Kenkähyllypenkin synty

Kun olin tarpeekseni googletellut erilaisia kenkäsäilyttimien kuvia inspiraatioksi eteiseen, löysin silmiäni miellyttävän mallin ja aloin tutkia varastoistani materiaaleja sen toteuttamiseksi. Niitä sopivasti löytyikin sen verran ettei rautakaupasta tarvinnut tällä kertaa ihan hirveästi kantaa uutta puuta tätä varten.

Osa liimapuulevyistä on vanhoja keittiöhyllyjä kaappien välistä ja osa porstuassa olleen laatikkohyllyn kantta. On se hyvä etten suotta heitä hyvää materiaalia pois vaan säästän aina jos jotain muuta tekee. 

Malli on siis kasassa ja nyt on vaiheessa laittaa kansi ja koristelistat paikoilleen ja kuten kuvasta näkyy joudun tekemään kannen kahdesta palasta, mutta kun sellaiset palat minulla jo varastoissani on niin en viitsi suotta käydä uutta pitkää palaa ostamassa vain näön vuoksi. Luulen ettei kukaan muutenkaan huomaa lopputuloksesta että se ei ole yhtä puuta.

Nyt siis vain pikku nikkaroinnit vielä ja sitten kittaus, hionta ja maalaus niin sitten tässä on kyllä aika hieno kenkähyllypenkki, vaikka itse sanonkin.

Googled some photos, got an inspiration, checked I had most of the materials and got to work. Still need to make the top, put some moldings and paint it, but it's starting to look quite good already. The perfect shoe rack shelving to our tiny hall.

Kuopiosta ja kaapista

Ja nyt esittelyyn ne löydöt sieltä Kuopion reissulta sitten. Kiertelin sielläkin paljon, mutta ostelin tosi vähän, mutta se mitä ostelin olikin sitten sitä laadukkaampaa. Ensinnä tarttui mukaani vanha, käsinveistelty pieni puukaukalo. Se sopii oivasti pieniin mittasuhteisiini ja näyttää niin hyvältä missä päin huusholiani vaan.

Sitten löysin halvalla myös vanhan, ison vinttikaivon puuämpärin. Se on kuin tehty ensi kesän pensastomaatille, jonka jo sieluni silmin näen siinä kasvamassa. Tulee niin nätti kasvihuoneesta kun siellä tuollainen ruukkuna on.

Ja kolmas hieno löytöni on tämä vanha emalinen lampunkuuppa. Sille sain historiankin kaupan päälle ja sekös kuulkaa tekee tästä vieläkin hienomman ja arvokkaamman, kun tietää mistä tämä on. Myyjä kertoi pelastaneensa tämän roskakuormasta silloin kun Kuopion keskustasta puretiin Kuopion kulman vanha talo. Tämä on joskus ollut osa sen talon ulkovalaisinta, varsi ja lasikuuppa siitä ovat hajonneet, mutta se mitä on jäljellä saa vielä jatkaa elämäänsä minun hoteissani. Pidän siitä hyvää huolta enkä kajoa tuohon patinaan kun se on mielestäni niin sievä juuri noin.

Ja löydöistä remonttiin. Kaapin väri olohuoneessa on vihdoin alkanut vaihtua kun sain sekoiteltua siihen sopivan sävyn. Yritin päästä niin liki tuon vitriinin kulahtanutta väriä kun mahdollista, mutta koskapa siinä on patinoituneena niin monta elämän eri kerrosta en ihan välttämättä samaan päässyt, mutta aika liki kuitenkin. Pellavaöljymaalilla onneksi saa aikaan melkoisen mukavia sävyjä ja luulen että tästä tulee ihan oivallisen hyvä tuon toisen viereen. Pari kerrosta vaan pitää vielä laittaa ensin että tuo musta peittyy tuolta alta ja siihen mennee vielä viikko tai kaksi kun kerrokset kuivuvat välissä kunnolla.

Mutta nyt, alan rakentaa sitä kenkähyllyä eteiseen.

My fleamarket finds from Kuopio were not much but the more perfect for me and my household. The old wood tray is handmade and has a feel to it that I absolutely love. I also love the old well bucket, it's going to be so pretty in my greenhouse next summer with a tomato bush in it. The enamel lamp shade has a cool history, it used to be in a beautiful old wood building called Kuopionkulma that was demolished back in the day when they didn't appreciate old things. I'm glad the seller saved it from the skip and sold it to me now. I SO appreciate old things, especially with a history that I now know.

The painting of the black cabinet has also begun. Took me a while to mix the right tone first. I want it to look as same as possible with the glass cabinet. Not there yet though, still need a couple of more layers of that linen oil paint.

Paluu alkuperäiseen

Ja mihis se vitriini sieltä eteisestä uusien naulakkoratkaisujen tieltä sitten? No olohuoneeseen tietysti, siellä oli juuri sen vitriinin levyinen tila johon sitä oli aivan pakko saada sovittaa ja kas, sehän sopii niinko hansikas. Nyt se pääsee taas niihin hommiin mihin se on alkujaan tehtykin eikä tarvitse esittää olevansa jotain muuta.

