Pikkuinen pyykinkuivatustila

Välillä on hirveän vaikea keksiä funktioita tälle yläkerran piskuiselle ja ah-niin-matalalle aulalle, muuta kun säilytyspaikkana, mutta näin kesäaikaan tämä on ihan paras pyykin kuivailutila, tosin ei  minkään kovin ison pyykin. Tässä ovat tavallaan katseilta piilossa, sillä harvemmin kukaan vieras täällä yläkerrassa käy, mutta silti käsillä silloin kun tarvitsee. Tässä on yleensä ihan lämmin ja ilma liikkuu livakasti, joten pyykit kuivuvatkin varsin nopsaa.

Meillä ei talviaikaan juuri pyykkikoreissa pyykit kerkiä lojumaan, sillä takkojen lämmössä alakerrassa kuivaa niin pikaisesti, että ruukaamme pestä esim. lakanapyykit saman tien, kun vaihtopäivä on. Näin kesällä, kun on kivampi kuivailla isommat pihalla on sitä varten sievät pyykinsäilyttimet otettu esille aulan nurkkaan, kaverinaan tuo minun ihana matkustuskorini, jota kuljetan joka paikkaan autossani eväin pakattuna aina kun vähänkään pidemmällä lähden käymään.

Nyt on vaan vielä niin siitepölyistä ulkona, että vähän aikaa saa kerryttää pyykkiä tuonne koriin, ennen kun pesuhommiin alan. Onneksi lakanoita riittää tuossa kaapissa pidemmäksikin aikaa, niin ei ihan heti tarvitse alkaa panikoimaan, että kesken loppuisivat.

Ja koskapa tuolla tuota turhaa ja matalaa tilaa on, jätin sinne tuon hauskan pikkupöydän kesäsomisteineen ihan vaan, kun on kiva, että tuossa jotain nätikettä on ruman pistorasian edessä.

Haluaisin vielä keksiä mihin kohtaa saisin ripustettua sukankuivaustelineeni tähän kattoon ilman, että se on sitten jonkun muun asian tiellä, esim. ovien tai kaapin ja korjata tuosta katosta sen yhden volkkarin perän ulosviennin jättämän raapimisjäljen, mutta ihan uskomattoman ylivoimaista on ollut edes ajatella maalisävyjen sovittelemista tuon vanhan sävyn mukaan saati sitten koko katon uudelleenmaalaamista, joten siinäpä on nyt sitten ollut. (Kuten myös portaikkokin vaurioineen toim. huom.)

This teeny-tiny hall in the upstairs is mostly so shallow that it's been serving as a storage. But during summer it's the perfect space to dry out little laundry, but only little since the space is so tight. Luckily I have all kinds of pretty things here to make it look pretty, even when there is laundry there (while there's not at the moment).

Kesän ekat lupiinit

Taas on se aika kesästä, kun saa käydä keräilemässä tätä yhtä haitallista vieraslajia, eli komealupiinia maljakkoon kotiansa somistamaan. Ilokseni huomasin, että ihan tästä meidän lähialueelta tätä ei enää niin helposti löytynytkään, vaan piti mennä jo muutama sata metriä kauemmaksi, jotta kimpun sain poimittua, lähipuistokin niitetty aivan nurmeksi. 

Tämä on siitä kiva kukka nyt, että sitä saa tosiaan poimia ihan mistä vaan yleisiltä paikoilta ja se on jopa suotavaa. Meidänkin pitäjässä (niin kun monessa muussakin) voi nyt tienata lupiinien hävittämisellä jopa rahaakin Crowdsorsa-pelin avulla, mutta silloin ei riitä enää pelkkä kukkien poiminta vaan kasvustot pitää niittää ihan kokonaan.

Itse aion käydä poimimassa näitä maljakkoon niin paljon kun vaan kerkiän, sillä kukinta on nyt vasta alkuvaiheissaan. Siellä oli ihan valtaisasti vielä tulossa näitä, että varmasti riittää ihan kaikille maljakontäytettä, jos vaan viitsii käydä poimimassa. Kun ne kukat nyt poimii sieltä, niin ne ei ehdi tehdä siemeniä eivätkä niiden kautta pääse leviämään ympäristöön. Eli ihan on hyödyllistä nyt näitä kotiinsa (tai ihan vaikka roskikseen) kantaa, vaikkei enempää jaksaisi niiden hävittämisen eteen tehdä.

