Huoneesta toiseen II

Makuuhuoneen vähemmän esitelty osanen on tuo kultainen katto. Jäänne vuosien takaisesta erittäin epäonnistuneesta yrityksestä luoda itämainen, buduaarityyppinen lepotila. Syy siihen miksi katto on edelleen kultainen on yksinkertaisesti se, että joskus kun sen valkoisesta kultaiseksi maalasin huomasin että se nousi paljon korkeammalle tuollaisena. Valkoisella katolla matala huone tuntui vieläkin matalammalta. Ja koskapa en ole sitä jaksanut millään uudelleen maalata niin olkoot siis kultainen. 

Toinen asia jota ei välttämättä ole tullut kauheasti erikseen esiteltyä tässä huoneessa ovat nuo sirkusvalot. Nekin jäänteenä tuosta punaisesta tyylistä. Ne kiertävät koko katon ympäri ja ovatpa vielä himmentimen perässä niin että valoa saa aina juuri sopivasti. Pukeutumiseen paljon ja lepohetkiin hitusen. Talvisin pimeässä huoneessa ihan huiput jo yksin lämmitystehonsa ansiosta (20 x 25W), tosin eipä tuolla niin paljon oleilla että valoja ihan koko ajan polteltaisiin, mutta huiput valot joka tapauksessa. En voisi elää ilman.

The wide angle lens reveals more secrets from my house. the bedroom has a golden roof. A relic of a past, very unfortunate deco style. It's still golden because it looks so much higher that way and to be honest that color is actually not that golden even if it said so in the paint can.

The other thing you might not know is the rope lights I have there. they circle around the whole roof and there's a dimmer too. Such luxury to be able to have a lot of light when needed and less when not with a simple twist of fingers.

Huoneesta toiseen

Vihdoinkin osui kolme asiaa kohdalleen saman päivän aikana, nimittäin valo, siivous ja vapaa aika kuvaamiseen. Kävelin koko talon läpi laajakulma räpsyen ennen kun pöly taas laskeutui ja aurinko meni pilveen.

Napsin ennen sitä kuitenkin kuvia asioista joita ei täällä blogissa kovin usein näy. Tässä ensimmäisessä postauksessa lapsen huoneessa tv-tasona toimivan VW Kleinebussin perä auki. Harvinaista herkkua kun yleensä tykkään kuvata sitä luukku kiinni. Nyt näette että se kätkee sisäänsä vanhanmallisen telkkarin, videot (juu videot, joissa on kyllä dvd:kin) sekä äänentoistolaitteen (ja jostain syystä näköjään myös teippitelineen). Nämä ovat kaikki palvelleet lapsella jo vuosia ja koskapa yhä toimivat ei olla sitten päivitelty niitä uudempiin. Meillä ruukataan käyttää asiat ensin loppuun asti.

Huomenna lisää laajoja kulmia ja ehkä jotain muutakin.

Today it was perfect time to take some photos with a wide angel lens. The house was cleaned, sun was shining and I had all the time in the world. I shot the whole house and will show you the photos within the next few days. Here's the first ones from my sons room. The unusual thing in these photos is that he car booth door is open when it usually is closed in my pictures. 

Huippumallit

Katsokaa kuinka kauniilta nuo mallit näyttävätkään yhdessä ja miten hienon kokonaisuuden he muodostavat. Huippukuvaaja Mikko Rasilan Ninacolle ottamissa kuvissa täydellisyys on kyllä huipussaan.

Ja nyt te tietysti ihmettelette että miksi minä tämmöisiä kuvia täällä blogissani julkaisen? No siksi kun kaksi kolmesta kuvissa esiintyvästä huippumallista asuu meillä; nimittäin nuo jakkarat.

Mikko on hyvä ystäväni ja kuvauksia suunnitellessaan muisti että minulla olisi täydelliset jakkarat juuri näihin kuviin, joten lainaksihan ne oitis lähtivät tietysti.

Täällä kotona ollessaan he eivät ole ihan yhtä glamourisessa käytössä. Isältä aikoinaan perityt jakkarat ovat kovin arkipäiväisissä toimissa. Matalampi on makuuhuoneessa yöpöytänä ja korkeampi palvelee työhuoneessa, milloin istuimena, rappusena tai alustana jonka päällä voi jotain sahata. Mutta hauskaa että noilla on nyt toisenlainenkin elämä, olla ihan oikeat huippumallijakkarat! 