Mitat ja lookki passaavat tuohon just noin, mutta yksi pieni tuunaus täytynee tehdä jotta tuo kokonaisuus tulee vieläkin paremmaksi. Tuo musta kaappi nimittäin on nyt aivan liian synkkä tuollaisenaan joten ajattelin hieraista sen maalilla saman sävyiseksi vaaleaksi kuin vitriinikin on. Se on jo ajatuksen tasolla niin herkullinen idea, ettei se voi mennä metsään. 

Oikein odotan jo että pääsen tuonne vitriiniovien taakse aarteitani nätisti asettelemaan, toiseen oveen täytyy vain lasi käydä ostamassa ensin, edellistä kun ei koskaan minun aikanani ollutkaan ja sitten minun täytyy keksiä minne ihmeen talteen laitoin tuon kaapin alaosan kiskot kun purin toisen oven irti naulakoksi asetaessani. Jossain hyvässä tallessa ne on kun ei vielä ole vastaani tullut.

Mutta ensin maalataan musta kaappi vaaleaksi ja laitetaan tietenkin myös se eteinen kuntoon ja, mutta on se hieno nyt kun se on taas vitriini.

The glass cabinet previously known as our coat rack moved to the living room and looks quite delicious there, don't you think. Fits the space perfectly, but the black cabinet next to it looks a bit too dark and gloomy now, so I'm going to paint it light, as the class cabinet is. I just know this idea is going to work out gloriously and make this dark corner of the room brighter.

Eteisen uusi tuleminen

Piti laittaa postausta niistä Kuopion kirpparilöydöistä, mutta en nyt millään malttanut kun on uusi inspiraatio viemässä taas. Kirppisostokset kerkiää kyllä, nyt on ihan pakko saada posmottaa eteisen uudesta tulemisesta ensin. 

Tällai kylmänä kesänä on eteisen edellinen naulakko ollut niin täynnä villavaatetta ja takkia että kyllästyin siihen ettei se näkynyt sen tavaravuoren alta laisinkaan. Pian vuoden ollut niin täynnä koko ajan että alkoi jo särkeä silmien lisäksi mieltä. Päätin löytää tilalle jotain parempaa ja sehän löytyikin melkein heti.

Tämmöi vanha, aiemmin kuulemma koulussa palvellut tappinaulakko on tuohon tilaan niin paljon passelimpi ja kun tämä kaunokainen mitoiltaankin kävi suoraan oli päätös sillä selvä. Tällainen se olla nyt pitää. Neljätoista pitkää tappia vetävät vaatetta siihen niin paljon ettei tosikaan eikä ole pelkoa siitä että tila loppuu ihan heti kesken.

Värin vaihdan vain uudempaan, ehkä johonkin vaaleaan ja alapuolelle rakennan ehkä itse jonkinmoisen kenkätelineen tai lokerikon tai penkin tai kaiken sen yhdistelmän niin jo on sitten nättiä eteistä tässä, vaikka kuinka kylmiä kesiä pitelisi ja pilkkihaalareita olisi täynnä tuo.

I was so sick and tired of the amount of coats (during this cold summer) on the previous coat rack we had in the hall, that I decided to try to figure out something more spacious to replace it. I didn't have to look for long when I found this beautiful vintage coat rack that suited the space perfectly. 

Now I just need to paint it over, a bit lighter and maybe build some cool storage bench below for the shoes and this space is going to be so pretty again, even with tons of coats hanging there.

Iso reissu, pienet ostokset

Ja meinasin sitten unohtaa laittaa tämän postauksen näistä reissuosteluista. Jotenkin olin niin tuudittautunut tuon edellisen postauksen kuvien tuijottelun jälkihurmokseen että ajantajuni katosi, mutta tässä tulee nyt.

Ihan hirveässä ostelutilassa en tuolla Juthbacka-markkinoilla ollut, odotukset olivat kovat ja tarjonta ihan mukavaa mutta silti olin vähän kriittisin silmin liikkeellä enkä sitten ostellut kovin paljoa. Enemmän keskityin vain katselemaan ja hypistelemään ja fiilistelemään kun ensimmäistä kertaa siellä olin. Ja hassua, että se mitä sitten intoudun ostelemaan oli numeroita. Vanha emalikyltti sekä ruosteiset virsinumerot lähtivät oitis mukaani. Hassua siksi, kun edelliseltäkin rompetorimatkalta ostelin numeroita.

Ja sitten ostin Vanhan Midgen. Sellainen puuttui vielä Barbie-kokoelmastani ja kun sattui sopuhintaan markkinoilla vastaan niin ostin pois kuleksimasta. Saa nukkekotiin taas yhden tädin, serkun tai muun hahmon vieraisille sitten jahka päätän kuka tästä tuleekaan.

Lundagårdin myymälästä oli ihan pakko ostaa yksi vanha hieno peltiloota työpöydälle liimapullojen säilytykseen. Niin ihanat kolhut ja patina tuossa etten voinut vastustaa. Näitä näkyy tuossa edellisessä postauksessa yhdessä kuvassa kasapäin ja tämä loota siinä korkeamman kasan päälimmäisenä.

