Pitsiä ja poseerauksia

Uusimmassa Unelmien Talo&Koti -lehdessä olisi taas yksi kiva minun sinne tekemä askartelujuttu. Tällä kertaa aiheena on tuollaiset virkatuista pitsiliinoista jäykistetyt kakkukuvut ja voi että miten hauskaa ja helppoa noiden tekeminen olikaan! Ohje löytyy siis nyt tuosta uusimmasta lehdestä ja jossain vaiheessa myöhemmin tuolta meilläkotona.fi-sivustolta myös.

Otin nämä kuvat jo huhtikuussa ja olen edelleen hirveän ylpeä siitä miten kesäisen fiiliksen niihin sain, vaikka ulkona ei siinä vaiheessa muuta tietoa kesästä vielä auringon paisteen lisäksi ollutkaan. Pullatkin leivottiin itse ja varta vasten, että sain rekvisiitat aidosti kohdilleen.

Hauska, että näissä minun jutun kuvissa näkyy minun oikea käsi, joka välistä täälläkin on vilahdellut, mutta sitten lehden seuraavassa aukeamassa vilahtaa koko kroppa, ilman päätä tosin, kun ystäväni Katja kävi kuvaamassa tuon lintukylpylänsä puutarhassani ja tarvitsi vartalomallin kastelukannun varteen.

Että siinä sitä hyvin huippumallimaisesti kaadellaan vettä lintukylpylään tässä vaan. Tuo mekko on muuten männä kesän lempparini ja löysin sen kirppikseltä edellisenä talvena neljällä eurolla. Erittäin hyvä löytö, joka on päällä tänäkin suvena vielä monet kerrat.

Mutta nyt pitäisi varmaan leipoa jotain uutta noiden hauskojen kupujen alle pistettäväksi, kesäiset ilmatkin kun ovat ulkona kahvitteluun just sopivat.

In the latest issue of Unelmien Talo&Koti-magazine there is a diy-idea I made of crocheted doilies and I also pose (without my head though) for my friends diy-bird bath on the next page.

Istutuspöydästä grillipöydäksi

Jäi vähän vähälle huomiolle tämä uusittu nurkka kasvihuoneen kupeessa, kun kesä otti takapakkia, mutta nyt kun ilmat alkavat olla jo vähän suotuisammat tuli heti fiilis leikkiä sen kanssa. Mietin pitkään mistä löytäisin jonkin kivan pöydän sinne grillin vierelle, kun äkkäsin takapihalta tämän pari vuotta sitten askartelemani istutuspöydän ja sitähän kun sovitin tuonne niin sehän kuulkaas toimii!

Se on just hauskan rustiikkinen tyyliltään grillin vierelle ja tulee edukseen vaaleaa aitaa vasten. Peltipäällinen on oivallinen sotkujen varalta ja tilaa siinä on aivan tarpeeksi pieniin grillailuihin. Tokikaan grilli ei kuumana ollessaan tuossa nurkassa ole, vaan keskemmällä aluetta, mutta näin säilytyksessä näyttävät oikein kivalta vierekkäin. 

Ja ajatella, että tämä pöytä oli takapihalla palvellut lähinnä koristeena, sillä en sen ensimmäisen kevään jälkeen jaksanut aina sinne asti lähteä istuttelemaan ja pöytä jäi sitten vain ylimääräisten ruukkujen säilyttimeksi sinne.

Me ei olla enää viime vuosina oltu kovin innokkaita grillaajia, koska kesät ovat olleet niin kuivia, ettei avotulta ole kannattanut edes harkita tässä pienessä ja tuuheassa pihassamme. Siksipä on ihan kiva, ettei kesäkeittiökään enää ole sellainen pysyvä, vaan tällainen vähän kyhätty, mutta toimiva. Nuo voi kaikki näpsästi vain nostaa tuosta pois ja tähän kerkiää sitten stailailla jotain muuta kun ne helteet iskee, vaikka sen haaveilemani kylpypaikan.

Pitäisi vielä vähän karsia noita pensaiden roikkuvia oksia tuosta, sillä ne olivat sen vanhan kesäkeittiön takana päässeet venähtämään ja nyt roikkuvat aivan silmillä, mutta en ole raaskinut vielä, kun tuo kuusama kukkii niin nätisti just nyt. 

This new nook beside the greenhouse is so wonderful cause I can change the theme I keep there. Now I put up a barbeque station and got this pallet planting table I made two years ago and it looks so good here now.

