Kyykkytreenin tuloksia

Melkein koko viikonloppu on täällä painettu töitä pihamaan laatoitusprojektin kimpussa. Sen minkä piti olla ihan nopea homma muuttuikin olosuhteiden pakosta vähän pidempikestoiseksi urakaksi, koska tämä päälaatoittaja ei osannut etukäteen ottaa huomioon sitä kuinka lujasti tuo kyykkiminen hänen reisilihaksiinsa kävikään. Ensimmäinen ilta meni ihan mukavasti, mutta jo seuraavana päivänä oli tahti muuttunut varsin verkkaiseksi ja reippaan työtahdin tilalle oli tullut äänekäs voivottelu ja ähkiminen. Illasta kun vielä käsilihaksenikin sanoivat sopimuksensa irti, oli oloni varsin voipunut, mutta onneksi kunnon yöunet korjasivat taas suurimmat kolotukset ja saanemme tänään urakan vihdoin valmiiksi.

Ikinä en muista ottaa kuvia ennen kun alan hommiin, niin tämäkin projekti kuvataan näin sieltä sun täältä jo aloitettuna. Homman nimi on siis pistää tämä osa pihaa samalle laatalle, kun millä muukin osa on suurelta osin laatoitettu. Tässä tilassa oli kolmea eri pintaa, vanha iso betonilaatta, josta päällikerroksen piikkasimme pois, sitä varsinaista laattaa tuossa oikealla, jonka osin nostimme ylös ja tuossa perällä oli liuskekivillä pinnoitettu alue. Ja kaikki nuo kolme pintaa olivat kukin kallellaan eri suuntiin tehden tilasta varsin haasteellisen sisustaa, kun missään ei mikään koskaan ollut suorassa.

Kaiken kruunaa vielä tuossa peränurkassa oleva kaivon kansi, joka sekään ei tieteenkään ole millään lailla suorassa tuossa. Sen ajattelimme kuitenkin nyt jättää huomiotta ja keskittyä saamaan tämä alue niin tasaiseksi kun suinkin on mahdollista.

Varsinaista tasoitusta emme tehneet muutoin kun otimme vähän ylimääräistä pintaa pois tuosta perältä ja betonilaatasta tästä edestä.  Muutaman sentin korkoerot siinä välissä tasoittuvat hyvin asennushiekalla laatoituksen edetessä. Huomioikaa myös, että tässä ei päässyt tekemään pohjatasoitusta kerralla valmiiksi, kun kaikissa reunoissa on korkea kasvusto tai muuta estettä, vaan se piti tehdä homman edetessä.

Tarkkana sai olla vatupassien kanssa ja iltaisin koko homma aina tarkistettiin linjalaserilla, että tiedettiin onko suunta pysynyt suunnilleen oikeana. Ihan liian pilkun tarkkoja emme tässä kuitenkaan ole olleet, se että tulee huomattavasti suorempaa kun mitä siinä oli, on meille tarpeeksi tarkkaa, ja tästähän sitä tulee.

Ja tänä aamuna homma on tässä pisteessä, että ei enää paljon puuttuisi niin tätä voisi kutsua valmiiksi. Valmiiksi se on tänään saatavakin, koska huomiseksi on luvattu jo sateita ja kaiken pitää olla sitä ennen tip top ja paikoillaan. Onneksi muu perhe pystyy auttamaan noissa reunoissa nyt mukana, ettei yksin tarvitse niitä tuolla kykkiä, (mitäs olen meistä kolmesta se tarkkasilmäisin, joka osaa parhaiten laattoja suoriin riveihin asentaa).

Toivotaan myös että ehtisin ennen niitä sateita sisustella tämän valmiiksi, koska palan nyt niin paljon halusta päästä testaamaan miten kalusteet siinä istuvat nyt kun pinnat ovat vihdoin suoremmat. Se tarkoittaa vaan sitä, että painelen tästä koneen äärestä jaarittelemasta takaisin hommin än yy tee nyt!

The yard project in pictures. Might I say my thighs are killing me after three days of squatting there.

Kaikenmoista

Heinäkuu kun palasi helteiseksi alkoi täällä taas täysi tohina ulkotilojen remonttien jatkamiseksi. Sisätiloissa ei ehdi enää istuskella vaan melkein kaikki aika vietetään pihan puolella sitä sun tätä tekemässä tai kaatopaikalle ylijääneitä maa-aineksia kuskaamassa. Nyt täytyy olla vikkelä jos mielii valmista saada, sillä säätilat saattavat taas mennä sellaisiksi, että hommia ei saa jatkettua ihan valmiiksi.

