Gingham style

Kuin varkain on hiipinyt rakkaus ruutukuosisiin tekstiileihin sydämeeni, mutta sekös vaan on kuulkaa ihanaa, kun ihaniahan tuollaiset ruudukkaat kankaat ovat. Niin ihania, että niitä haluaa jo ruveta pukemaan päällensäkin. Tämän ruutumekon ostelin jo männä keväänä ja tuunasin sitä sen verran, että nappasin helmasta osan ja tein siitä taskut, koska minulla pitää aina olla mekoissa ja tunikoissa taskut - ei niitä muuten voi päällään pitää. (Mekko on merkiltään Monki.)

Ruudut ovat päätyneet sänkyynkin tämän vasta hankitun kuminauhalakanan muodossa. Just sopivasti, muttei yhtään liikaa ja toimii niin kivasti kaikenmoisten pikkukukkakuosieni kanssa ja tekee tuossa nukkujankin varsin onnelliseksi. (Tätä lakanaa löytyy nyt H&M Homesta, jos jollakulla heräsi himo samanmoiseen.)

Pyyhkeitäkin löytyy ruutukuosissa pariakin eri lajia. Tykkään pitää vessan käsipyyhkeinä näitä keveämpiä keittiöversioita, koskapa kuivahtavat niin paljon sukkelammin kuin paksummat varsinaiset käsipyyhkeet. Lämmin beige ruutu sopii myös mielestäni kivasti tämän vanhan oven ja ammeen päällä olevan puutarjottimen kanssa tuoden tilaan leppoisaa fiilistä. (Pyyhkeet osteltu pari vuotta sitten Rustan alelaarista.)

Olkkarissa kuvasin nämä kaksi tyynynpäällistä, jotka yleensä palvelevat kesällä terassin sohvalla istujien pehmusteissa. Nyt ei vaan ihan ole vielä terassikelit kohdillaan niin piti vaihtoehtoinen paikka näille keksiä. Toisen olen itse ommellut ja toinen löytyi kirppikseltä viime kesänä onnekkaasti sille kaveriksi.

Keittiössä on toinen setti ruutupyyhkeitä käytössä. Nämä metsästin pari vuotta sitten Citymarketista ja ajelin ihan toiseen kaupunkiin sitä varten kun oman kylän kaupassa ei ollut valikoimissa. Silloin oli ihan hirvittävä pakko saada keittiöön sopivat ruutupyyhkeet ja onneksi löysin, kun ovat vieläkin kivat käytössä. 

Mutta on meillä ollut ruutukuosia jo vuosikausia täällä, kun lapsella oli joskus teininä tällaiset vähän isommalla ruudukolla olevat pussilakana ja tyynyliina. Ne ovat täällä vieläkin tallessa ja välillä käytössä, mutta vain tällai toisinpäin, ettei toisen puolen iso tekstipainatus näy. Se oli sitä aikaa kun semmoiset olivat kovasti muodissa ja nyt eivät enää sitten yhtään. Mutta ruudukko on niin kiva, että seilaavat aina silloin tällöin käytössä sisustuksessa, kuten nyt vaikka tässä sohvalla ja kuten kuvasta näkyy miellyttää ihan selvästi myös perheen karvaisempiakin jäseniä.

Mutta ihanaa on kun on vähän pieniä ruutuja siellä sun täällä, se on jotenkin vana niin mukavan kotoisan ja leppoisan näköinen kuosi ja saa aina hyvälle tuulelle. Ehdottomasti lisääkin saa tähän huusholliin tulla jos vaan sellaisia sopivia ehdokkaita tulee jostain vastaan, jotka saavat sydämessä vähän läikähtämään.

I just love gingham and have gotten a lot of  different fabrics with it over the recent years.

Lasikko uudella lasilla

No nyt on uusi lasi paikallaan vanhan vitriinin ovessa.  Paikallinen lasiliike leikkeli sen pahvimallini mukaan ja minä askartelin sen paikalleen samoin tein, kun kotiin sen sieltä hain eikä kukkarokaan keventynyt kun kahdeksantoista euron verran, kun kuitenkin oli niin pieni palanen lasia kysesssä.

Nyt on hauskaa kun molemmista ovista heijastaa ja jo kaukaa näkee että lasithan ne siellä on Pysyy aarteet turvassa, eikä sisältö enää pölyty samaan tapaan, kun toisen puolen ilman lasia ollessaan. Rusettikin istuu niin kun pitää.

Olin ensin vähän jännittynyt, että miten saan kitit sitten nätisti siihen uuteen, mutta kun katselin tarkemmin tuota toista ovea, johon myös jossain kohti on uusi lasi vaihdettu, totesin, että yhtä nätisti saan kyllä varmasti laitettua, kun tuo edellinenkin tekijä on tuon kitin tuonne sorkkinut.