There's something of mine in those firs two beautiful photos taken by Mikko Rasila for Ninaco. The chairs. Mikko is a good friend of mine and when he was planning the photo shoot he remembered I'd have the perfect pair of stools for it. Of course I borrowed them to him and after seeing the result I started calling my stools top models too.

Viisi väriä: harmaa

Värihaasteen viides ja viimeinen väri on ehdottomasti harmaa. Eikä mikä tahansa harmaa vaan vanha harmaa. Vanhalla harmaalla tarkoitan sellaista sävyä joka on ajan kuluessa muuttunut jo hieman kellertäväksi tai kulunut käytössä.

Työhuoneessa tätä vanhaa harmaata on vähän joka nurkassa. On ihan oikeana vanhana ja sitten uudempana maalattuna harmaana. Kaikki harmaat sulautuvat toisiinsa sulavasti eikä mistään pistä silmään että sävyt ovat itseasiassa hyvinkin erilaiset keskenään, jokaisessa kun on kuitenkin se vanha kellerrys mukana.

Uusimpana harmaana työhuoneessa on tuo rakentamani kaappi jonka harmaan sävyn löysin suoraan värikartasta. Sen sävynumero on 4978, jos joku haluaa maalata kalusteensa oikein vanhan oloisella harmaalla niin suosittelen tuota.

The final color of the color challenge is grey. Not any grey but a vintage tone of grey. And what makes a grey toned vintage is a bit yellow in it as if time and dirt have stuck on it.
My work room is pretty much full of that vintage grey, some items original and some painted resently like the new cabinet I made for my dollhouse. If someone is looking for a really good vintage looking grey tone I recommend the color number 4978.

Must on tullu saippuahullu

Hurahdin joku aika sitten aivan totaalisesti ekologisempiin saippuoihin. Ensin innostuin niistä keittiössä, meillä kun tiskataankin käsin on sillä suuri merkitys millä aineilla sen tekee varsinkin näin talvisin. Menneinä vuosina oli käteni tähän vuodenaikaan aina sierrettyneet ja käsirasvaa meni tuubi jos toinenkin. Nyt kun saippuat ovat hellempiä ei käsieni nahka ole kärsinyt tiskaamisesta juuri ollenkaan. Ja vielä kun peseekin kätensä hyvällä saippualla pysyvät räpyläni onnellisina.

Minulla on aina keittiössä hyvä kokelma erilaisia tiskiaineita ja käsisaippuoita, koska toinen asia mistä noissa pidän valtavasti on juurikin ne tuoksut.

Olen ulottanut ekologisempaan saippuointiin pyrkimiseni myöskin pyykinpesu- ja huuteluaineisiin. Niitäkin kun nykyään alkaa olla jo aika kivasti markkinoilla. Itse rakastan aineita jotka myös tuoksuvat valtavan hyvälle. Tässä kokoelmassa ovat tuoksut kohdillaan. Miten hienoa onkaan että voin pestä lakanapyykin yhdellä tuoksulla, omat vaatteet toisella ja muun pyykin kolmannella. On varsin hauskaa että tässä perheessä tuoksuvat kaikkien vaatteet pestyinä erilaisilta ja luontoa säästäen tietty.

Saippuahulluuteni multihuipentuma on kyllä kokoelmani suihkusaippuoita ammeen reunalla. Siinä on tuoksu aivan joka lähtöön. Sopii niin miehille kuin naisille ja mihin vuodenaikaan tahansa. On kermaisempaa, öljyisempää, vaahtoavampaa ja hoitavampaa. On raikasta, hedelmäistä, neutraalia, mausteista, voimakasta, mietoa ja pehmeää. Joku voisi luulla että olisi vaikea päättää millä itsensä pesee tuota kokoelmaa katsoessaan, mutta minusta se on vain ihanaa kun voi valita tuoksunsa fiiliksen mukaan milloin mitenkin. Ja sekin että voi pestä koivet ja kainalot ja vaikka jokaisen varpaan välin eri saippuoilla, se on kuulkaas sitä arjen luksusta parhaimmillaan minulle. 

Ja koskapa saippua on ihan kulutustavaraa ei minua yhtään hävetä tällaisen kokoelman omistaminen, vaikka jotkut ovat pullomeriäni täällä käydessään päivitelleet. Lisääkin haalin jatkuvasti koska koko ajanhan noita menee.