Ja nättejähän nämä kyllä on tällai pöydällä isona pukettina, eikä se yhtään haittaisi jos teiden varsilla olisi vähän vähemmän.

Picked a bouquet of this harmful flower for Finnish nature growing all over. By doing so these ones won't get to make seeds and spread and instead get to make my kitchen look pretty for a while.

Oksaa suojelevat kukat

Meinasin muutama päivä sitten sahata tuosta tuomesta tuon yhden oksan pois, joka sadesäällä painuu niin alas, ettei portista tahdo mahtua kumartumatta syvään kulkemaan, mutta puussa kasvava alppikärhö päättikin sitten kukkia niin kauniisti juuri siinä oksassa, etten sitten raaskinutkaan - vielä.

Tämä on ihan kaupasta ostettu tarha-alppikärhö, jonka istutin vaan pian kaksikymmentä vuotta sitten tuohon samaan kuoppaan tuomen kanssa ja se on sieltä kiipeillyt oksistoon ja sulostuttanut sitten kukinnallaan joka vuosi milloin missäkin päin puun lehvästöä. 

Se on kamalan hauska kun se kiemurtelee tuolla oksien seassa ja puu kukkii tavallaan uudelleen pian oman kukintansa jälkeen. Yleensä nämä kukat ovat ilmestyneet runsaimmin ihan toiselle puolen puuta, mutta tänä vuonna ilmeisesti päättivät suojella tuota yhtä oksaa nyt sitten ja tulivatkin tuohon eteen.

Että täytyy nyt sitten kumarrella vielä jonkin aikaa tästä kulkiessa sadesäällä. Onneksi kuivemmalla pysyy oksa vielä vähän ylempänä.

I was about to saw off this one branch of this bird cherry tree, that hangs so low when it rains that we have to bow deep when we go through that gate. But the alpine clematis climbing inside the tree decided to bloom the most right in that one branch... So I guess we need to wait a bit before I dig out the old saw.

Pöydälle kansi vanhoista laudoista

Olen jo pitkään koittanut metsästellä tällaista valurautaista pöydänjalkaa puutarhaani, kun vihdoin tärppäsi pari päivää sitten torista 25 eurolla. Halusin juuri tällaisen jalan, jotta saisin sellaisen ihanan kapean sivu-/apupöydän, josta olisi oikeasti hyötyäkin sen lisäksi, että näyttäisi vietävän hyvältä. Luulin varastoissani olevan kivilevyn sopivan siihen päälle, kuin nakutettu, mutta se näyttikin ihan tyhmältä ja vajaalta, joten jotain muuta piti keksiä siihen kanneksi sitten.

Eikä sitten tarvinnut taaskaan kovin syvälle varastoissani mennä, kun jo vastaan tuli nämä täydellisen mittaiset toiselta puolen maalatut vanhat laudat, joista kannen jalkaan saisin näppärästi ja nopsasti rakenneltua.

Olikin varsin helppoa, kun sahaa ei tarvinnut käyttää, kun noiden poikkipuiden katkaisuun ja pääsin heti ruuvailuhommiin liittämään laudat toisiinsa alapuolelta ja kiinnittämään kannen ruuveilla jalkaosaan.

Sitten piirtelin vain kukkaruukun alusen avulla kulmiin pyöristykset ja sahailin ne kuviosahalla mukavamman muotoisiksi, koska terävät kulmat eivät yhtään olisi mielestäni sopineet tähän tyyliin tahi olleet käytössäkään kivat. Nyt ne on paljon lempeämmän näköiset ja just sopivat jalkaosan muotojen kanssa.