Ja niinhän se sinne tuli laitettuakin. Ajattelin, että pysyy lookki yhtenäisenä sitten molemmin puolin, kun näkyy selvästi tuo "käsityön jälki". Pyörittelin pellavaöljykitistä matosia, jotka painelin reunaan hyvin suurpiirteisesti, mutta sillai hyvin, että varmasti ajavat asiansa eivätkä liikaa vilku toiselle puolen.

Olin mitannut ja tehnyt pahvimallinkin niin hyvin hilkulle, että valmis lasi olisi voinut olla helposti millin isompi suuntaansa, mutta hyvä se on näinkin, kun justiinsa ulottui reunan yli joka puolella. Ainoa mikä oli vähän vaikeaa oli saada lasi asettumaan nätisti todella epätasaiselle pinnalle ilman suurempia kittimääriä sen alla. Toisen puolen lasissakaan ei ollut, niin pistin tähänkin puoleen niin vähän kun pystyin, ettei sitten näy liikaa etupuolelle ja eihän se lopputuloksessa sitten onneksi näykään.

Toinen hauska melkein källi oli, että onnistuin hukkaamaan lasiliikkeestä mukaan saamani lasituslangat ja kiireessä pistin sitten pienimmillä nauloilla mitkä varastoistani löysin, jotka vähän kitin alta vilkkuvat. Langat löytyivät vihdoin tänään keittiön pöydältä, kun aurinko paistoi sen verran kirkkaasti, että erottuivat sen puupintaa vasten, mutta vähän liian myöhään tälle hätähousulle.

Kaikesta kohelluksestani huolimatta lopputulos on mielestäni just niin hyvä ja hieno kun pitääkin olla. Jahka kitit tuolla rauhassa kuivettuvat pääsen vielä putsaamaan lasista kittiset sormenjälkeni, mutta koskapa eivät sieltä ihan hirveästi loistele niin asialla ei onneksi ole mikään kiire.

And the new glass is in the door. Looks almost identical to the previous glass job somebody has done to the other door at some point, so I'm very pleased with myself and the result.

Rusetti pisti toimimaan

Laitoin ystäväni tekemän ja joulun pönttöuunia koristamassa viettäneen ihanan messinkirusetin keittiön vanhaa vitriiniä somistamaan ja se näyttää siinä kyllä ihan yhtä syotävän söpöltä kun pönttöuunissakin. Kaukaa nopeasti vilkaistessa ihan kun lämmin auringonsäde siinä lasiovea vasten loistelisi.

Lähemmäs tullessa ihanuus sen kun korostuu, kun rusetin kevyesti patinoitunut pinta elää askelten mukana ja sitä onkin kiva käydä vähän hipelöimässä, jos ihan vierelle asti sattuu. 

Mutta yksi asia riipi ihan hirveästi silmiini, nimittäin tuo miten vinossa rusetti on, kun toisesta ovesta puuttuu tuo lasi. Millään en saanut sitä tuohon suoraan, kun tuo toinen puoli rusetista väkisinkin taipuu tuonne puuttuvan lasin taa. Niinpä tänään päätin, että tuolle lasi-asialle on vihdoin tehtävä jotain.

Olen jo ajat sitten tehnyt pahvista uutta lasia varten pahvisen mallin, mutten sitten jostain syystä saanut asiaa sen enempää etenemään. Malli on lojunut vitriinin takana piilossa ja ovi ollut ilman lasia, vaikka suurin työ asian eteen oli jo tehty. Päätin, että nyt asian on edettävä, kun ei kerta rusettikaan sen takia suorassa pysy.

Tartuin siis puhelimeen ja kilautin paikalliseen lasia pilkkovaan yritykseen ja iltapäivästä kiikutin pahvimallini sinne. Testasin vielä sitä ennen mallin varmasti sopivan oven aukkoon ja että siinä on sopivasti liikkumavaraa ympärillään, eikä mitään ole jäänyt huomaamatta tai mittaamatta sitä varten.

Lupasivat lasin olevan valmis huomenna, enkä enää kehtaa tänne tämän tunnustuksen postattuani varmasti jättää hommaa kesken, joten seuraavan kerran kun tätä vitriiniä täällä rusetteineen esittelen on toisessakin ovessa lasi paikoillaan.

Moved this beautiful brass bow from the tin oven in my study to this cabinet in the kitchen. It looks so good there, but there's one little thing bugging me - the missing glass on the door makes the bow go all wonky. So finally today I called the local glass cutting company and took that cardboard template I had made months ago there and tomorrow I'll get the new glass to be mounted there. No more excuses to fix this issue and the bow will look nice and straight when it's done.