Takapihan laittelu on pienellä tauolla, kun päätimme hoitaa tämän jo vuosia mielessä olleen projektin pois alta etupihalla. Tässä portaiden edessä on suuren suuri betonilaatta, jonka edelliset asukkaat ovat siihen joskus valaneet ja joskus korottaneet vielä toisella kerroksella betonia. Se on vuosien aikana kulunut hyvin epätasaiseksi ja valun seassa olevat kivet ovat nousseet pintaan tehden siitä hyvin huonon kävellä, kun tämän tästä kompastuu niihin pieniin nippuloihin. Siksipä siitä otetaan nyt yksi kerros pois ja päälle laitetaan samaa laattaa kun millä muukin piha on päällystetty. Myös istuinalueen alla olevat liuskekivet vaihtuvat siihen laattaan ja sitten pitäisi tästä tulla nätti ja mukava.

Nyt ei vielä vaan näytä nätiltä ja mukavalta kun betonilouhetta on joka paikassa, mutta pari keikkaa kun ajellaan Hyvinkään Kapulan jätteenkäsittelyalueelle (ai että minä tykkään tästä kun kaiken saa erikseen vietyä kiertoon) niin sitten päästään katselemaan laserilla linjoja ja laittelemaan pohjia laatoitusta varten.

Ja eräänä iltana, kun virtaa oli vielä jäljellä ommella roiskautin itselleni tällaisen maailman helpoimmalla kaavalla olevan kesäpuseron. Tässä ei todella tarvinnut ihan hirveästi ajatella tätä tehdessä, niin simppeli se on. Kaavan otin toisesta samanmoisesta puserosta ja ohuen pellavasekoitekankaan kävin ostamassa Eurokankaasta. Tämä sopii niin hyvin sekä farkkujen, että kevyemmänkin kesävaatetuksen kaveriksi ja muuttuu sitä paremmaksi mitä ryppyisempi siitä tulee. 

Täytyy tehdä tällaisia vielä pari lisää, jos vain jotain kivaa kangasta löytyisi, sillä niin on mukava tämä päällä.

Mutta nyt painelen taas tuonne pihalle betonilouhetta lapioimaan. Palataan tuon remontin etenemiseen pian taas lisää.

As the sun came back we started working outside again. This time it's the front yard that goes under construction. This part of the yard has three different surfaces and our goal is to make it all to one. 

At night when we can't work outside I made myself a new summer blouse with the most easiest way. It's so comfy and cool I think I need to make more of these, if and when I have the time.

Kirsin puutarhassa

Eräänä sateisena päivänä piipahdin ystäväni Kirsin luona kylässä tutkimassa hänen puutarhaansa. Se on aina yhtä sykähdyttävän ihanaa ja inspiroivaa. Kirsi on puutarha-alan ex-ammattilainen, joka laittaa omaa pihaansa ei niin pingottavalla asenteella, koska tämä ei ole enää hänelle työ vaan harrastus. Tätä puutarhaa tehdään ja vaalitaan ihan just kulloisenkin fiiliksen mukaan, eikä koskaan kelloa tuijottaen tai liikoja etukäteen suunnitellen. Piha onkin aivan ihastuttava; rönsyävä, rento, runsas ja yllättävä eli juuri sellainen kun mistä minäkin tykkään ja haaveilen. Tässä puutarhassa mieli todella lepää.

Täällä on aina niin opettavaista kierrellä, kun samalla saa selostuksen eri kasveista ja niiden kasvuolosuhteista ja hoidosta, ihan luksusta! Tosin muistiinihan jää kaikesta vain murto-osa, mutta aina voin palata kyselemään lisääkin, koska tässä on aihe, mihin kumpikaan meistä ei varmaan ikinä kyllästy. 

Kirsillä on iso piha jossa on monia erilaisia alueita ja olosuhteita joita hän laittelee aina kulloisenkin  inspiraation mukaan. Joskus voi koko puutarha laajentua lisää metsän puolelle ja joskus järjestellään uusiksi jo olemassa olevia, aina on kuitenkin joku projekti meneillään, mikä on minun mielestäni just sitä parhautta, tylsiä ovat ne puutarhat jotka ovat kerrasta valmiita ja pysyvät sitten samana vuodesta toiseen.

