Aarteet tuulettumassa

Olohuoneen seinien maalausprojekti on edennyt parin päivän tauon jälkeen siihen vaiheeseen, että iso vitriinikaappi on siirretty pois tieltä ja sen sisältö säilötty väliaikaisesti tähän keittiön pöydälle. Aika hyvin sopii tämä läjä tähän halloween-teemaan just nyt korppeine ja pääkalloineen, mutta onhan tuolla seassa vaikka mitä muutakin aarretta ja ihanuutta, jottei se nyt ihan tyystin pelkkää kammoa ole.

Itse aina lahjakkaasti unhoitan mitä kaikkea kivaa omistankaan ja keräilijän sydäntä lämmittääkin aina, kun saa vähän penkoutua kokoelmiinsa. Näistä suurin osa kun vitriinin hämärässä säilössä on, niitä harvemmin näkee ilman, että ovia käy aukomassa, mutta nyt kaikki on esillä ja valossa ihailtavina - ainakin hetken.

Omia suosikkeja läjästä on vaikea valita, siellä kun on sekaisin omia perintöaarteita ja kirppislöytöjä. Harvinaisimmat tietty lähellä sydäntä, mutta yhtä lailla tykkään parista lasipurkista täynnä matkamuistohiekkaa kun esim. noista koulun opetusmalleista, vaikka hiekkojen alkuperää en tiedäkään kirppislöytöjä kun ovat.

Sydäntä lähellä on myös tämä joskus vuosikausia sitten akvaariokoristeeksi muotoilemani pääkallo, joka käytössä osoittautui ihan liian hyväksi alustaksi levälle, mutta hauska muisto niistä ajoista jolloin kotonamme oli parhaimmillaan jopa kuusi erikokoista isoa vesiastiaa asukkeineen. Tähän nykyiseen taloon kun muutettiin jäi se harrastus kokonaan ja siirryttiin enemmän näihin remonttihommiin hauskana ajanvietteenä.

Nyt pitää käydä kokoelma läpi myös sen osalta, että kaikista on hyvä pölyt pyyhkäistä ennen kun takaisin vitriinin suojiin ne pakkaan tuosta. Mutta sitä ennen on saatava yksi maalausurakka maalin ja siinä mennee vielä pitkälle huomisen puolelle ennen kun sinne asti pääsen. Siispä katsellaan tämä viikonloppu tätä läjää tässä pöydällä sitten ja mikäs siinä, onhan tuossa katseltavaa.

Emptied the livingroom glass cabinet on the kitchen table so I can move it and paint the walls behind it. I love how the things on this table really fit the halloween theme now, with all the sculls and other spooky things. It's always fun to see everything I've collected at once, I keep forgetting all the cool collectibles I own when it's stored inside the dark cabinet.

Seitsemäntoista

Niin se vaan meidän vanha chihuherra täytti eilen seitsemäntoista vuotta. Sen kunniaksi piti tietysti ihan pienen pienet juhlat järjestää, koska aika kunnioitettavat on nuo numerot koiran elämässä. Vanha herra itse ei enää kovin railakkaasti jaksa juhlia, joten kutsuimme kylään vain pari pikkukoiraa ja ihmistä, mutta juhlat olivat oikein mukavat näin pienemmälläkin porukalla.

Ja koskapa näin kunnioitettavaan ikään ehtinyt karvakorva ei saa enää itse rajoitetulla ruokavaliollaan ihan kaikkia herkkuja nauttia olimme laittaneet meille ihmisille kivan voileipäkakun jonka päältä kynttilät (tai tässä tapauksessa tähtisadetikut) polteltiin. Vanha poika ei välittänyt itse kakusta eikä tähtisateesta sen päällä vaan odotteli tuossa kärsivällisesti vain kuvanottohetken loppumista, jotta sai jatkaa kuulumisten vaihtoa vieraiden kanssa (lue: paineli päiväunipaikalleen välittämättä muista).