Kirppislöytöjä Lahdesta

Piipahdettiin siskon kanssa pienellä kirppisvisiitillä Lahdessa tutkailemassa tarjontaa ja tulihan sieltä muutama hauska löytö minunkin tehtyä, vaikka odotukseni eivät näin helmikuun räntäkeleissä kovin korkealla olleetkaan. Mukava päivä oli kyllä ja vaikkei ihan jokikistä toria jaksettukaan koluta niin kaikkea kivaa kyllä näkyi Lahdessa myynnissä olevan, niiden perusteella joissa piipahdettiin.

Ensinnä bongasin tämän vanhan rottinkikorin Kisällistä kahdella kympillä. Siinä osui muotokieli, ikä ja koko just kohdilleen tarpeisiini ja vaikka siitä nyt puuttuukin kiinnittimet, niin toimii se silti vallan mainiona säilyttimenä asioille, jotka piiloon pitää saada ja näyttää upealta siinä toimessaan.

Sitten Launeen suurkirppikseltä silmiin osui tuo söpönen kukan muotoinen pieni lasikippo eurolla sekä tämä huvittavan sattumanvaraisesti tapitettu vanha naulakko kympillä. Ostelin sen ajatuksella, että sitä olisi kiva käyttää somisteena jossain kuvausjutuissa, mutta se on kyllä niin hilpeä, että jos sille jokin kiinteämpi paikka tästä huushollista löytyisi, niin en pistäisi sitäkään kyllä pahakseni.

Kyllä on ollut varsin kiva kirppiskuukausi tämä helmikuu minulle, toivottavasti jatkuu tämän vuoden löydöt yhtä runsaina ja kivoina tulevinakin kuukausina.

Travelled to Lahti with my sister and here are my finds from the fleamarkets we visited while there.

Eteisestä ennen ja jälkeen

Pitkästä aikaa tämä ennen-jälkeen postaussarja saa taas jatkoa ja nyt on vuorossa eteinen. Kaivelin kätköistäni kuvia eteisestä ennen ja blogini arkistoista tuoreempia kuvia jälkeen, koskapa täällä on tänään niin kauhian hämärää, ettei kuvaamistesta tulisi yhtään mitään.

Tämäkin tila muuttunut aika paljon siitä mitä se silloin pian kaksikymmentä vuotta sitten tänne muutettaessa oli, mutta perusasiat ovat edelleen samat, niin kun tämä portaikko ja paneeliseinät, eri värisinä vain. Hauska huomata nyt myös tuo, että täällä oli silloinkin jo matto portaissa, asia jonka tuohon lisäsin vasta pari vuotta sitten helpottamaan pikkukoirien kulkua liukkaalla pinnalla. On siis palattu entiseen ja jo silloin hyväksi todettuun siinä.

Ovesta sisään tullessa oli eteinen silloin muinoin remontin keskellä aina täynnä jotain tavaraa, joka oli johonkin suuntaan siitä kulkemassa. Vanha muovimattokin vielä paikoillaan lattiassa, tosin ei enää tämän kuvan ottamisen jälkeen kauaa. Siitä ei montaa hetkeä ollut siihen, kun noista lattioista löytyikin vähän isompaa korjausta vaativa yllätys ja muovimatto lähti muiden purkuroskien kanssa kaatopaikalle. Tuo lattian nykyinen kuviointi onkin ottanut mallinsa tästä vanhasta matosta, jota vielä porstuan lattiasta onneksi edelleen löytyy.

Olkkarin ovensuulta näytti eteisessä tältä samaan aikaan kuvattuna, kun tuo ulko-ovensuultakin otettu. Hajonnut vessanpönttö siinä hienosti esillä samoin kun säkillinen jotain remonttimujua. Ihan hurjan pimeältä näyttää tuo portaikko silloin kun siellä ei vielä ollut sitä uutta ikkunaa, jonka sinne pian kymmenen vuotta sitten asensimme.

Keittiön ovelta kuva on vielä vanhempi ja siinä näkyy edellisten asukkaiden aikainen peili ja puhelinpöytä. Hauskasti meillä samassa paikassa myös lipasto ja peili, mutta sekin vain siksi, että tuo tila portaikon vieressä on ihan selkeästi semmoislle tarkoitettu. Portaikon vanhat pystypuut joku irrotti lattioiden purun yhteydessä, luullen vissiin, että portaatkin pitäisi tuosta purkaa, mutta eipä olisi tarvinnut - eivät olleet lattialaudoissa kiinni laisinkaan nuo rappuset. Irrotetut puut katosivat kaatopaikalle samassa rytäkässä kun lähes kaikki talon aluperäiset lattialistatkin yli-innokkaiden siivouistalkoolaisten toimesta, joten tilalle laitettiin sitten vaan yksi paksu tolppa, semmoinen kun jostain valmiina sillä hetkellä löytyi ja siinä se on edelleen.