Täällä kasvaa iloisessa sovussa ihan mitä vaan ja kaikissa penkeissä on aina jotain uutta ja yllättävää. Värejä ja muotoja on sekoitettu varman huolettomalla otteella ja ihan mihin tahansa katsoo, löytää aina jotain erilaista ja inspiroivaa. Aika meni tuolla ihan siivillä eikä sadekaan saanut intoani laantumaan, koko kierroksen jälkeen tennarit litimärkinä olisin välittömästi ollut valmis kiertämään kaiken heti uudestaankin.

Kirsi on kyllä ihan paras opettaja ja minulle ihan guru näissä asioissa, onnellisia ovat myös ne päivät kun saan hänet visiitille omaan pihaani. Hän jaksaa aina valaa minuun uskoa siihen, että varmasti onnistun ja niinhän tuo on minukin pihani jo aika vehreä. Mutta näyttäisipä minunkin puutarhassani joskus noin kauniilta ja harmoniselta! Täytynee ottaa loppukesästä muutama etupihan penkki uudelleen järjestettäväksi ja istutella ehkä vähän jotain uutta sinne ja tänne myös, jospa se Kirsi piipahtaisi sitä ennen vähän neuvomassa, niin etten sitten ihan pelkällä innolla ala kaikkea uudistaa, vaan että olisi siinä vähän sitten sitä ammattilaisen silmää ja ohjetta mukana myöskin.

P.s. Näissä kuvissa vain pieni ripaus tuosta Kirsin upeasta puutarhasta. Mottoni on, että toisten nurkkia pitää kuvata hillitysti, ettei suotta loukkaa heidän yksityisyyttään, mutta eikö olekin ihania nämäkin sadesään pienet kurkistukset tuonne?  Voitte varmaan mielissänne kuvitella että loputkin pihasta on ihan yhtä upeutta.

At my friend Kirsi's garden. She's a pro that doesn't work in that field anymore, but keeps her garden as a hobby. I just love this place and could stay there for hours just walking around and asking everything of everything. 

Kukkii vaikka kehnossa säässä

Takapihalla alkoi kukkia juuri kun sateet kovine tuulineen saapuivat. Onneksi kerkesin sieltä muutaman kuvan napata silloin, sillä myrskypuuskat pistivät kyllä vastaistutetut taimeni koville. Tuuli ja rankka sade riepottelivat pioneita niin, että kukkaloistoa saattoi ihailla vain ikkunasta niinä pieninä hetkinä kun sade hieman taukosi, mutta ihmeen kaupalla ei kumpikaan näistä kukkavarsista katkennut, saattoikohan johtua tuosta, että viisaana tyttönä laitoin tuonne pienen pensastuen niitä tukemaan.

Remontti on tuolla vielä vaiheessaan, kun ei ole oikein huvittanut näillä ilmoilla sitä jatkaa. Se on kuitenkin jo niin pitkällä, että ihan hirveän montaa päivää siellä ei tarvitse enää kykkiä saadakseen valmista. Tuonne nurkkaan suunniteltu pieni laatoitettu alue odottaa vaan sitä, että joku päivä ei olisi sadetta luvattu sääkartoissa ja muu piha on vain pientä hienosäätöä vailla kivireunuksen ja singelin asennuksineen. Olen suunnitellut tuohon myös pientä aidanpätkää ja porttia talon seinustalle, mutta sekin on vasta ajatuksen asteella, kunhan nuo muut hommat on saatu ensin valmiiksi.

Takapiha on kuitenkin jo huimasti erinäköinen, kun mitä se ennen oli, nyt ikkunasta on vastassa vain kauniita maisemia jotka saavat kyllä suupielet hymyyn aina kun tuonne katsoo. Jo pelkästään se, että siellä on siisti järjestys kukkapenkkeineen ja kivireunoineen tekee ihan hurjasti. Jos kaikki menee niin kuin pitääkin näyttää täällä myös muina vuodenaikoina ihan superkivalta.

Nyt vaan niitä parempia ilmoja odotellessa, että projektin saa askarreltua loppuun, lisääkin nimittäin on luvassa, ne sitten vaan tuolla etupihan puolella.

The project in the backyard has been on hold since the weather turned to rain and wind. It's been like that for several days now, but luckily there's going to be a change soon and we can start working here again. Too bad all my peonies bloomed during the worst storm, so I didn't get to see them in full bloom before the windy days blew all the petals away. Oh, well better luck next summer.