Method tiskiaineita, käsisaippuaa ja pyykinpesuaineita sekä Lilly's eco clean tiski- ja pyykinhuuhteluainetta ja Maison Belle pyykinpesu- ja huuteluaineitta löytää suurimmista ja hyvin varustelluista marketeista.
Lilla Bruketin ja Terrible Twinsin saippuoita saa esim. Kettukarkki-shopista (sieltä on ostettu omanikin).

Burts Bees ja L'Occitane ovat tietääkseni ainakin Stockmann-tavaratalojen valikoimissa.

Dr. Bronneria myy mm. Ruohonjuuri.

Korres, Aesop sekä Mrs. Meyers ovat siskolta lahjoiksi saatu, ostopaikoista en täten tiedä tarkemmin.

Someone might say we have a lot of soap in this house. And that someone would be right about that. I've gone a little crazy with all the organic and semi-organic soap choises there is available today. I just love the smells and feels of differend soaps and couldn't imagine life without multiple soap options in every day life. That's the ultimate luxury for me, to be able to smell different depending of the mood I'm in without damaging the nature too much.

Varsin suloinen stoppi

Viime vuonna aloittamani keittiöremontti pysähtyi yllättäin heräteostoksena kirpputorilta löytyneen viehkeän vanhan lasikon vuoksi. Olin jo suunnitellut toisen puolen kaapistot sen mukaan millaisia kaappeja omistin kun tämä lasikko omituisine mittoineen tuli ja sekoitti koko suunnitelman. 

Mielestäni tällainen ehdottomasti kuuluu 50-luvun keittiöön, mutta en ole enää ollenkaan varma sopiiko se juuri minun keittiööni, ainakaan tällaisenaan. Vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja olisi toki muitakin, mutta olen jotenkin saanut sellaisen päähänpinttymän että keittiöön se olisi saatava.
Harkitsen aina tarkoin ennen kun lähden mitään vanhaa rikkomaan ja tämänkin kohdalla sitä vaihtoehtoa ei ole että pienentäisin tuota sahaamalla sen kahtia. Ennemmin rakennan uuden kehikon laatikoille kun pilaan alkuperäisen vain sen takia kun nyt tuntuu siltä.

Keittiöremontti siis odottaa sitä että päätän mitä tämän lasikon kanssa oikein teen. Tuossa tasolla se ei olein kovin kätevä ole. Saattaapa olla että tämä ei ole se oikea lasikko meille ja täytyy etsiä jotain sopivampaa tai sitten saan sen ahaa-elämyksen ja keksin tälle oikean, mitoiltaan sopivan paikan. Joka tapauksessa kiire remontin kanssa meni ohi, ennen kuin se ratkaisu löytyy.

Muutenkin kun aikani tutkin hyllyjäni huomasin että omistan aivan liikaa lasipurkkeja tarpeeseeni. Nyt odotankin kovasti että koska sisustusbloggaajakollegani innostuvat taas kirpputoria järjestämään. Täältä nimittäin olisi lähdössä aika lasti lasitavataa myyntiin jahka inventoin kokoelmani (kuvausta varten siirsin tuosta syrjään lähemmäs kymmenen purkkia).

The kitchen cabinet renovation stopped suddenly when I found this vintage set of drawers made of glass. This kind of set is very common in kitchens from the 50's in this country and since I have one I would want to fit it in my new vintage kitchen. But it just wont fit. Not as is and I really don't want to break this apart just to make it work for me. Of course there's always the possibility to just make a new frame for those drawers, but I haven't yet figured out just how to put it in my plan (since I already have the cabinets to make the renovation). So the renovation in my kitchen is stalled until I figure it out.

Entivanhaan ja nyt

Olen aina ollut kiinnostunut tavaroiden, ihmisten ja talojen historiasta. Minulle on ollut ihan lottovoitto jos olen ostanut kotiini jotain vanhaa ja samalla saanut tietää missä se on ennen ollut. Tämän talon osalta historia on ollut kuitenkin aika hämärän peitossa ennenko nyt.

Tutustuin kautta rantain talon rakentaneen pariskunnan lapsenlapseen ja sain häneltä kuvia ja tietoja talon vaiheista ja asukkaista vuosien takaa. Talo on siis ennen meitä ollut vain yhden perheen koti. Olen ollut aivan mykistynyt siitä onnesta että nyt vihdoin tiedän miltä täällä on ennen näyttänyt, millaisia ihmisiä täällä asui ja ennen kaikkea se että tämä on ollut rakastettu ja vaalittu koti ja mummola. Sain luvan kanssa jakaa muutaman kuvan kanssanne ja esitellä vähän teillekin että millaiselta täällä on näyttänytja kuinka hauskoja yhtäläisyyksiä huomasin meidän ja entisten asukkaiden olemisen välillä.

