Keittiössämme oleva vanha 50-luvulta asti toiminnassa ollut hella on useimmille talossamme ensimäistä kertaa vieraileville ihmetyksen aihe, että oikeastiko muka kokkaamme moisella. Aina saan vastailla kysymyksiin siitä että onko hirveän hidas, vie varmaan tuhottomasti virtaa ja epäkäytännöllinen on oltava, koska eihän nyt hyvänen aika noin vanhalla siis VOI tehdä järkevällä tavalla hyvää ruokaa.
Ajattelinkin nyt kertoa vähän tuosta hellastamme, että miten se oikein toimii käytännössä kokkailla noin vanhalla ja vastaus on yksinkertaisesti, että aika lailla samanlailla kun uudemmallakin.
Toiset arvostavat helloissaan nopeutta ja tehokkuutta. Meillä arvostetaan luotettavuutta ja lempeyttä.
Hellan levyt ovat vähän hitaat lämpiämään, paitsi tuo yksi levy joka on vaihdettu pikalevyksi ja lämpiää nopsaan siinä missä uudemmatkin. (Meillä on itseasiassa tähän jemmassa jo uudet pikalevyt kaikkiin reikiin, mutta nuukina immeisinä vaihdatamme ne vasta sitten kun edelliset rikkuu.) Mutta en ole omassa käytössä huomannut että hella nyt mitenkään älyttömän hidas olisi. Tuskin koskaan on niin kiire kokkailla että se pääsisi häiritsemään. Tosin olen asiaan tässä yhdentoista vuoden kokemuksella tottunut ja arvostan sitä juuri noin. Uunikin lämpiää mielestäni ihan tarpeeksi nopeaan.
Se toinen kysymys oli siis että viekö tuhottomasti virtaa ja vastaus on etten tarkalleen ottaen tiedä. Meillä on keittiössä suora sähkölämmitys ja talviaikaan hellan lämmittäessä patterit eivät lämmitä ja toisin päin. Kumoavat siis toinen toisensa mikä tarkoittaa sähkönkulutuksessa plus miinus nolla.
Meillä on osittaisen puulämmityksen johdosta muutenkin keskimääräistä paljon pienemmät sähkölaskut niin koemme että varaa kyllä on käyttää vähän ahneempaa sähköhellaa jos niikseen tulee. Kesäisin kun taloa ei lämmitetä kokkaillaan muutenkin kevyemmin ja enimmäkseen pihalla jos säät sallivat. Eli emme ole huomanneet että tuntuisi juuri missään tämän käyttö.
Ja siitä kokkailusta, sehän ei ole ollenkaan epäkäytännöllistä tai hankalaa jos sen osaa. Minun mummollani oli tällainen samanlainen hella kun olin pieni ja mummon ruoathan ovat yleensä niitä maailman parhaita. No tällä hellalla ne ruoat tulevat melkolailla samanlaisiksi kun mummonkin tekemät aikanaan. Uuni hauduttaa meheväksi ja hella lämmittää herkulliseksi. Tosin vaikuttaa sekin kun rakkaudella laittaa (ja kermalla ja voilla).
Mutta siis hyvä hella on, erinomainen jopa. Mielestäni ihan luksusta kun saa tuota vielä käyttää, etuoikeus ihan. Kaikilla ei ole yhtä hienoa ja hyvää. Ja luotettava kun mikä, ei liikaa liikkuvia osia ja se mikä on tehty silloin muinoin on tehty kestämään. Ja kestäähän tuo, edelleen.
Kuvan pannukakku paistettu lusikka uuninluukun välissä ettei höyry tiivisty liikaa ja valuta vettä lattialle luukun raunasta ja ettei koko kakku tummu koska itse tykkään vaaleammasta ja poika tummemasta pannarista. Kolmosella esilämmitys parikymmentä minuuttia ja paistoaika vartti, sisälämpö lopussa noin 220 (minulla on mittari tuolla sisällä). Maku erinomainen ja koostumus täydellisen mehevä (on sitä kermaa ja voita). Sanoinhan että se on helppoa kun sen osaa.
Just praising about the old electric stove we have here and use daily. It's made in the late 50's and it was made to last. My late grandma used to have this stove when I was little and I remember her cooking to be the best in the whole world. Now that I have the same stove I know a part of her skills was a good stove and knowing how to use it. I just love this little gem and will never ever trade it for a new stove. I even have spare parts to it when and if the day comes that it stops working.
It's the best to make an oven pancake with a darker side for my son and a lighter side for me.