Piskuinen lihatukki keittiön nurkassa

Siirsin siivoillessani porstuassani aiemmin olleen pienen lihatukin vaihteeksi keittiöön ja sinnehän se sopii nyt paljon paremmin. Se on ollut vähän unohduksissa hetken aikaa, mutta kivasti tuli just vastaani kun mietin, että tuossa pikkunurkassa olisi kivaa pitää jotain söpöä. 

Tämä on niin herttainen mitoiltaan, mutta silti ihan oikea ja käytössä ollut tukki. Mietinkin usein, että missä lie lilliputtien kaupassa tuo on joskus ollut, vai johtuneeko siitä, että ennen oli ihmisten keskipituus vähän lyhyempää sorttia kun nykyisin. Tämä olisi vielä käyttökunnossakin, mutten ole siinä raaskinut vielä mitään piestä. Sen puhtaaksi peseminen olisi niin kovin työlästä aina käytön jälkeen, että mielummin pilkon pihvini paksulla leikkuulaudalla normikorkuisella pöydällä. 

Mutta tällai keittiörekvisiittana tämä on kyllä ihan huippu. Näyttää niin kivalta tuossa nurkassa ja tuo mukanaan ihanan tuulahduksen jostain kaukaa menneestä. Tykkään!

I put this old butcher block I had previously in my porch in to my kitchen and it looks like it's home now. I really like the vibe it gives to the corner, feels like it's olden days here again.

Kaunista ja tarpeellista

Perjantaisen kirppiskierroksen saaliit ovat tässä; vähän laihanlaiset mutta sitäkin paremmat. Eihä sitä nyt aina tarvitse mitään isoja romumääriä löytää, joskus on ihan ok tulla kotiin vaikka tyhjin käsin. Kaikkea kun on kertynyt nurkkiin jo aika paljon eikä sitä rompetoriakaan tänä vuonna Parolassa ollut, jossa ruukaan aina ylimääräiseni myydä pois, niin maltti on kirppiskierroksilla kyllä enemmänkin kuin valttia.

Olen tässä jo muutaman vuoden korjaillut kirppiksiltä talteen noita kodintölkin kansia saattaakseni oman kokoelmani valmiiksi. Tykkään nimittäin että omissa kodintölkeissäni olisi oikeanlainen kansi, eikä karhulaa tai ilvestä. Hitaasti, mutta varmasti näitä aina vastaan jostain tulee ja kansi kerrallaan vaihtuvat purkeissani. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että kaikissa olisi, mutta mikäs kiire tässä.

Kupittaan maljakko oli ihana löytö muotonsa ja värinsä puolesta. Bonuksena vielä tuo ihana valuva lasite, joka sai sydämeni sulamaan ihan saman näköisesti.

Kukkalapion ostin Kasvihuoneilmiöstä, kun noita ei voi koskaan olla liikaa, kun jostain syystä unohtelen niitä kesäisin aina kukkapenkkeihin ja syksyn tullen löydän vasta. Kun niitä on varastossa monta, on sellainen aina käsillä sitten kun tarvii, eikä tarvitse lähteä jokaista kukkapenkkiä inventoimaan siltä istumalta.

Maljakon pistin kotona heti tositoimiin ja tein pienen asetelman olkkarin klapihyllyn päälle. Muut rekvisiitat löytyivät näppärästi jo omista kokoelmista vitriinistä eikä tähän tarvinnut oikeastaan juur lainkaan uhrata aikaa tai ajatustyötä, sen kun asetteli tuohon vaan. Oikeasti ihan hurjan hauskaa, että on sen verran kivaa kamaa kerääntynyt, että saa nopsasti stailattua aina kaikkea kaunista. Pysyy omakin mielenkiinto yllä, kun vähän vaihtelee esillepanoja silloin tällöin.

My finds from the roadtrip, not that much but all good stuff. I keep loosing my planting shovels in the flowerbeds during summer (I always find them all in the fall), so it's good to have a lot of them. The vase made my heart melt the way the glaze on it's surface, so pretty. Had to style it to show when I got home. The lid is for my collection of certain kind of glass jars, I like them to be the same set.