Mutta sitten kun kaivettiin koirien herkut esille oli vanhuskin taas vetreytynyt kuin nuoreksi jälleen ja osallistui nappuloiden heittelytuokioon yhtä innokkaana kun nuorempansakin, tosin helppoahan tuo kun tästäkin joukosta jo kolme neljästä on vahvasti seniori-ikäistä. Mutta onnellisin oli tuo harmaakuono (kuvassa ylinnä) kun bileet loppuivat ja hän pääsi taas takaisin omien vanhojen poikien rutiiniensa pariin eli tästä seuraavaksi iltapalalle, pissille ja nukkumaan.

Our old Chihuahua turned seventeen yesterday and we gave him a little party. 

Sesonkilakanat

Olen jo vuosia haaveillut täydellisestä joulupetauksesta. Siis sellaisesta, että olisi petivaatteet ihanan vihreät ja jouluiset ja jos mahdollista jotenkin myös kuvioitu jouluisasti. Onhan noita kaikenmoisia joululakanoita ollutkin markkinoilla, mutta mikään ei koskaan oikein iskenyt kunnolla, kunnes törmäsin ihan täydellisiin tyynyliinoihin ja koko petaus loksahti saman tien kohdilleen.

Täydelliset tyynyliinat ovat nimittäin nämä Garbo&Friendsin rosmariineillä kuvioidut ihanat musliinityynyliinat, joissa natsasi kuvion, materiaalin ja värin lisäksi myös kokovaihtoehdot isoihin 50x90 tyynyihimme. Ihastuin niin noihin vihreisiin oksiin, jotka omissa silmissäni käyvät täydellisesti myös havunoksista, itse asiassa jopa enemmän kuin rosmariinin kokonsa puolesta, että tilasin ne itselleni salaa jo syyskuussa.

Sitten kävin vähän kangaskaupoilla ostamassa palalaareista pikkukukkaisia puuvillakankaita ja pätkät valkoista musliinia, jotka lykkäsin ensin pesukoneeseen Dylonin oliivinvihreän väripatruunan kanssa ja sitten ompelin niistä päälliset takatyynyihin, yhteen normityynyyn ja tein niistä kaupan päälle vielä yhden pussilakanankin, joka näkyy tuossa sängyn jalkopäässä. 

Yhdistettynä pellavanväriseen pussilakanaan koko setti on silmiini nyt ihanan lämmin ja kutsuva ja käytössä ihan mielettömän mukava, etten voi olla muuta kun tyytyväinen. Tuonne on niin mahtava iltaisin käpertyä erilaisten kuosien, pintojen ja värien sekaan, että nukkumaanmenosta on tullut ihan lempipuuhaa viime aikoina. Harmittaa aina niinä päivinä kun setti on pyykissä ja joutuu "tavallisten" värisissä lakanoissa nukkumaan, että pitänee tuunailla joku toinenkin setti piristämään alkavan talvikauden harmautta.

Been wanting a Christmas bedlinen for years but hadn't found any until I came a cross these beautiful Garbo&Friends muslin pillowcases with rosemary print on them. To me it looks a lot like spruce twigs too. I paired them with my diy pillowcases and a single duvet cover that I made from discount cotton pieces that I dyed with Dylon's olive green. With a linen colored big duvet cover the set looks now beautifully festive, warm and comfy and I couldn't be happier.

Pimeästä pimeämpää

Tuntuu vähän hölmöltä, että kun on jo tosi pimeää niin laitan lisää pimeää pistämällä ikkunaan paksun samettiverhon. Mutta sille on syynsä, että verhon tuohon nyt halusin. Siinä nimittäin sohvalla istuessa kylmimpinä aikoina vuodesta käy hieman veto istujan niskaan vanhasta ikkunasta ja ajattelin kokeilla miten paksu ja vanha samettiverho siihen asiaan auttaisi. Verhoa varten sävytin kirppikseltä hankitun vanhan puisen verhotangon sopivammaksi Osmon antiikkitammen värisellä puuvahalla ja kiinnitin sen ikkunan päälle.