Ja lopuksi hioin kaikki terävät reunat pyöreiksi ja maalinjämät pois mitä alta pilkisti ja pöytä näyttää nyt ihan joltain oikealta vanhalta pöydältä, jonka kuuluukin olla just tuollainen. Se on aina niin kiva onnistua saamaan kaluste näyttämään autenttiselta antiikilta, vaikka tuo jalka onkin melko uusi, mutta vain vanhan mallinen.

Nyt on niin kiva, kun on uusi pöytä tässä puutarhan nurkassa ja heti tekee mieli mennä penkomaan varastoista siihen jotain nättiä asetelmaa päälle. Ehkä vielä jotain kukkasta kanssa, niin tulee oikein kesäisen kiva ja ihana.

Got this cast iron table stand from tori and thought I had a perfect stone top to it, but it didn't fit that well so I made a wood top to it instead with the boards I already had in my garage. Looks so good now I'm actually happy that the stone didn't fit.

Kukkia kukkien kavereiksi

Rakastan tosi paljon orvokeita, kun ne jaksavat kukkia niin kauniisti ihan koko kesän. Aivan paras ja helppohoitoisin kesäkukka minulle. Nämä tummanlilat ostelin alelaarista muutamalla eurolla ja istutin vanhaan ämpäriin, jossa ovat sulostuttaneet vanhoja betoniportaitamme jo parin viikon verran.

Ja siitä varsin onnistuneesta esikasvattelustani innostuneena olin laittanut myös tänne etupihalle pariin ruukkuun siemeniä itämään ja sieltähän ne sitten itää kuulkaas! On kesämalvikkia tuossa pajukorissa ja kahta erilaista tuoksuhernettä tuossa ruosteisessa. Niiden kaveriksi kävin tänään hakemassa vähän markettaa, kun ihan vielä ei tuossa kovin värikkäältä näyttänyt, että edes jotain on jo nyt nättiä siinä.

Tuossa vasemmalla harmaassa ruukussa oleva kasvi oli koko talven minulla porstuassa, kun se ei syksyllä osoittanut mitään kuolemisen merkkejä. Lauhasta talvesta johtuen se säilyi siellä hengissä ja puskee nyt tyvestään uutta vihreää. Yhtään en vaan saa enää päähäni, että mikä lajike tämä olikaan, mutta jos se uudestaan äityy tuossa kukkimaan niin sittenhän se selviää.

Vaikka pelkkä orvokki oli kovin viehkeä yksinäänkin portailla niin ostelin sille kuitenkin pari kaveria tuonne, kun tykkään enemmästä enemmän, kun vähemmästä. Nyt on kivan kukkea kokonaisuus tuossa tervehtimässä kotiintulijoita ja vähän väriä pelkän vihreän taikinamarjapensaan kaverina.

Nyt onkin ihana siirtyä kesäkuuhun, kun on kesäkukat jo sulostuttamassa pihaa.

Got some summer flowers to my front yard and on the concrete staircase to make it pretty to come home.

Optimistin onnistuminen

No niinhän siinä sitten kävi, että ei tullut iso voitto niistä minun esikasvattelemista kesäkukkasista, mutta koskapa hyvin pienikin lasketaan, niin voitto niistä tuli! Istutin 31:een ruukkuun ja kymmenessä iti taimeksi asti. Muut kuivahtivat liian nopsaan, mistä minua taidettiin kommenttilaatikossa jo vähän varoitellakin noiden pahviruukkujen kanssa, että ensi vuonna sitä viisaampana sitten.

Kävin istuttelemassa ne kymmenen taimenrääpälettä tuonne takapihan kukkapenkkeihin reilu viikko sitten ja tässä malliksi kuvia, mitä voi sitten verrata myöhemmin kesällä toivottavasti olevaan runsaaseen kukkaloistoon!

Sain kuudesta siemenestä kolme auringonkukkaa, jotka istutin tuonne lavankauluslaatikon takareunaan. Ovat ottaneet jo vähän liiasta auringonpaisteesta itseensä, mutta eiköhän ne vielä sieltä paremmiksi muutu. Alemmassa kuvassa on ehkä koristeporkkana, voisin ainakin kuvitella näin. Unohdin nimittäin tyystin merkata tai muistaa, että mitkä tökin mihinkin ja kaikki muut pikkutaimet meni aivan sekaisin tuonne, mutta siellä pitäisi olla nyt yksi punahattu jossain sekä kolme törmänkukkaa ja porkkanaa. 

