Eteinen pukeutui vihreään

Eteisen joulukoristelussa tänä vuonna meillä on teemana luonnonmukaisuus, kun koristeet ovat pääasiassa eläviä tai elävistä kasveista tehtyjä. Täälläkin seinällä roikkuu tekemäni mäntykranssi ja peilin yläreunassa tuijasta tehty. Tuota tuijanoksaa meillä olikin täällä ihan valtavasti, kun joulukuun alussa leikkautettiin etupihan korkeaksi venähtänyt aidanne vähän alemmaksi. (Siitä kasasta riitti oksia annettavaksi koko pitäjälle ja niin niitä annettiinkin.)

Muina koristeina eteisessä on supertarjouksesta hetken mielijohteesta ostettu oliivipuu, pieni laakeripensas pöydällä ja sen kaverina ihan vaan pari verkonkohoa, meritähti ja käpy.  

Kyllä se vaan niin on, että vihreät asiat minulle joulun tekee, eikä se paljon muuta vaadikaan. Tästäkään koristelusta minun ei tarvitse ihan heti luopua vaan voin jättää nuo vihreät tuonne sulostuttamaan eteistä talveksi (tai ainakin niin pitkäksi aikaa kun hyvänä siellä kestävät) ja ottaa vain pallot ja meritähdet pois. Niin on kivan talvisen näköistä täällä, vaikka ulkona ei vielä niinkään, mutta ehkä se ensi vuonna sitten jo näyttää sielläkin vähän paremmalta jos vähän pysyvämpää lunta vihdoin saataisiin.

The deco in the hall is mostly only greens, I love greens in my Christmas and really don't need much else. These are all also so versatile that I can leave most of them here to decorate the winter if such thing ever finds it's way over here, still no lasting snow outside. Oh well, maybe the new year will bring some.

Kyllä se ihan oikea on

Kiedoin ennen joulua myös muutaman kranssin männynoksista ja minun mielestäni niistä tuli oikein hienoja. Jopa niin hienoja, että olen kuullut jo kaksi kommenttia siitä, miten epäaidoilta ne näyttävät, hih! Täytyy kyllä itsekin myöntää että onnistuin saamaan aidon männynoksan näyttämään hyvin muoviselta, kun se on laitettu renkaaseen pienissä pätkissä noin ohuelti, mutta oli aidon tai tekohavun näköinen niin nättihän se on silti.

Mänty on vielä siitä kiva, että siitä ei herkästi neulaset irti varise, se kestää siis kranssihommissa kivana tosi pitkään. Ajattelinkin, että säästän tämän kranssin tässä ovessa niin pitkälle kevättalveen kun se vaan hyvänä pysyy, koska niin on mielestäni nätti talvikoriste tämä.

Made a wreath out of real pine and a couple of my friends told me it looks totally fake! I must admit, it does a bit, but nevertheless it's also really, really pretty.

Lasikupujen alla

Ra-kas-tan laittaa jouluna leivonnaisia esille lasikupujen alle, niistä tulee jotenkin niin paljon juhlavampia ja erityisempiä kun ovat esillä nätisti, puhumattakaan siitä kuinka paljon paremmin säilyvät noissa. 

Leivoin taas perinteiset tiikeri- ja viskikakut ja laitoin ne oikeiden kakkukupujen alle josta niitä saa käydä napsimassa aina kun siltä tuntuu (ja aika usein siltä tuntuukin).

Tein aiemmin myös piparkakkutalon jonka alunperin suunnittelinkin niin, että se mahtuu aivan prikulleen tuohon kirppikseltä löytämääni korkeaan kupuun sisälle. Se on mielestäni niin mainio koriste ja lisä sisustuksessa ja toisin kun kakkuihin siihen ei saa koskea ennen loppiasta, jonka jälkeen siitä tulee vapaata riistaa herkkusuille.

Näitä kakkuja tulee syötyä siten, että aina tekee enemmän mieli toista ja sitten kun on palan toista syönyt pitää saada heti perään pala myös toistakin. Hassu juttu, miten niin erilaiset maut saavat himoitsemaan toisiaan, mutta niin se vaan on.