Sopivan väriset amettiverhot oli jo omasta takaa, kun vuosia sitten tykkäsin niitä melkein joka huoneessa käyttää, mutta jotain uudistusta niille kaipasin. Keksinpä siis laittaa niihin tuollaisen hauskan pampulanauhan toiseen reunaan vähän niin kuin leikkisäksi lisäksi, koska uuden seinäkuvion myötä huoneen tunnelma on muuttunut niin paljon rennomman romanttiseen suuntaan. Hauskaa oli, että olin ihan varma etten löydä just noiden vanhojen verhojen sävyyn sopivaa pampulanauhaa mistään ja sitten se tulikin heti ensimmäisenä vastaan Tampereen Vaahtomuovin sivuilta.

Nyt on vasta ensimmäinen verho paikoillaan. Ajattelin toiseen ikkunaan laittaa vielä toisen, mutta kumpaakin tulee siis vain yksi verho, koska muutoin tämä huone muuttuisi aivan liian pimeäksi. Joku systeemi täytyy myös keksiä sohvan ja seinän väliin, ettei verhot liiskaudu sitten sinne jumiin, kun tarkoitus on, että niitä voisi tuossa käyttää ja vetää auki ja kiinni miten tarvitsee.

Maalausprojekti etenee myös oikein mallikkaasti ja olen päässyt jo toisen ikkunan ohi ja yli puoleen väliin koko huonetta. Pahin on kuitenkin vielä edessä kun olohuoneen suuri myrkkyvitriini pitää siirtää pois edestä, jotta pääsen sen seinän kimppuun sen takana. Mutta sitä ennen kerkesin vihdoin laittaa sen lupaamani ohjepostauksen savimaalauksesta sapluunan avulla kiinnostuneille. Sen löydät tästä linkistä tai katsomalla edellistä postaustani . Lisään sinne vielä tietoa (tai muokkaan paremmin kuvaavia kuvia) jos ja kun jotain oleellista tässä vastaani vielä tulee. 

I wanted to try curtains in this room again. I had them here years ago, but they make the room so dark that this time I opted putting up only one curtain per window. I spruced it up with a fun pom-pom fringe and it looks so cute in his newly romantic feel that I have in this room with the pattern s on the wall.

The paint project is progressing nicely all though there's still almost half a room to do and a huge cabinet needs to be moved out of the way next.

Savimaalaus sapluunalla ohje

Tarvikkeet savimaalaukseen ovat hyvin yksinkertaiset. Hyvän savimaalin lisäksi tarvitset vain sapluunan, maalarinteippiä ja pienen vaahtomuovitelan kaukaloineen.

Jos valmiit savimaalisävyt eivät hotsita, voit sävyttää oman värisi valkoiseen pohjaan valmiilla pigmenteillä. Myös jo valmiin sävyn muuttaminen pigmenteillä onnistuu. Itse tein oman sävyni niin, että sekoitin keskenään valmista harmaata (wells grey) ja valkoista ja lisäsin siihen okrankeltaista pigmenttiliuosta saaden tulokseksi hyvin lämpimän kuvissa näkyvän kellanharmaan sävyn.

Maalaus savimaalin kanssa on hyvin helppoa ja anteeksiantavaa sillä täysin vesiliukoisena kaikki isommat virheet voi vain märällä rätillä hinkuttaa pois ja tehdä uudestaan. (Maali kestää kuivuttuaan seinissä hyvin kevyet kostealla pyyhkäisyt.)

Maalaus kannattaa aloittaa jostain hyvin suorasta kohdasta. Merrkkaa vaikka laser-vatupassilla seinään suora linja johon kohdistaa ensimmäinen rivi. Itse tykkäsin tehdä riveittäin ylhäältä alaspäin, mutta ihan hyvin voi tehdä myös alhaalta ylös tai vaakaan, mikä itselle tuntuu mukavimmalta. Älä kuitenkaan aloita kulmasta, sillä se on vaikein paikka ja on hyvä hankkia ensin kunnon näppituntuma maalaamiseen ennen kun siihen kohtaan joutuu.

Kaavain asettuu aina niin, että osa kuvioista menee päällekkäin, näin se on aina helppo kohdistaa paikoilleen. Välillä saattaa kuitenkin käydä niin, että valmis kuvio ei ihan joka kohdasta täysin istu kaavaimen alla, silloin kannattaa pistää se niin, että suurin osa sivusuunnan kuvioista istuu, ylä- tai alapuolen kuviot on helpompi sitten muokata valmiissa seinässä jos vähän hutiin menee.

