and proud.

Surkimuksesta kaunottareksi

Yläkerran ison makkarin remppa oli vielä yhtä viimeistelyä vailla nimittäin tämä surkea peili piti sinne entrata. Se oli ollut tässä huoneessa jo aiemmin vuosikausia lapsella käytössä ja jossain kohti oli jopa haljennut, kun leikkien tuoksinnassa siihen jotain osunut. Olin sitä säästellyt, että joskus sen vielä korjaan, mutta sitten se oli vaan unohtunut, kunnes nyt koitti sen aika. Nyt uudistetussa makkarissa se ei tuollaisena kulahtaneena ja mustakehyksisenä olisi enää tyyliin muutenkaan sopinut, eikä rikkonaisesta peilistä ole hyvä itseään peilailla.

Joten ostin torista vitosella samalevyisen, mutta korkeamman halpispeilin, jonka armas aviosiippani näppäränä lasiveitsellä minulle sopivankorkuiseksi veisteli. Sitten sekoittelin varastoissani olleista kalkkimaaleista sopivan hempeän roosan sävyn ja maalata suikkasin sen kehyksen viehättävämmän väriseksi.

Ja voi veljet kuinka söpönen siitä sitten tulikaan! Väri natsaa niin kivasti tapetin kanssa ja koko peili näyttää nyt ihan uudelta, eikä enää edes muista kuinka huonossa kunnossa se ennen olikaan. Hassua myös, että ennen ajattelin tuon kuvion kehyksessä olevan aivan liian romanttinen, mutta nyt se on mitä ihanin, kuin pitsiunelma suorastaan.

Ja nyt voi taas tässä huoneessa itseään peilailla ehjästä peilistä, joka istuu paikalleen niin nätisti ja sopii tämän huoneen tyyliin ja tunnelmaan aivan täydellisesti. Kyllä kannatti taas entrata kulahtanutta sen sijaan, että olisi kokonaan uutta etsinyt tilalle.

Had this sad looking split mirror in my storage that we renewed with a new mirror panel and some chalk paint. It looks so pretty now, that I'm glad I had saved it and not tossed away and got a new one. It's always so fun to give a new life to something that you already own.