Billnäs & Fiskars 2019

Piipahdettiin ystävän kanssa Billnäsin ja Fiskarsin antiikkipäivillä, niin kuin tässä muutaman vuoden aikana  tavaksi jo on tullut. Reissu on aina ollut mukava ja löytöjä on tehty molemmat, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta aina hyviä sellaisia. Nyt jo tiedettiin muutama myyjä ja paikka jonne suunnata ensimmäiseksi ja siitä sitten edettiin rauhaisaan tahtiin koko tapahtuma-alueet läpi sen mukaan kun jaksettiin (ne ovat aika valtaisat molemmat).

Tuo ystäväni oli aivan hurjana ja aloitti auton täyttämisen jo ihan ensimmäisestä loossista missä pysähdyttiin. Mukaan lähti muiden muassa vanhoja simpukkakoreja sekä toisaalta setti erittäin nättejä vanhoja koeputkia telineineen. Minä en tuossa vaiheessa ollut ihan saanut omaa ostosteluintoani vielä päälle ja tyydyin toimimaan vierellä yllyttäjänä kun kauppoja hierottiin.

Kun Billnäs oli kierretty ja koluttu, suuntasimme Fiskarsin puolelle. Tässä vaiheessa kävely tuntui jo vähän jaloissa ja selissä, mutta urheat kirppishait jaksavat vaikka pää kainalossa jos tiedossa voi olla löytö (tai useampi).  Itsekin olin jo päässyt myös mukavasti ostelemisen vauhtiin ja kassissa matkusti mukana yksi aarre jonka lisäksi löysin Fiskarsista yhden toisenkin aarteen, jollaista en kuvitellut koskaan tästä maasta edes löytäväni. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Päivä oli oikein rattoisa ja aurinkokin jaksoi paistella uhkaavista pilvistä huolimatta. En tiedä satoiko tuolla vielä myöhemmin, kun me jo suuntasimme kotiin päin, mutta kuivin jaloin, kevein kukkaroin ja iloisin mielin tuolta sai taas pois tanssahdella. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä yhdessä kohteessa, jonka esittelenkin teille heti seuraavassa postauksessani.

The Billnäs and Fiskars antique fairs this year were as good as ever. Went there with a friend and both of us made good finds that kept us smiling the whole day even with our feet sore and backs aching from all the walking.

Sadetta odotellessa

Tunnelma kotona on kesäisen raukea ja odottava. Sääennuste lupailee vihdoin kunnon sadetta ja sitä odotellessa tuli mieleen kastella myös sisäkukat.  Päivä on jo pitkällä ja toistaiseksi taivaalta on tullut vain auringonpaistetta, joten ikkunoita on saanut pidellä auki ja rauhassa antaa talon tuulettua.

Lattialla ruokapöydän kupeessa makoilee yksi raukea pikkukoira. Sitä ei sateen odottelu kiinnosta, se näkee omassa rauhassaan omia uniaan ja heräilee vasta kun sitä huvittaa.

Nothing much, just waiting for the rain with a sleeping little dog by the kitchen table.

Viikonloppuna

Viikonloppuna olen vain hengaillut kotona ja nautiskellut työnteosta ja kotiaskareista. Takapihan ryteikössä kasvava ruusukin puhkesi kukkaan. Se on saanut kasvaa tuolla ihan rauhassa nokkosten ja vuohenputkien seassa, leikkaamatta ja muutenkin vailla huomiota, mutta silti se vuodesta toiseen kasvaa, voi hyvin ja kukkii upeasti, mutta nopeasti. Sanomattakin lienee selvää, ettei minulla ole haisuakaan sen lajista tai edes siitä onko se ollut tuolla aina. Huomioni kiinnittyi siihen vasta kun oltiin asuttu tässä jo pari vuotta ja se pilkisti rikkaruohojen seasta kukkineen. Kaunis se kuitenkin on, vaaleanpunaisine, kerrottuine kukkineen, että ihan varmaan joku oikea ruusu, eikä mikään rikkaruoho.