Kaavain laitetaan kunnolla kiinni sivuistaan maalarinteipillä ja sen jälkeen sen yli telataan maalia vähän kuvioiden myötäisesti, jottei sitä suotta rullata vastakarvaan ja maalia eksy sapluunan reunojen alle. Telassa kannattaa olla sopivan runsaasti maalia, jottei kuviota tarvitse hangata liikaa (tämä myös estää liikojen menemistä reunojen alle).

Myöskään tuossa sivussa olevan jo maalatun kuvion päälle ei kannata suotta laittaa enää uutta kerrosta maalia, sen enempää mitä tuohon uuden ja kuivan kuvion liittymäkohtaan tarvitsee.

Kun kuviossa on tarpeeksi maalia sapluuna irrotetaan siitä ylös tai alas nostamalla ja laitetaan hetkeksi sivuun kuivumaan. Kuvioiden seinässä annetaan kuivahtaa niin, ettei kädellä koskiessa maali enää tartu sormiin ennen uuden kuvion maalaamista.

Kun sapluuna alkaa tuntua vähän painavalta ja siinä on niin paljon maalia, että kuvioiden telaaminen alkaa käydä työlääksi, eikä kuviosta tule enää siisti, on aika pestä sapluuna.

Liota sapluunaa kylpyammeessa tai lavuaarissa kädenlämpöisessä vedessä noin vartti - puoli tuntia ja huuhtele irronneet savimaalit pois. Sen jälkeen kuivaa sabluuna hellästi pyyhkeellä painamalla tai anna kuivua vapaasti roikkuen ja voit jatkaa hommia.

Lattiat ja katonrajat

Kun poistaa kaikki jalka- katto ja ikkunalistat  on maalaaminen niiden lähellä näin helppoa. Anna sapluunan vaan vapaasti levätä lattiaa vasten ja telaa kuvio seinään sille korkeudelle, minkä lista sitten peittää. Sapluuna ei kestä taittamista, joten älä väkisin paina sitä liian tiukasti seinän ja lattian kulmaan.

Katonrajaan maalatessa veltto sapluuna kannattaa tukea vaikka pahvilevyllä, jonka päällä se lepää nätisti kun maalaat puuttuvia kuvionpätkiä ylöspäin.

Kulmien maalaus

Kulmien maalaaminen sapluunalla siististi on lähes mahdotonta syystä, ettei sapluuna kestä taittamista terävään kulmaan menemättä siitä pilalle. Siispä minä olen maalannut ne niin, että molemmin puolin telaan kuviot seinään sapluunan ollessa kiinni seinässä kulman kohdalta löysästi irrallaan. 

Kun olen telannut maalia niin liki kulmaa kun se on ollut mahdollista sapluunaa taittamatta olen maalannut jäljelle jääneet aukot umpeen ihan käsityönä pientä sivellintä avuksi käyttäen. 

Liian tarkka en edes ole ollut vaan olen tyytynyt hyvin suurpiirteisesti yhdistettyihin kuvioihin, koska ne eivät valmiista seinästä juurikaan paista tuolta katsojan silmiin, mutta nurkka näyttää ihan sievältä ja siltä kun se olisi alunperinkin tehdy sapluunalla kokonaan.

Kulmissa, katonrajassa tai lattiaa vasten voi tulla mitä mielenkiintoisempia tilanteita vastaan sen suhteen, että sapluunaa ei mitenkään päin saa paikalleen taittumatta monesta kohtaa kuvioita kohdistaessa. Silloin kannattaa maalata yksi kohta kerrallaan ja vain niistä kohden, johon sapluunan edes vähän saa laitettua, ja korjata lopputulos siveltimellä. (Tähän olen hyväksi avuksi havainnut myös sen, jos ne kohdat tekee hyvin paksussa maalissa olevalla paljon käytetyllä sapluunalla, se ei taitu niin herkästi vahingossa, kun paksu maalikerros tekee siitä hieman sopuisamman.)

