Lattian kuivuessa

Teini-ikäisen huoneeseen piti saada jotain tämän nykyisiä lempiharrastuksia kuvaavaa rekvisiittaa. Poika on kalastusharrastuksensa lomassa kova skeittaaja ja sen pitäisi olla näkyvästi esillä myös huoneen uudessa sisustuksessa. Muistin varastoissani lojuneet isot puukirjaimet, niistä voisi muotoilla jotain joka on oikeaa alan sanastoa ja siitä syntyi sitten tällainen hauska kyltti. Melko "siisti" vaikka itse kehunkin. Toivottavasti poikakin tykkää (eikä pidä tätä liian pliisuna).

I had a bunch of wooden letters lying around and as I was thinking about some kind of a sign to my son's room I remembered them. He's a keen skater and I chose this word for the sign to try to please him and show some interest to his hobbies. (Hope he doesn't think I'm being lame.)

Puolivälissä

Kädet on rakkuloilla ja tikkuja on varmaan joka sormessa, mutta työ alkaa vihdoin kantaa hedelmää kun puolet lattiasta on kiinni ja vahattu. 

Suurintöisintä onkin yllättäen ollut vanhan purkaminen. Järjettömät naulat rutikuivassa puussa eivät ihan kiltisti irtoa ja siinä hommassa on muutamakin ärräpää lentänyt hikikarpaloista nyt puhumattakaan.

I've got countless blisters and splinters in my hands but the job is half way done. Back in the day they've used way too big nails and it's taking us longer than I thought to remove those old boards.

Pientä pintaremonttia

Minun on jo pidemmän aikaa pitänyt tehdä kevyt kosmeettinen ehostus lapsen huoneelle. Männä viikolla vihdoin tartuin toimeen ja aloin maalata huonetta uudella sävyllä. 

Pidemmän aikaa on myös pitänyt tehdä tähänkin huoneeseen oikea kunnon lautalattia, mutta urakan työläyden takia sitä ei ole edes harkittu ja varsinkaan nyt.

En oikein itsekään tiedä mitä tapahtui, mutta jostain syystä päätimme sittenkin tehdä sen lautalattian nyt. Ja vielä niin ettemme edes tyhjennä huonetta kokonaan. Näin ne remontit riistäytyvät käsistä kun ei ole tarkkana itsensä kanssa ja antaa miehensä yllyttää kaikenmoisiin hullutuksiin.

I was painting my sons room and was planning to do only that when for some weird reason got a huge inspiration to do fix floor as well. So my husband and I moved all the furniture to the other end of the room and started to remove the old floor. Crazy.

Sattuipa kerran kirpulla

Sattuipa kerran jokin aika sitten käydessäni kirpputoreilla, niinkuin niin usein on tapanani että silmääni osui jotain jota en ole koskaan ennen myynnissä nähnyt. 

A while ago as I was shopping at a fleamarket like I so often do that I saw something I've never seen for sale before.

Ja sattuipa sitten kun lähemmäs pääsin että tosiaan sellainenhan siinä oli, ihka oikeana. Siinä sitä sitten kääntelin ja katselin ja hintalappua etsin.

And I started to check it out, trying to find the price tag.

Sattuipa sitten että kun sen hintalapun hoksasin meinasi taju lähteä päästä. Peräti viisi kymppiä oli hintapyyntö tästä. Otin löydön mukaani ja marssin suoraan kassalle. Olisin ollut hullu jos olisin tämän jättänyt ostamatta.

And when I saw the price I almost fainted. It was 50 euros. I immediately bought this, I would've been crazy if I didn't.

Sattuipa sitten että tämä oli kyllä paras kirppislöytöni ikinä.  Ilmari Tapiovaaran Crinolette. Käytetty, kulunut, elämää nähnyt mutta ehjä. Vieläkin pyörryttää.

And here it is. By far my best find ever. Ilmari Tapiovaara's Crinolette chair. Used, shabby but solid and totally adorable. I still feel a bit dizzy thinking about my luck.

Leikkuulauta

No leikkuulauta siihen keittiölipastoon nyt sitten tuli. Idean sain oikeastaan samoin tein kun olin tuon aiemman postauksen aiheesta tehnyt. Tällainenhan tällaisessa pitääkin olla eikä mikhään muu. Onnekseni materiaalejakin löytyi vielä sopivasti ja lopputulema näyttää siltä kun se olisi aina ollutkin tuollainen.

And the kitchen drawer is finished. I added a cutting board that has a same kind of face as the rest of the drawers. The result looks like it's always been that way.

Kevennys

Ostin tämän vanhan lajittelijan jo kuukausia sitten ja keksinkin sille jo käyttötarkoituksen mutta aika ei ollut silloin vielä kypsä tämän esille laittamiseen. Nyt kun kevät vielä piilottelee jossain paksun pilviverhon takana kaipasin jotain raikastusta pimeään torppaani ja siinä sisustusta ideoidessani tuli tämä härpäke taas mieleeni.

I got this vintage collator a few months ago and figured a use for it and all but for some reason I just ended up putting it away. Today as I was planning on how to increase the light in my dark house I remembered it again.

Lehtitelinehän siitä tuli. Melko mielikuvituksetonta, mutta näin seinälle asennettuna hieman erilaista kuitenkin. Olin aluksi hieman skeptinen että mitenkähän nuo lehdet tuosta kippurasta asennostaan pitävät, mutta enhän säilö niitä siinä ikuisesti vaan ostelen uusia ja kierrätän vanhoja. Ja tarviiko niiden suoria ollakaan kun telineessä näyttävät kivoilta noin.

Yes it's a rack for magazines. I put it on the wall to make it a little different and it looks really good there. Makes the room a little bit more light and airy and is amazingly practical.

Hellan viereltä

Keittiön hellan vieressä on karu lipasto jonka entistämistä olen lykännyt menestyksekkäästi jo monta vuotta. Kai se menee niin, että kun tarpeeksi kauan jotain tuijottaa niin silmä tottuu eikä enää näe, että rumahan tuo oikeasti noin on. Huvittavin piirre lienee tuo suolasirotin tuossa välissä tukemassa koko rakennelmaa.

No onneksi tässä eräänä iltapäivänä se silmä sitten vihdoin aukesi.

In my kitchen there is an old drawer which I've been meaning to fix but just totally ignored it for years instead. This other day I finally had the inspiration to do something for it's almost hideous appearance.

Koskapa lipasto ei alkujaankaan ollut saman näköinen kuin muut keittiön kaapit en edes yrittänyt saada siitä samaa sarjaa niiden kanssa vaan pistin reilusti tyylin erilaiseksi mummon kalsarien värisellä maalilla ja vanhoilla lankavetimillä. Työtason virkaa hoitaneet vanhat leikkuulaudatkin vaihtuivat sopivaan liimapuutasoon. Ylimmäisessä lokerossa olisi tarkoitus jossain vaiheessa olla joko yksi oikein paksu leikkuulauta tai sitten pari pienempää, mutta sen päätöksen joudun lykkäämään siihen kunnes löydän ensin vaihtoehdot.

Mutta parasta lienee se että nyt ei lipastoa tarvitse enää piilotella häpeämässä pyyhkeen takana ja suolasirotinkin on vihdoin vapaa.

Because the drawer didn't have the same style as the rest of the kitchen I kept it different with creamy beige paint and metal wire handles. The surface is no solid wood instead of two uneven cutting boards. In to the top hole I'm planning a large cutting board (I just need to find one first).

But the best part is I no longer have to hide this behind the kitchen towel. And even the salt shaker is free from it's job now.