Istutin takapihalle pari viikkoa sitten myös nuo kirppistellyt ruohosipulit, joista tämä puuämpärissä asuva on aloittelemassa kohta jo kukintaansa. Sinne sekaan pistin siemeniä vaikka ja mistä kesäkukista muiden muassa; ruusupapua, kesämalvikkia, kuitupellavaa, paperikukkaa, maloppia, tarhaneitoa ja ruiskukkaa asenteella, että itää mikä itää, nautimme niistä ja unohdamme ne, jotka eivät sieltä nouse. Mutta jotain sieltä kovasti jo on tulossa, eivätkä ne (kaikki) näytä miltään rikkaruohoilta, että kyllä tästä taitaa ihan kukkea nurkka ehkä vielä tulla! 

I successfully grew a few little flower seedlings that I planted to the backyard alongside with plenty of flower seeds in hoping for a beautiful summer flower bed in this still quite dead looking corner.

Keramiikkauunia tyhjentämässä

Tämä postaus on osin omien tuotteideni mainos

Ja tältä näytti uunissa sisällä, kun se oli jäähtynyt ja lasitteet palaneet siihen väriin, kun oli tarkoituskin. Ensimmäinen hylly ei ollut enää yhtä punasävyinen kun ennen polttoa, kun ei näistä punaisia ollut tarkoituskaan tulla, se lasite raakana vain on sen väristä. Aivan ihanalta näytti minun silmiini lopputulos kyllä, tuli just sitä mitä pitikin!

Toisen hyllyn kohdalla olin jo niin innoissani, että unohdin kuvata simpukan paikoillaan ja piti lavastaa se uusiksi, kun kerkesin ottaa sen sieltä jo pois. Muuten aivan ihana tuli tästä, mutta tietenkin halkesi vähän reunastaan - asia, jota vähän etukäteen pelkäsinkin, kun niin iso ja painava on, mutta katsotaan nyt vielä, että haittaako se niin paljoa, kun just nyt kuvittelen. Onhan ne oikeatkin simpukat välillä halki ja paloja puuttuu.

Kolmannella hyllyllä oli ehjä simpukka ja niin kauniita merisiilikulhoja että melkein pakahduttaa onnesta nuo. Herkullisen näköisiä tuli myös noista suklaanruskeista yrttiriipimistä.

Neljännelläkin hyllyllä onnistui kaikki muut tosi hienosti, jopa tuo huonosti lasitettu raastin, mutta tietenkin tässäkin isossa simpukassa on pieni halkeama, että harmitus tuplaantui näistä hetkeksi... Korvasin sen kyllä pian sillä, että kaikki muu oli kunnossa ja näytti ihanalta.

Ja viimeinen hylly sinetöi sen, että oikein oli onnistunut lasituspoltto, kun niin kauniina hehkui tuolla kaikki nuo värit. Seinämaljakoistakin onnistui nyt sitten molemmat, että on yksi tuliaisiksi ystävälle ja toinen sitten vaikka jollekin toiselle. Kauhean hauskat myös nuo valkuaisen valuttimet vai miksikä munasiivilöiksi noita nyt sitten kutsuisi. Pitää päästä heti testaamaan niitä jahka olen ensin hionut näistä kaikista pohjat siloisiksi ja pesaissut pölyt pois. 

Nyt sitten vielä polttoihin se iso liehukulho ja simpukka, jotka tästä satsista jäi pois ja sen kaveriksi tekemäni pikkukipposet ja koeastiat, joista kerron sitten lisää, kun vähän valmiimmaksi ensin tulevat.

And here's the pics of the kiln unloading after the glaze firing. Everything looks so perfect, but two of those three big scallops cracked a little and that made me feel a bit blue. I think those are still usable I just need to sand those cracks smooth first. Otherwise I'm very happy with the outcome of the colors, so pretty again!