Löytö listojen alta

Parin rokulipäivän jälkeen on olohuoneen maalausprojekti edennyt jo ikkunan kohdalle. Homma on edelleen aivan hauskaa, kun muistaa vaan pitää sen kiireen poissa. Mutta nyt kun tuo sohva on siirretty edemmäs seinästä, jotta välissä mahtuu puuhaamaan on koko muu olohuone pakkaantunut ihan liiaksi toiselle reunalle ja se kiire alkaa taas nostella päätään, kun haluaisi saada tavarat nopeasti takaisin paikoilleen. Mutta olen koittanut nyt vain ottaa lungisti ja sietää sen, että olohuoneessa on nyt hetken ahdasta.

Ja kun tälle seinälle pääsin ja aloin listoja naputella irti, niin arvatkaapa kuinka paljon alkoi naurattaa?

Olin nimittäin ollut oikein kunnon laiskimus silloin joskus vuonna 2010, kun aiemmat tapetit otin pois ja maalasin seinät siniharmaiksi. Listojen alta paljastui nyt nimittäin hienot vanhat tapetit kauniisti veitsellä leikattuina. Nauratti hetken niin, ettei meinannut tulla hommista mitään, mutta päätin silti, että en ala niitä nytkään sieltä liottelemaan vaan jätän sinne muistoiksi menneestä ja omasta laiskuudestani, siellähän ovat niin hyvin piilossa olleet tähänkin asti.

Minulla on hauska tapa roikottaa sapluunaa työn lomassa aina jossain lähellä tuollaisessa itse tekemässäni sukankuivaustelineessä, joka on siis ihan vaan vanha henkari jossa on pyykkipojat ketjuilla kiinni. Se on kauhean näpsä, kun sapluuna kuivahtaa siinä nopsaan ja siihen voi jättää kaikki teipinpalasetkin valmiiksi kiinni. Nyt on onnekkaasti tuossa ikkunassa joulukoristeen koukku sopivassa paikassa ja sapluuna pysyy siinä oikein mallikkaasti käden ulottuvilla. 

Kun pääsen huomenissa tuon nurkan yli niin koitan alkaa koostaa sitä kunnollista ohjepostausta tästä projektista. 

The progress in the livingroom so far. I laughed so hard when I found those old wallpapers under the moldings. I had left them there back in 2010 when I took the wallpapers out and painted the walls instead. Lazy me, but I didn't feel like removing them this time either, so I just left them there as a reminder from the past.

Kuviomaalaus edistyy ja alustavaa ohjetta

Vähän kerrallaan olohuoneessa kuviomaalaus täyttää seiniä. Olen päässyt jo ohi ensimmäisen nurkan ja alkanut siirtyä seuraavalla seinällä kohti ikkunaa. Homma on ihastuttavan hidasta, mutta eri kivaa tekemistä kun kotona on muutenkin pakko möllöttää just nyt. Maalaaminen ei ole rasittavaa muilta osin, kun odotella, että edellinen kerros kuivahtaa sen verran, että uuden voi laittaa. Siinä kun tuppaa usein odotellessaan unohtamaan mitä olikaan juuri tekemässä ja joskus nuo ajat saattavat siis vähän venyä. Mutta haitanneeko tuo jos ei kiire ole ja minullahan ei ole.

Huoneen tunnelma muuttuu tosi lujaa kuvioiden myötä ja kuten mielessäni toivoinkin alkaa kaikki näyttää tosi hyvältä yhdessä kokonaisuutena. Kyllä se vaan niin on, että valkoiset seinät ovat ihan hirveän tylsät kun tämmöiseen vertaa. Olin alussa tosi krittinen tuon maalausjälkeni kanssa, mutta nyt olen antanut sille piut paut ja katson vain kokonaisuutta kauempaa. Kukaan tuolta mitään stipluja huomaa ja jos huomaakin on se vika silloin katsojassa, kun liian tarkkaan jaksaa tihrustaa.

Laitan tähän hätähousuille vähän ylimalkaista ohjetta siitä miten minä täällä tätä hommaa teen.Kokoan näistä homman vähän edistyessä pidemmälle tarkemman ohjeen omaan postaukseen, jossa sitten mm ohjeet kulmien maalaamiseen ynnä muuhun tärkeään, mihin olen tässä työn touhussa törmännyt. Mutta tässä siis ihan vaan nämä perusjutut, eli miten tämä sapluuna käytännössä toimii.