Onni on ystävä joka osaa

Kun itsellä on siinä peukalo keskellä kämmentä, että saisin siemenistä mitään kasvatettua on hyvä, että omaan sellaisen ystävän, jolta tuo homma luonnistuu. Nyt on kasvihuoneessa kesäkelejä odottelemassa aimo lasti kaikenlaista ihanaa, jotka hän on minulle äärimmäisessä ystävällisyydessään kasvatellut. Oi onnea! 

On auringonkukkaa kolmea eri lajia, tsinnioita, kehäkukkaa, silkkiunikkoa, aitoelämänlankaa ja pari tomaattia ja yhtä kukkasta jonka nimeä en millään muista, mutta onneksi tiedän minkä näköinen siitä tulee (ja onneksi kaikki taimet on merkattu!).

Nyt en malttaisi odottaa, että pääsen nämä täältä kasvihuoneen suojista pihalle istuttamaan, kiirekin alkaa jo osalla olla päästä tilavampiin asuntoihin pikkuruukuistansa. Mutta vielä on luvattu niin kylmiä öitä, että odotellaan nyt viikonlopun yli ainakin ja sitten jos alkaisi se kesä sieltä tulla niin ettei näitä kaikkia tarvitsisi enää ruukuista toisiin siirrellä vaan saisin suoraan omille paikoilleen jo osan laittaa.

 

A lovely friend of mine grew me some summer flowers and tomatoes to put in my garden. How wonderful to have a friend like that!

Myrskyjen kaatamat maljakossa

Pomin pihalta talteen sateen ja tuulen taivuttelemia tulppaaneja sisälle maljakkoon, sillä on kivampi katsella niitä tässä kun mennä ulos palelemaan kukkapenkkien äärelle. Tämä on jo toinen satsi täällä sisällä näitä kukinnan jo loppupäässä olevia, kun tykästyin ihan hirveästi noihin niiden taiteellisiin muotoihin maljakossa.

Ne on niin hilpeitä tuossa eri suuntiin  kurkotellessaan ja samalla myös hirmuisen kauniita. Selkeästi nämä vähän erikoisemman muotoiset tai väriset eivät kestä näitä meidän alkukesän sääoloja, vaan heittäytyvät kyljelleen kukkapenkissä heti kun ilmat viilenevät ja tuulet vihmovat. Syyttelin aiemmin koiria, sillä näitä taipuneita oli vain yhdessä kukkapenkissä, mutta nyt on jokaisessa osa lepoasennossa, joten eiköhän se säiden vika ole nyt sitten. Onneksi siellä on seassa myös niitä perus-darwineita, jotka tönöttävät pystyssä vaikka kuinka sataa ja myrskyää, niin ei ihan kaikkialla kasva tulppaanit maata pitkin  meillä.

Ja nyt kun ulkona en viihdy juuri lainkaan niin on kivaa kun saa sisällä silti nautiskella maljakossa tulppaaniloistostaan, vaikkakin nyt sitten tällai vähän taipuneiden yksilöiden muodossa.

Almost all of my special tulips have bent down during the last days of colder weather and wind. So I've picked them up and put inside in a vase to enjoy the colors and forms since it's too cold even for me to be outside voluntarily.

Niinku reissuun lähös

Näyttää niin hauskalta tuo uusi vanha ompelunukkeni kirppikseltä osteltu kolttu päällään ja ruskeaan laukkuun pakattu matkalaukku jalkansa juurella. Ihan kun olisi jonnekin reissuun lähdössä tuosta ja vaan kyytiä odottelisi.

Pääsin heti testaamaan Irmelin tositoimissa, kun löysin kirpparilta tämän herttaisen tunikamekon, mutta siinä oli vaan mielestäni maailman rumin poolomainen löysä kaulus, joka ei imarrellut minua yhtään. Eipä sitten muuta kun vanha kaulus irti ja siitä leikaten muotokaistaleet tähän uuteen, joka oli niin helppo homma nyt kun kaavat sai tehtyä tässä nuken päällä, eikä tarvinnut yhtään arvailla tai korjailla vaan kaikki meni kerrasta maaliin.

Sen lisäksi että kirppistunika näyttää nyt just siltä miltä pitää tuli tuosta onnistumisesta ihan hirveä himo ommella jotain lisää, kun nyt on tällainen kiva apulainen tuolla työhuoneessa. Siis jos hän nyt pysyy paikoillaan tuossa, eikä liftaa ensi yönä jonkun onnikan kyytiin... Hih.

I enjoy so much of my new sewing companion. I got this cool plaid tunic from a fleamarket and it was so easy to fix it's ugly big waterfall-like collar to this more open and better suiting one. 