Ja joku jos siellä nyt ihmettelee että miten on näin vähän vasta kakuista syöty tässä vaiheessa joulua, niin kerrottakoon hänelle, että leivoin nämä vasta eilen illalla. En tykkää ottaa liikaa stressiä ennen joulua, mutta joulupäivänä on jostain syystä aina hyvin aikaa ja inspiraatio leipomiseen joten siitä on tullut minulle luontainen kakunleipomispäivä sohvalla makaamisen ja ylensyönnin lomaan. Riittää hyvin myös nämä herkut pidemmälle, kun niitä ei ole tehnyt liian varhaisessa vaiheessa.

I just love my cakes under their glass domes. I baked them yesterday just to avoid too much stress before the eve. This way they last longer too. All is served to be eaten as one wants, except the gingerbread house, that one has to wait till Christmas is over until we get to demolish it.

Kuusipuu 2020

Tämän vuoden joulukuusi tuli kotiimme jo muutama päivä sitten. Kävin ostamassa sen samalta myyjältä kun viimevuotisenkin. Se on kotimaassa viljelty metsäkuusi ja se on niin tuore ja kaunis kun vain kuusi voi olla. Valitsin taas tällaisen vähän kapeamman mallin, joka hyvin sopii tuohon oven vierelle, mutta arvioin ihan väärin tuon korkeuden ja otin vähän liian korkean jota jouduin sitten kotiin päästyä vähän lyhentämään, jotta sain sen latvaan perinteisen silinterihatun mahtumaan.

Koristeiksi tänä vuonna päätyi taas perinteisesti kaikenmoiset taskukellot, lasipullot, maitopullon korkinsuojat, vanhat avaimet, kulkuset, ja sen sellaiset. Laitoin sekaan uutuudeksi vähän appelsiininviipaleita myöskin, ettei aina ole ihan sama kun edellisinä vuosina. Tänä vuonna halusin myös laittaa lametta, mutta sitä en (taaskaan) mistään ajoissa löytänyt ja kuvata kerkesin eilen ilman, mutta nyt on tuolla oksilla myös lameet kiiltelemässä, kuvaan sitä tässä joku päivä vielä niiden kera tännekin. 

Mutta onpas vaan kivaa taas kun on aito puu kotia koristamassa näin jouluna. En enää pysty oikein kuvittelemaankaan, että joskus pidin muovipuuta parempana. Niin se ihmisen mieli vaan muuttuu ja ihan hyvä niin.

Nyt menen katsomaan josko meidän kinkkunen tuolla uunissa alkaisi jo olla kohta valmis. Ai että on ihanaa kun on joulu!

My this years Christmas tree.

Ja niin tuli valoisaa

On ollut niin pimeä joulunalusaika, ettei kuvaamisesta ole tullut viikkoon yhtään mitään. Onnekseni sain eilen ostaa yhdeltä ihanalta tyypiltä yhden mahtavan kuvausvalon ja voi kuulkaa miten maailma siitä taas aukenikaan tälle sisustusbloggaajalle! On ihan erilaista ottaa kuvia nyt, kun voin lisätä kauniisti luonnonvaloa juuri sinne missä sitä tällä hetkellä tarvitsen, kun omista ikkunoista ei tule sitä juuri lainkaan. 

Ensinnä halusin päästä esittelemään teille tämän olohuoneen pöydällä olevan palloasetelmani, johon olen nyt lisännyt vähän sitä blingiä ja kruunannut kaiken raikkailla vihreillä kukkasilla. Blingi tulee ihan helposti tuollaisella kauniin vihreällä koristehelminauhalla, jonka löysin vanhoista kuusenkoristekätköistäni ja vanhalla tummanvihreällä  puhalletulla verkonkoholla.

Kukkakimpun vihreät on ostettu ihan marketista ja siihen kipaisin vaan oikeasta kukkakaupasta yhden oksan jouluruusua kruunuksi. Sopii pallojen kanssa niin kauniisti tuohon ollen samalla ihanan juhlava, mutta silti hillityn tyylikäs. 

Taustalla näkyy, että joulukuusikin on jo hankittu ja koristeltu, itse asiassa koko koti on valmiiksi puettuna jouluun, vain ne kuvat puuttuu vielä, mutta niitä alkaa nyt ropista tänne blogiin, kun ei tarvitse enää odotella, että koska tuo pilvilverho tuolla ulkona alkaa rakoilla. Jei!

Got to buy a daylight lamp from a cool friend of mine and now I don't have to wait till there's enough light outside to shoot my christmas deco. Oh the joy! It's been a week since the last photoshoot and I have so much to tell you.