TOIM HUOM, nämä ohjeet ovat siis VAIN savimaalille. En tiedä miten sapluuna tavallisen maalin kanssa toimii.

Sapluunan kohdistaminen valmiiseen kuvioon seinällä on varsin helppoa. Siihen vaan asetellaan valmiin kuvion päälle niin, että aukoista pilkistää pääasiassa vain maalattua pintaa. Itse en ole ollut tuonkaan kanssa niin turhan tarkka, koska välillä voi vähän seinän muodot tai muut aiheuttaa lievää heilumista tuolla, kunhan suurin osa osuu tarkasti, lopputuloksesta tulee aivan hyvä.

Kun sapluuna on kiinnitetty hyvin kulmistaan maalarinteipillä seinään alan rullata siihen maalia pienellä ja halvalla vaahtomuovitelalla. Pieni ja halpa on just hyvä siksi, koska tuo rimpulavarsi ei anna minun painaa telaa liikaa jolloin maalia ei mene myöskään liikoja sapluunan alle. Pienellä telalla saan myöskin maalatua vähän kuvioiden myötäisesti, joka sekin auttaa siihen, ettei maalia juurikaan mene sinne minne ei pitäisi.

Oikeassa ohjeessa tässä käytettäisiin jotain töpötintä, mutta itsellä ei töpöttelytekniikat toimi ja telalla tulee heittämällä nätimpää jälkeä.

Maalaan aina vain puhtaat aukot sapluunasta ja laitan hyvin vähän jo olemassaolevan kuvion päälle. Tällä savimaalilla se ei näy onko maalia seinässä yksi vai kaksi kerrosta, mutta kuten tuossa aiemmin mainitsin en suotta halua sotkea jo valmiita kuvioita jos sapluuna ei osu ihan täydellisesti paikoilleen.

Sitten irrotan sapluunan heti maalatusta pinnasta poistamalla toisesta reunasta teipit ja nostamalla sen yhdestä reunasta kokonaan irti ja hellästi nykäisemällä yläreunan teipit mukaan. 

Sitten ripustan sapluunan kuivumaan ja odottelen, että seinässä oleva kuvio kuivahtaa sen verran, että uuden kuvion voi maalata edellisen jatkoksi. (Kuvassa juuri maalattu näkyy tummempana kun muut kuviot.)

Jos kuvio vähän sotkeentuu tai menee tukkoon en siis yleensä välitä siitä, mutta jos siitä joku kohta menee ihan täysin piloille tai leviää muodottomaksi saatan pyyhkäistä sen kokonaan pois ja laittaa siihen sapluunalla uusiksi. 

Savimaali on paksua tavaraa ja kuivuttuaan muodostaa sapluunaan herkästi paksun kerroksen, että välillä se täytyy käydä liottamassa auki. Vartti kylyammeessa likoamassa yleensä riittää ja kevyt suihkuttelu lämpimällä vedellä irrottaa liiat maalit. Sitten vaan hyvän kuivatuksen kautta sapluuna seinälle ja taas pysyy kuviot nätisti auki, ainakin neljän - kuuden käyttökerran ajan.

P.s. En käytä enää sprayliimaa sapluunan kiinnittämiseen. Käyttämäni liimalaatu teki taakse liian paksun kerroksen johon savimaali tuppasi tarttumaan kuvioiden reunasta ja paksuuntamään koko sapluunan ihan liiaksi ja liian nopeaan. Vietin monta tuntia käsin rapsuttelemalla pahimmat tahmeat liimamaalipaakut taustasta irti ja nyt toimii vallan mukavasti ilman liimoja, kun tekniikka telalla maalaamiseen on hiottu huippuunsa. 

Made some progress with the paint job over the weekend. It is slow when I need to wash the stencil after every sixth use or so. The clay paint makes it way too thick to use when the paint dries on it several times, but luckily it's totally water soluble so the cleaning is really easy with just water. It's also handy if I make a mess, I can just rub the messed up part away with damp cloth and print the pattern on it again.