Jostain syystä tietyissä asioissa aika samankaltaisesti me täällä asumme, miten samoihin asentoihin olemme tietyt huonekalut laittaneet ja miten samoissa paikoissa viihdymme vaikka juuri mitään en edellisien asukkaiden mieltymyksistä tiennytkään. Niinkuin nyt tässä makuuhuoneessa. Ylemmässä kuvassa huone ennen ja alemmassa huone nyt. Sänky, valot ja yöpöytä aivan samoilla paikoillaan molemmilla perheillä.

Pihallakin olemme ihan melkein metrilleen samassa kohdassa viihtyneet, juuri tuossa portaiden edessä. Keinu ja pöytä aivan samoin päin. Meillä oli jopa samankaltaiset puutarhakalusteiden värimaailmat, tosin mieleni muuttui ja vaihdoin valkoisen tyylin myöhemmin rouheampaan, mutta kalusteiden asennot pysyivät edelleen samoina.

Ja taas olohuoneessa, juuri tuolla seinällä meidänkin iso sohva on ja nojatuoli siinä vieressä. Aivan kun tämä talo olisi sen meille kertonut että missä niiden kuuluu olla.  Oviaukko työhuoneeseen oli ennen isompi. Me pienensimme sitä hieman ja  laitoimme siihen pariovet tänne muuttaessamme.

Työhuoneemme ennen on ollut 90-luvulla hieman prameampi ruokasali  fiineine kalusteineen. Tuo kaunis tapetti seinissä oli vielä silloinkin kun me talon ostimme. Se sai vain valitettavasti lähteä kun lisäsimme hieman eristekerrosta talon sisäseiniin. Mutta selkeästi sama huonekasvimaku meillä on, minullakin on kultaköynnös tässä huoneessa ja rönsylilja keittiössä.

Keittiö on huoneista muuttunut eniten. Hella ja tiskipöytä ovat vaihtaneet paikkansa ja kaappitilaa tullut lisää. Nuo vanhat kaapit olivat vielä täällä meidänkin aikana, mutta olivat lastulevystä tehdyt ja jo aika huonoon kuntoon päässeet. Ja minähän omistin jo vanhat puiset keittiönkaapit ennenko tätä taloa oli edes ostettu, niistä rakennettiin sitten tuo nykyinen paremmin meidän tarpeisiin sopiva kokonaisuus. Mutta tunnelma on sama. Tuo on talon paras huone aamuisin kun kahvi tuoksuu ja aurinko saa ikkunoista sisään.

Talon vanha emäntä on ollut oikea viherpeukalo ja puutarhaihminen. Täällä on ollut aivan uskomattoman kaunis ja runsas puutarha isolla tontilla. Paljon kauniita istutuksia, kivillä rajattuja kukkapenkkejä (niinkuin mekin olemme tehneet) ja upeita syreenejä, omenapuita. ja marjapensaita sekä isoja puita. Ja kaiken kruununa nuo hurmaavaakin hurmaavammat humala-tai muut köynnökset talon seinissä, asia jota olen itsekin vuosien varrella miettinyt että pitäisikö laittaa tuohon olohuoneen kulmaan. Nyt en enää mieti, keväällä istutan kun siihen se kuuluu. Hieman harkitsen vielä tuota eteläpäätyäkin... Ihana olisi tuollainen kasvipinta ympäri talon.

Kyllä nyt on vielä paljon rakkaampi tämä talo, kun sen historiaa tietää. Ja tietää myös että ihan pieleen en ole tätä tuunannut ja sisustanut. Uskoisin että talon vanha emäntäkin, jos eläisi pitäisi siitä että pihalla on taas rehevä puutarha kolkon hiekkakentän sijaan ja että talossa eletään onnellista elämää.

We've lived in this house for nine years now and knew just about nothing about the history of this, until now. I met the granddaughter of the couple who build this house and she gave me some photos of how this place looked before. 

I was so overwhelmed of the beauty of the garden and the loving feeling there seemed to be. There was also some similarities of how we have placed our furniture here. I have always dreamed of a vine climbing the outside walls, and now that I know there used to be vines I decided I'm going to plant one when the spring comes.