Vähän juhlaakin on viikonlopussa ollut kun ystävä pistäytyi ja laitettiin grilli tulille. Männä talvena puhuin juustotarjottimista ja siitä, että niitä pitäisi tehdä useamminkin, mutta enpä ole tässä välissä kerennyt, enneko nyt. Ihan hirveän montaa juustolajia ei tuossa näy, mutta kyllä minä sen juustotarjottimeksi lasken, kun siinä on juusto ja tarjotin. Hirveän hyvä jälkiruoka raskaan grilliaterian jälkeen.

Pyykkiäkin on taas urakalla pesty kun ilmat antavat myöten kuivatella niitä ulkona. En tiedä mitään parempaa tuoksua lakanoissa kun kesällä ulkona kuivatettu pyykki. Kun kelejä piisaa kuivuu meillä helposti tuossa kolmekin eri koneellista päivän mittaan täysin kuiviksi ja hyvän tuoksuisiksi. Ihan parasta.

Ja niitä töitäkin olen kaiken muun lorvimisen seassa saanut tehtyä. Keramiikkapaja on taas vallanut työhuoneen ja savea kaulitaan muotteihin juuri sen verran kun päivän aikana sattuu huvittamaan. Muutama tilauskulho tosin tehdään vähän ripeämmällä otteella, mutta muuten ei näin kesäviikonloppuna oteta työnteosta liikaa stressiä.

Jotta vallan on ollut kiva ja letkeä meno täällä. Kuis sulla on mennyt viikonloppu?

My weekend was full of fun things to do and friends. Rose is blooming and laundry is drying outside. We had a small barbeque on friday and I made a cheese tray for dessert. As one can see there is only one cheese there, but as there also is the tray I'm going to call it a cheese tray.

I also have been making some pottery again. Here they are drying in the cupboard I have in my study. As they all turn as white as the ones on the third shelve I can take them to the kiln. But that is going to take a while, they need to be left drying with time.

Lähes aina avoinna

Pienessä porstuakaupassani on näin kesäisin oikein hyvä tunnelma tulla ostoksille. Talven kylmyyden sijaan lämpöä piisaa eikä astioita tarvitse nostella sisätiloihin tarkempaa hipelöintiä varten sormien jäätymisen välttämiseksi. Aukioloajatkin voi valoisten iltojen myötä ruuvata myöhemmäski, ihan miten kulloisellekin asiakkaalle on sopinut.

Puoti palvelee nyt ihan koko kesän ajan varaamalla. Sähköpostilla (nettiversion sivun vas. ylälaita) vaan kyselyä tulemaan niin katsotaan sopiva aika tulla. Posteihin vastaaminen käy nyt loman ajan vähän hitaammalla kuin yleensä, mutta jos ei jäniksen seljässä ole tulonsa kanssa niin yleensä hyvin ehtii kun päivää, paria aiemmin kyselee.

Valikoimaa on vielä varastoissa hyvin lukuunottamatta lautasia ja kulhoja, jotka ottivat ja lopahtivat jo rompetorilla. Mutta kuppeja, mukeja, kauhoja, lusikoita, saippuakuppeja, ruukkuja ja isoja tarjoiluastioita on vielä saatavilla kesäkattauksiin tai viemisiksi.

Pistä siis viestiä ja poikkea Järvenpäässä jos lomamatkasi tänne suuntaan vie.  P.s. Porstuakaupan valikoimissa myös koko pienen kylttikaupan tuotanto.

My little pottery shop in my porch is open all summer long.

Lipeästä ja rasvasta

Saippua on kiinnostellut tässä jo muutaman vuoden ja erityisesti se, mitä se sisältää. Olen ostellut käyttööni erilaisia luomusaippuoita ja yleensä ne hyviksi todennut verrattuna vähemmän luomuihin versioihin. Jossain vaiheessa alkoi kiinnostella todella paljon myös valmistaa saippuaa itse, joten aloin tutkiskella aihetta tarkemmin ja totesin pian, että itse tekemällä voi saada aikaan juuri sellaista saippuaa kun itse haluaa. Just niin luomua kun vaan tahtoo. Ensin pitää vaan oikeasti ymmärtää miten homma toimii.