I also love how the doll now looks like it's going somewhere, with the sewing machine case by it's side. Hope it still stays here though and doesn't catch the next bus out of town, can't imagine living without it anymore... :D

Säiden suosiessa

Olen ollut ihan hirveän tyytyväinen näihin alkukesän säihin, kun ei ole juuri tarvinnut vielä kukkapenkkejä kastella letkulla ja kaikkialla kasvaa kohisten. Kasvihuoneen ympärillä olevissa ruukuissakin alkaa jo eloa näkyä melkein kaikissa. Tuomet ovat jo kukkineet ja syreenit juuri aloittamassa, on piisannut ihanaa tuoksua tässä pihassa joka ilta.

Kukkapenkissä on ihana tulppaaniloisto siitäkin huolimatta, että joku (en mitenkään syytä perheen koiria...) on käynyt vähän romeltamassa siellä ja osa on laonnut ihan ennen aikojaan. Sieltä ne kuitenkin kukkivat vaan, vaikka varret on ihan miten sattuu ja lehdetkin sikin sokin.

En enää yhtään muista mitä lajeja tuolla penkissä on, enkä edes sitä mitä istutin viime syksynä ja mitä sitä edellisenä, mutta yhtä kaikki aivan ihastuttava on tuo värimaailma tuolla nyt. Laitan myös ensi syksynä taas uuden satsin tänne sekaan, sillä ihan selvästi talvi syö sieltä osan pois. Mutta hyvin näkee näistä mitkä on kestäneet ja siitä kannattaa siis syksyllä hamstrata lisää. Minulla on hyvä systeemi, kun voin näistä kuvista katsoa ja verrata myytäviin sipuleihin, että mitä kannattaa ostella, niin ei tarvitse edes yrittää muistaa, että minkä nimisiä nuo on.

Portinpielen tuomi on varistellut kaikki terälehtensä niin, että välistä näytti kun olisi lunta satanut. Kasvihuoneen nurkalla kukkaruukutkin ovat saaneet osansa. Isossa puuruukussa ruukussa ei ihan  kasva kaikea sitä mitä siihen istutin, mutta ei se haittaa, kaksi tulpaania ja pari jonkun pikkuliljan pelkkää vartta on ihan ok, kun muissa ruukuissa on senkin edestä. Kaivelen nuo surkimukset tuolta muualle sitten, kun ovat kukkineet ja pistän tilalle jotain vähän näyttävämpää, mikä onkin ihana tekosyy painella taas kukkakaupoille.

The weathers have been perfect for this little garden lately. Not too hot and enough rain from the sky, I'm loving it. Everything is growing and the tulips are blooming. I couldn't be happier.

Pikkupöydän uusi kansi

Tarvitsin takapihalle kahden isomman puutarhatuolin kaveriksi pöydän, mutta minulla ei ollut kun yksi vanha Ikean rimpula, joka oli justiinsa vähän liian siro ja kaiken lisäksi siitä oli ikävästi taipuneet nuo kansilaudat, niin ettei sen päällä juur mikään pysynyt suorassa. Onnekkaasti olin ottanut yhden ystävän roskakuormasta männä kesänä talteen ison puutarhapöydän kannen ja nyt muistin sen, kun tuli idea vaihtaa tuohon pikkurimpulaan vähän vahvemmat kansilaudat.

Joten ei muuta kun saha kouraan, iso kansi palasiksi ja uutta askartelemaan tuohon pikkupöydän jalkaan.

Eikä siinä sitten kauaa ottanut, kun uusi kansi oli paikoillaan ja sahattu muotoonsa. Vähän piti ensin vaan suunnitella, että miten nuo laudat istuisivat kivoiten ja millainen koko ja muoto olisi paras isojen käsinojallisten tuolien kaverina. Päädyin vähän pitkulaiseen muotoon ja koskapa laudat riittivät just eikä melkein niin, että kulmista lähti viisteet pois, oli lookki sillä selvä sitten.

Ja nyt on pöytä just sopiva pari nojatuoleille, ei liian iso eikä liian siro vaan just passeli. Parhautta myös se, että tuo kulahtaneisuus pöytälaudoissa on ihan samaa sävyä kun tuoleissakin, niin sopii aivan täydellisen hyvin yhteen nämä nyt. Ei tarvitse kun kantaa ne takapihalle ja laittaa se toinenkin tuoli esille pöydän toiselle puolen niin saan tästä hyvän kahvittelukaluston sinne.

Had this very shabby little Ikea table that was just too little and the top boards had bent. I also had  a large table top that I had salvaged from a friends skip load and combining the two together made a perfect little table for my robust garden chairs.