Kuvattuna niin, että koko keittiön ja eteisen välinen oviaukko näkyy näyttää lievästi sanottuna ennen kuvassa vähän ankealta nykyaikaan verrattuna. Mutta ei se ole tarvinnut kun vähän aikaa ja vaivaa ja rakkautta vanhaa taloa kohtaan niin johan on eri fiilis näissä tiloissa nyt. 

Some before and after pictures of our hall and staircase. It's almost a  wonder what a little time and tlc can do to a vibe in a house.

Lahjapeilin paikka

Pohdiskelin vielä lokakuussa, josko tämä siskolta synttärilahjaksi saatu peili sopisi jonnekin muuanne kun tänne pikkumakkariin. Mietin sen sovittelemistakin eri huoneisiin, mutta sitten jostain syystä en lähtenytkään sille tielle vaan annoin peilin olla tässä ja just näin.

Jossain vaiheessa tarkoitus oli ripustaa se vähän ylemmäs seinälle, mutta sekin sitten vaan jäi ja peili oli tuossa senkin päällä seinään nojaten ihan näihin päiviin asti, kunnes tässä eräänä aurinkoisena aamuna...

Vihdoin otin työkalut käteen ja pistin sen seinälle, sillä tässähän sen paikka on ollut ja tulee näemmä olemaankin. Mitä sitä suotta enää edes miettimään minnekään muualle, kun tähän se sopii niin oivallisen hyvin.

Ja nyt kun se on seinässä kiinni ja irti senkin pinnasta on kokonaisuus paljon kivampi ja kepeämpi. (Tosin kuvaaja olisi voinut keskittää senkin ja peilin paremmin kohdilleen, mutta menkööt nyt tämän kerran, eihän sitä aina voi ihan täydellistä ollakaan.) Tykkään myös nyt kun peili on vähän korkeammalla ja siitä näkyy erilailla huonetila, kun vinossa ollessaan, jolloin se peilasi pääasiassa katonlapetta.

Ja lopuksi vielä kuvakulma, josta paremmin hahmottaa kuinka pieniä ja sieviä nuo kalusteet tuolla makuuhuoneessa ovatkaan. Tilaa ei ole sängyn ja senkin välissä kun vähän reilu metri ja vähän sirommilla kalusteilla se ei näytä ahtaalta ja siinä on hyvin tilaa liikkua.

I had planned to try this mirror out in other rooms too, but then I just didn't. It stood here on the sideboard till the other day when I finally took out the tools and mounted on the wall. Now it has found its' place to stay in this house.

Löytöjä pääkaupunkiseudulta

Käytiin viikko sitten ystävän kanssa hulmuamassa vähän lähipitäjien kirppiksillä ja muilla ostoksilla ja vaikken yleensä ihan hirveästi löytöjä tuolta Helsingin puolelta ole kotiin kannellut oli tämä kerta iloinen poikkeus siihen ja mukaan lähti oikein kiva pieni läjä aarteita.

Nämä kaikki löytyivät Suutarilan kirppikseltä ja varsin kukkaroystävälliseen hintaan vieläpä. Söpön pieni kodintölkki, jollaisia olen keräillyt jo vuosia löytyi seitsemällä eurolla ja on niin hyväkuntoinen, kun olisi vasta puristettu muotoonsa.

Hauska messinkiämpäri maksoi myös seitsemän euroa ja oli ihan vastustamattoman hieno ja varmasti monikäyttöinen niin tottahan senkin kassalle kannoin.

Ja lopuksi vielä pari hömppälän kukkakuosista tyynyliinaa kaksi euroa kappale, jollaisia tarvitaan tässä huushollissa aina, kun haluan vähän vaihtelua sisustukseen. Tyynynpäällisiä ei siksi voi olla koskaan liikaa. 

Joten kannatti siis piipahtaa pitkästä aikaa myös tuolla etelämmässäkin ostoksilla, vaikka löydöt tulivatkin vain yhdeltä torilta. Mutta seura oli loistavaa ja reissu erittäin onnistunut muiltakin osin, joten nämähän vain kivasti kruunasivat koko päivän.

My recent fleamarket finds. A pristine old glass jar that I collect, vintage brass bucket and two floral pillowcases.