Aihetta googlailtuani tuli pian selväksi, että saippuan tekeminen on niin monipuolista puuhaa, että jos haluan sen oikeasti oppia kannattaa aiheeseen tutustua hyvän opaskirjan muodossa. Saara Kuhan Saippuakirjaa suositeltiin niin monessa yhteydessä, että sellainen lähti tilaukseen samoin tein ja kun kirjan käsiini sain alkoi intohimoinen opiskelu. 

Luin kirjan kannesta kanteen monta kertaa ja aloin hamstrata tarvikkeita saippuan valmistamiseen. Hommasin kattilat, kulhot, sekoittimet ja kaapimet, kumihanskat ja essun ja muut. Keräsin kaikki yhteen isoon laatikkoon jota säilytän erillään kaikesta muusta. Sitten kävin ostamassa lipeää ja rasvoja, tuoksuja ja yrttejä ja luin kirjan vielä kertaalleen ennen kun aloin miettiä millä reseptillä kokeilisin ensin.

Kun olin päättänyt reseptin, pidin kirjaa tiukasti vierellä koko valmistusprojektin ajan ja olin hyvin tarkkana kaikesta. Mitat tulivat grammalleen ja tein kaiken niin kuin ohjeessa sanottiin ja kas, siitähän syntyi saippuaa.

Massa jämähti muottiin vuorokaudessa, niin kuin pitikin ja kun hetki tuli kuoria se ulos purkistaan tuntui ettei enää jännittänyt edes niin paljoa kun aloittaessa. Terävällä veitsellä vaan pötkö viipaleiksi ja kuivumaan ainakin kuukaudeksi niin sitten minulla olisi ihan omatekemääni laventelin tuoksuista avokadoöljysaippuaa.

Tämä tehty siis tuosta saippuakirjasta löytyvällä reseptillä. Massassa on avokadoöljyä, kookosrasvaa, laventeliöljyä ja kuivattuja laventelin kukintoja. Lopputulos ehkä hieman liian keltainen värimakuuni tai edes laventelin kanssa yhteensopiva, mutta se tuskin haittaa, koska tuoksu ainakin on erittäin hyvä ja saippua tuntuu jo ihan saippualta. Lopulliseen testiin se pääsee vasta kuivuttuaan, mutta luulenpa jo nyt, että hyvä siitä tuli.

Tästä innostuneena päätin kokeilla vielä kerran ja valikoin uuden reseptin (jonka rohkeana etsin netistä) ja tein vielä satsin rosmariinisaippuaa samalla.

Se onnistui ihan yhtä hyvin kun laventelisaippuakin, tosin geelautui vain enimmäkseen keskeltä, mutta koska sekin on vain ulkonäköhaitta ei se haittaa minua ollenkaan. Nämä sivat vielä kauniin vaaleanvihreän värin spirulinajauheella ja ja luulen, että tästä tuli heti suosikkisaippuani näistä kahdesta. Ainakin tuoksuvat huumaavalle ja näyttävät nätiltä. Pesuominaisuudet selviävät vasta myöhemmin. Näissä saippuoissa on rasvoina kookosrasva, oliiviöljy ja sheavoi ja mausteena rosmariiniöljy ja kuivattu rosmariini.

Että ei se ole niin vaikeaa se saippuan tekeminen, kunhan aiheen opettelee ja tekee tasan niin kuin ohjeessa sanotaan. Lipeä on aineena vaarallista, mutta valmiissa saippuoissa sitä ei enää ole eikä sitä tarvitse siksi pelätä. Suosittelen tuota Saara Kuhan Saippuakirjaa aiheen opiskeluun, se on selkeä ja siinä asiat on selitetty kuvien avustuksella. Upposi kertaheitolla myös heikomman lukuihmisen tajuntaan.

Nyt tässä mietityttää vaan, että jaksanko odotella noiden aiempien saippuoiden valmistumista vai tekisinkö vielä satsin jotain kivaa saippuaa. Tämä on äärimmäisen addiktoiva harrastus näemmä tämäkin. 