Heinäkuun ekalla kirppisretkellä

Tehtiin ystävän kanssa päivän mittainen kirppistelyreissu jota oli suunniteltu jo ihan tammikuusta lähtien. Kaikenmoista oli vaan tullut tielle, niin että lähtemään päästiinkin vasta nyt, mikä ei sinällään ollut yhtään huono, noin niin kun ilmoja ajatellen. Päivä oli oikein leppoisan lämmin ja siksipä olikin kiva poiketa ensimmäiseksi taas Josefiinan aitassa Lohjan kupeessa ihania pellavavaatteita hipelöimässä. Kävin täällä ekan kerran viime kesänä ja vannoin, että takaisin tulen varmasti, eikä se ollut turha reissu tälläkään kertaa kun yksi ihana kevyt puuvillapusero lähti tuolta matkaani.

Suuntasimme siitä sitten Billnäsiin Ruukki-kirppiksen rompetorille, josta olin nähnyt mainoksen facebookissa. Ne varsinaiset isot Billnäsin ja Fiskarsin antiikkipäivät kun oli peruttu, olivat odotukseni tämän rompetorin suhteen aika korkealla, mutta ei siellä sitten ollutkaan mitään järjettömän isoja markkinoita ja löydöt jäi minulta tyystin tekemättä tuolta, tarjonta kun oli etupäässä just kaikkea sellaista joka ei minua juuri kiinnostellut. Mutta Billnäsissä on aina kiva käydä, vaikka vain sitten ihan ohikulkumatkalla; maisemat on hienoja silti.

Sieltä suuntasimme sitten Saloon päin ja matkalla pysähdyttiin Maurin Makasiinille Perniöön tottakai. Paikka on jo itsessään sellainen nähtävyys, että ei sen ohi ihan noin vain kannata ajaa. Itselleni ei täältäkään löytöjä vielä tullut, mutta maailman parhaimman kanelipullan sieltä lähtiessä ostin, oikein sellainen kotona leivotun makuinen ja ihana. Pitkään lämmittävä  muisto jäi siitä (olisi pitänyt ostaa useampi).

Salossa aloitettiin heti omasta mielestäni parhaasta, eli Aarressaari kirppiksestä. En ole vielä kertaakaan sieltä tyhjin käsin lähtenyt eikä niin onneksi käynyt nytkään vaikka olinkin sitä mieltä, että heinäkuun alku ei ehkä ole ihan se paras kirppistelyaika löytöjä etsivälle. Loma-aikaan tarjonta on yleensä vähän suppeampaa, mutta niin on kävijämäärätkin, joten se aarre saattaa sieltä löytyä silti. Nyt löytyi oikein ihana vanha Kupittaan maljakko (jonka esittelen teille myöhemmin oikein erikseen sitten).

Tästä suuntasimme sitten Radiokirppikselle, sieltä Salon ostoon ja myyntiin ja lopuksi vielä Secondhandmarkettiin ja jostain syystä unohdin tyystin ottaa niistä teille kuvat, keskityin vissiin niin kovasti aarteen etsintään, että aivan unehtui koko kamera. Mitään suurta aarretta en noistakaan silti löytänyt, mutta vallan kivoja paikkoja olivat kaikki ja palaan niihin varmasti vielä tänä vuonna, mutta ehkä vähän anteliaampaan aikaan vaan.

Kotimatkalla poikettiin sitten vielä Kasvihuoneilmiöön, joka on aina yhtä huikea ja sykähdyttävä kaikessa siinä upeudessaan, joka se vain on. Siellä on kyllä ihan mieletön oma maailmansa joka on kokemuksen arvoinen jo ihan vaan sillä että näkee sen. En ollut tuollakaan vuosiin kerinnyt käymään ja olikin taas kiva pitkästä aikaa käydä ihmettelemässä mitä kaikkea sitä olemassa voikaan olla.  Nuo porsaat olivat niin sympaattinen ilmestys, että oli hyvin lähellä että olisin siitä yhden itsellenikin ostanut, mutta onneksi en sitten kuitenkaan lähtenyt sille tielle.

Päivä oli kyllä ihan huikean kiva ja onnistunut vaikka löytömäärä jäikin kohdaltani laihanlaiseksi, mutta ei se haittaa jos pieni kirppisnälkä tästä jäi, sehän tarkoittaa vain sitä että seuraavaa reissua täytyy alkaa suunnitella jo siis.

A road trip with a good friend to Lohja, Perniö, Salo and Nummi with lots of fleamarkets and other fun places.