Lundagårdin putiikista ostelin myös tämän vanhan emalilampun kuvun. Näitä minulle on jo pari aiemmin kertynyt ja tämän myötä saattaa olla tulossa pieni rypäsvalaisin jonnekin roikkumaan jahka paikka löytyy, josta tulikin mieleeni, etten olekaan muistanut ollenkaan esitellä teille osteluitani kun piipahdin Kuopion seudulla tässä pari viikkoa sitten. Sieltäkin nimittäin kivan emalikuvun löysin. No sellaista aihetta seuraavaan postaukseen sitten siis.

My shoppings from Juthbacka-fair and Lundagård shop. Funny how I was drawn to buy numbers again like I did the last time I was at a bigger fair. Must be some subconscious thing for me right now.

The enamel lamp shade will probably go on a hanging lamp with two other similar shades that I already have. 

I also found myself a new character to my barbie-house. This Midge doll will be a great cousin or  aunt for the family.

Parhautta Pietarsaaressa

Jos edellisessä postauksessa esittelemäni koti oli ihana niin tämä se kuulkaa on sitten yhtä ihana, ellei ihanampi, kun täältä saa tavaraa ostella mukaansa. Lundagårdin putiikki Pietarsaaressa sijaitsee idyllisessä puutalokorttelissa aivan keskustassa ja se jo ulkoapäin kertoo että sisältä löytyy ihanaa.

Ehdottomasti visiitin arvoinen paikka jos seudulla ikinä liikutte. 

Täällä tuli ihan pakostikin sellainen olo että halusin ostella kaikkea, niin houkuttelevasti oli esille laiteltu. Kiertelimme ja tutkimme jokaisen huoneen tarkkaan ja hypisteltiin ihan kaikkea ja hihkuttiin aina kun löytyi jotain hienoa (sitä tapahtui aika paljon). 

Päiviteltiin kilpaa myös sitä että miten voi olla noin hienosti laitettu kauppa! Kaikki oli jotenkin vain niin kauniin harmonisesti esillä ja tunnelma niin kotoisa ja lämmin. Jopa musiikki oli valittu tyyliin sopivaksi ja gramofonista hempeästi kaikuva viime vuosisadan alun jazz sai meidätkin välillä vähän kevyesti tanssahtelemaan.

Eikä kumpikaan tuolta tyhjin käsin ulos lähtenyt. Satuimme sopivaan aikaan ostoksille kun oli pieni alennusmyyntikin juuri silloin. Kollegani riehaantui enemmän ja itse ostelin vain pienesti, niin kuin itseasiassa koko reissultakin, mutta siitä lisää sitten taas seuraavassa postauksessa.

This Lundagårds little shop in Pietarsaari is the most beautiful little shop I've ever visited. So exiting and perfectly in harmony in every corner you look. Needless to say I didn't get out of there empty handed. More about what I bought from there and from juthbacka-fair in my next post.

Hyllyhurmos Purmos

Käytiin loppuviikosta Parolan aseman Katjan kanssa "pienellä" road tripillä juthbackamarkkinoilla Uusikaarlepyyssä. Koska matka täältä sinne on kovin pitkä ajelimme sinne jo edellisenä iltana ja saimme yöpyä matkailuautollamme maailman ihastuttavimman talon pihamaalla Purmossa. Kyseessä tietenkin Lundagårdin perheen koti, josta napsin mukaan muutaman nopean kuvan teillekin näytettäväksi.

Katja oli minua jo matkan varrella valmistanut siihen että heillä on sitten tosi, tosi nättiä, mutta siltikin hengitykseni täysin salpautui kun astuin heille sisään. Kaikkialla oli vain yksinkertaisesti niin ihanan näköistä.

Ihan käsittämätöntä mikä stailaussilmä Ajalla on ja ihan käsittämätöntä myös tuo hänen kykynsä löytää noin paljon aarteita. Kuolaa suupielistäni pyyhkien kuljin ympäriinsä tuolla ihastelemassa tuota kaikkea.

Ja kuten kuvista näkee, minut hurmasi erityisesti nuo ihanuuksia pursuilevat hyllyt. Näissä omissa pienissä neliöissä säilytys kun on se kaikkein tärkein funktio niin nuo todella iskivät tajuntaani tuolla. Sain tuolta niin paljon inspiraatiota omienkin pienten hyllyjen järjestämiseen ja ehdottomasti pitää laittaa nättejä säilytysasioita myös esille eikä vain piilotella niitä kaappien perukoilla.

Itse markkinoilta en ottanut yhden yhtä kuvaa, mutta Lundagårdin putiikilta sen sijaan monta. Esittelen ne seuraavassa postauksessani.

Iso kiitos vielä Ajalle perheineen, oli ihan valtaisa elämys päästä kylään!

OMG, big time! I got to visit Lundagårds home on my road trip to Juthbackamarknaden with Katja from Parolan asema. The place is just SO pretty with all the treasures in everyday life. Aja is just as good as styling as she is finding pretty things. Just look at these photos! 

I got so much inspiration from this visit. All the cool storaging on the shelves made me really think why I hide my pretty stuff in my closets. Need to work on that.