Made my first handmade soaps the other day. Studied the subject first thoroughly with the help of a good book (Saippuakirja by Saara Kuha). Got the tools and materials for the making and just did it. The first batch outcame so nicely I had to make another one too and now I have sweet lavender soap and rosemary soap drying here. Can't wait the weeks to go by to get these to use. 

Purkkirakkaus

Olin koittanut löytää keittiööni mieleistä purnukkaa puukauhojen ja -lastojen säilyttimeksi, mutta kovin oli hankala löytää sellaista josta pidin. Mielessä oli jotain vähän rouheaa ja vanhanaikaista, käsintehtyä, mutta sopusuhtaista ja ehdottomasti vaaleaa keramiikkaa. Sellaista ei vain tuntunut olevan olemassakaan mitä mielessäni näin. Siinä sitten kun asiaa tuskailin muistui mieleeni keramiikanopettajani Henna Nivarpää-Ampujan dreijan äärellä työssään ja äkkiä tajusin, että minunhan pitää tilata hänet tekemään minulle mielimäni purnukka! Ja niinhän sitten tein.

Kuvailin hänelle mitä mielessäni näin ja toin malliksi yhden sinnepäin olevan mittasuhteita varten ja kas, pian sainkin kännykkääni kuvia purnukasta suoraan dreijan päältä tulleena. Näin heti että nyt osui nappiin ja kun työ oli poltettu ja lasitettu oli se ihan täydellisesti juuri se mitä olin etsinyt. Siis aivan täydellisesti! 

Nyt on hellan vierellä ihan just sen näköistä kun olin haaveillutkin ja kauhat ja lastat siististi ihanassa purkissaan, jonne mahtuvat juuri sopivasti ja tilaa on vielä parille uudellekin. 

Jos mielit itse dreijaamalla käsintehtyä keramiikkaa niin suosittelen katsomaan Hennan Instagramista miten taitava ja monipuolinen hän onkaan. Ja jos jotain tiettyä halajat niin suosittelen häntä erityisen paljon myös tilaustöihin. Kuten näistä kuvista näkyy, hän on todella loistava lukemaan asiakkaan toiveita. :-)

I've been craving for a certain looking pot for my spatulas and ladles but hadn't found a suitable one from anywhere. As I was wondering what to do about it I suddenly remembered my pottery teacher Henna Nivarpää-Ampuja, She's a master at the wheel and I could ask her to make me a pot I wanted. So I did and it became so, so perfect. She read me so right and the pot is exactly I was looking for!

Check out her Instagram here to see what else she can do.

Auringonlaskun aikaan

Kun ilta saa tulee puutarhaan aivan uusi tunnelma, kun sytytetään sinne valot. Siellä on siellä täällä puissa ja pensaissa vielä jouluvalot paikallaan joiden lisäksi kasvihuoneen pehmeä valo loistaa sen sisältä ympäristöön. Tummien pensaiden reunustama piha muuttuu iltaisin aivan omaksi pieneksi maailmakseen, salaiseksi paikaksi jonne muut eivät näe.

Kasvihuoneen pehmeä valo ei häiritse itse kasveja koska on värilämpötilaltaan niin lämpöinen. Vanhat hehkulamput sinnittelevät vielä vaikka muutama niistä on jo sammunut, mutta tykkään tuosta hämyisästä valosta  nyt niin paljon, etten ole kiirehtinyt vielä uusien ostamista. Hankitaan sitten kun tulee liian pimeää.

Piha on niin kiva ja tunnelmallinen ja se kuiskii juuri nyt korvaani, että "järjestä puutarhajuhlat tänä kesänä" ja luulen että kyllä on ihan pakko järjestää, kun puitteet ovat näin kohdillaan.

The garden by night. I still have some of the christmas lights in there and the green house has a set of vintage bulbs in it that share a warm glow around it in the warm summer night. I can hear the garden whispering to me to plan a garden party in there this summer, and you know what? I think I will do just that.