Here's my pimped up Christmas ball arrangement. I added a little bling with a green pearl ribbon and an old green glass fishermans float. With a lovely bouquet of green it makes the table look and feel so festive yet subtle right now. Love, love, love it!

Joulukattaus 2020

En voinut enää vastustaa haluani kokeilla miltä tämän vuoden joulukattaus voisi näyttää vaan pistin tehden sen harjoitukseksi jo nyt.  Kävin pihalta vähän männynoksia, kaapeista käsintekemiäni lautasia ja kulhoja, niiden alle pellavaiset lautasliinat ja aloin asetella niitä pöydälle. Juomalaseiksi valikoin klassikot, eli nuo jalalliset Kesoil-lasit ja retrot Riihimäen lasitehtaan lumihiutalelasit. Aterimiksi isot sorsakosket tietenkin ja valonlähteiksi kynttilät messinkijaloissaan. Sekaan vielä muutama iso käpy ja sinne tänne ihania suklaapalloja sekä somisteeksi, että välillä syötäväksi ja ai että, kun alkoi näyttää kivalta!  

Tämä vanha pöytä on niin kaunis jo yksinään, etten ole raaskinut sitä liinalla kovin usein peitellä. Nytkään en liinaan päätynyt vaan jätin pinnan paljaaksi, jossa se on vähän niin kuin osa tuota kattausta ja niin nätti tausta kaikelle muulle.

Meillä kun ei ole erillistä ruokasalia (tai on, mutta se on minulla työhuoneena), vaan syödään täällä keittiössä niin kuin rahvas konsanaan, niin  minua on aina vähän harmittanut se, ettei tänne isompaa pöytää mahdu. Joskus harmitti sekin, ettei tänne kovin juhlavaa saa, mutta tämän hienon puukaluston myötä juhlavuus on löytynyt ihan sinne arkeenkin. Pienellä siis pärjätään hyvin, mahtuuhan tuohon nyt viisi jos päähänkin kattaa yhdelle ja sehän on tällaisina aikoina jo ihan hirmuinen määrä sekin. 

Nyt katoin kokeeksi neljälle, vaikka kolme meitä täällä vain aattona aterioi. 

Niin ihana oli laitella tätä, että ihan heti en kaappeihin astioita tuosta korjannut, vaan fiilistelin hetken ja mietin mitä kaikkea herkkua sitten aattona tuosta nautitaankaan. 

Kivaa on myös se, että nyt ei tarvitse miettiä miten pöydän kattaa, kun se on suunniteltu jo valmiiksi voi sen vain nopeasti laittaa ja pääsee pikemmin juhla-aterian äärelle sitten itsekin.

So badly wanted to try out my this years Christmas table setting so I did  a little practice run. I made it simple yet festive with my handmade plates and bowls, pine branches, candles, big pine cones and sweet chocolate balls. With clear glasses, pure linen cloths and candles it looks so pretty and inviting.

Pakettihommia

Täällä on jo perinteeksi muodostunut paketoida joululahjat muistuttamaan enisaikojen postipaketteja ja niin tehdiin tänäkin vuonna. Olin jo pitkin vuotta säästellyt erilaisia toimeen sopivia pakkauspapereita ja niihin kun lahjat kääräisin niin oitis näyttivät siltä kun olisivat oikeasti vanhoja lähetyksiä.

Kirjoittelen pakettien päälle aina mukamas täydet osoitetiedot, mutta tietysti keksin sinne jotain hassunhauskoja paikannimiä ja muita outouksia, jotta ei kaikki ihan samalta näyttäisi niidenkään osalta. Lähettäjänäkin useimmissa on ihan joulupukki vain.

Paketeissa on sisällä ihan vaan omalle perheelle lahjoja, ei mitään turhuuksia vaan ihan arkikäyttöön asioita, päällepuettavista juttuihin, joita tiedän varmasti tarvittavan. Senkin puolesta tällainen ulkoasu sopii niille mainiosti, ei silloin ennenkään turhuuksia juuri lähetelty vaan tarpeellista vain.

Tykkään vaan niin paljon siitä miltä nämä puketit nyt tuossa vanhassa rottinkikorissa näyttävät. Ovat niin nättejä ettei niitä raaskisi melkein avata ollenkaan.

My gift wrapping theme this year is again the vintage mail. I just love this style so much I couldn't even think of doing it any other way. I've saved some already used wrapping papers for these so that they'll look a little different to each other like real mail does.