tiistai 21. maaliskuuta 2017

Hella Hellanen

Keittiössämme oleva vanha 50-luvulta asti toiminnassa ollut hella on useimmille talossamme ensimäistä kertaa vieraileville ihmetyksen aihe, että oikeastiko muka kokkaamme moisella.  Aina saan vastailla kysymyksiin siitä että onko hirveän hidas, vie varmaan tuhottomasti virtaa ja epäkäytännöllinen on oltava, koska eihän nyt hyvänen aika noin vanhalla siis VOI tehdä järkevällä tavalla hyvää ruokaa. 

Ajattelinkin nyt kertoa vähän tuosta hellastamme, että miten se oikein toimii käytännössä kokkailla noin vanhalla ja vastaus on yksinkertaisesti, että aika lailla samanlailla kun uudemmallakin. 
Toiset arvostavat helloissaan nopeutta ja tehokkuutta. Meillä arvostetaan luotettavuutta ja lempeyttä.
Hellan levyt ovat vähän hitaat lämpiämään, paitsi tuo yksi levy joka on vaihdettu pikalevyksi ja lämpiää nopsaan siinä missä uudemmatkin. (Meillä on itseasiassa tähän jemmassa jo uudet pikalevyt kaikkiin reikiin, mutta nuukina immeisinä vaihdatamme ne vasta sitten kun edelliset rikkuu.) Mutta en ole omassa käytössä huomannut että hella nyt mitenkään älyttömän hidas olisi. Tuskin koskaan on niin kiire kokkailla että se pääsisi häiritsemään. Tosin olen asiaan tässä yhdentoista vuoden kokemuksella tottunut ja arvostan sitä juuri noin. Uunikin lämpiää mielestäni ihan tarpeeksi nopeaan.

Se toinen kysymys oli siis että viekö tuhottomasti virtaa ja vastaus on etten tarkalleen ottaen tiedä. Meillä on keittiössä suora sähkölämmitys ja talviaikaan hellan lämmittäessä patterit eivät lämmitä ja toisin päin. Kumoavat siis toinen toisensa mikä tarkoittaa sähkönkulutuksessa plus miinus nolla.
Meillä on osittaisen puulämmityksen johdosta muutenkin keskimääräistä paljon pienemmät sähkölaskut niin koemme että varaa kyllä on käyttää vähän ahneempaa sähköhellaa jos niikseen tulee. Kesäisin kun taloa ei lämmitetä kokkaillaan muutenkin kevyemmin ja enimmäkseen pihalla jos säät sallivat. Eli emme ole huomanneet että tuntuisi juuri missään tämän käyttö.

Ja siitä kokkailusta, sehän ei ole ollenkaan epäkäytännöllistä tai hankalaa jos sen osaa. Minun mummollani oli tällainen samanlainen hella kun olin pieni ja mummon ruoathan ovat yleensä niitä maailman parhaita. No tällä hellalla ne ruoat tulevat melkolailla samanlaisiksi kun mummonkin tekemät aikanaan. Uuni hauduttaa meheväksi ja hella lämmittää herkulliseksi. Tosin vaikuttaa sekin kun rakkaudella laittaa (ja kermalla ja voilla).

Mutta siis hyvä hella on, erinomainen jopa. Mielestäni ihan luksusta kun saa tuota vielä käyttää, etuoikeus ihan. Kaikilla ei ole yhtä hienoa ja hyvää. Ja luotettava kun mikä, ei liikaa liikkuvia osia ja se mikä on tehty silloin muinoin on tehty kestämään. Ja kestäähän tuo, edelleen.

Kuvan pannukakku paistettu lusikka uuninluukun välissä ettei höyry tiivisty liikaa ja valuta vettä lattialle luukun raunasta ja ettei koko kakku tummu koska itse tykkään vaaleammasta ja poika tummemasta pannarista. Kolmosella esilämmitys parikymmentä minuuttia ja paistoaika vartti, sisälämpö lopussa noin 220 (minulla on mittari tuolla sisällä). Maku erinomainen ja koostumus täydellisen mehevä (on sitä kermaa ja voita). Sanoinhan että se on helppoa kun sen osaa.

Just praising about the old electric stove we have here and use daily. It's made in the late 50's and it was made to last. My late grandma used to have this stove when I was little and I remember her cooking to be the best in the whole world. Now that I have the same stove I know a part of her skills was a good stove and knowing how to use it. I just love this little gem and will never ever trade it for a new stove. I even have spare parts to it when and if the day comes that it stops working. 

It's the best to make an oven pancake with a darker side for my son and a lighter side for me.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Ostoksia ensi kesään

Se on sitten virallisesti alkanut tuo varustelu täälläkin kesää varten kun Ikea lanseerasi kesämallistonsa viikonlopulla. Se oli nimittäin heti käytävä katsastamassa ja ostelemassa äkkiä ne mitä halusi, ettei käy niin kuin useana vuonna aiemmin, että olen sitten ilman jäänyt. 

Ensimmäisenä mukaan ostelureissullani tarttui tämä olkihattu. Sopii helteitä tulla kun tämmöinen on valmiina odottelemassa ja nyt sopii hyvin tuonne makuuhuoneen seinälle siksi aikaa.

Sitten oli ihan pakko saada tällainen bambupuinen tuulikello, siinä on niin kaunis ääni. Ostin oikein kaksin kappalein kun pakkohan tämmöinen on olla sitten kesällä myös asuntovaunulla oma. Tuon kun ripustaa koivunoksaan vaunun vierelle tuutulaulua kalkattamaan niin jo vain kuulkaa nukkuu lomalainenkin paremmin. Nyt killuu yksi olohuoneessa ihan vaan siksi että voin sitä ohimennessäni aina vähän kilkutella.

Sitten lähti mukaani tämä maanmainio korikassi ostoskassiksi. Maanmainio siksi kun nätteytensä lisäksi on varsin näpsäkkä. Tuolleen valmiiksi auki pysyvä kassi on siinä ruokakaupan kassahihnan päässä kuulkaas mitä mainion pakata kiireesti ostoksensa ja purjehtia siitä sitten tyylikkäänä matkoihinsa.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä ostoksena oli tämä eri hieno bambuseinäke. Tällaista olen jo pitkään tarvinnut vaikka ja mihin esim. puutarhassani ja asuntovaunumatkoilla. Kotonakin voi tällä kauniisti peitellä pahimpia sotkuja näkyvistä jos laiskalle päälle sattuu.

Että aika kivat hankinnat kesää varten vai mitä? Vielä jäi ehkä pari tuotetta nakertamaan mielen perukoille, että pitäisikö vai eikö pitäisi mutta niistä en vielä hiisku etteivät sitten lopu kesken jos ja kun päätökseni teen. Nopea pitää kumminkin taas olla, näitä kun on myynnissä rajalliset määrät ja rajallisen ajan.

Went to Ikea to get some of my favorites for the summer from the new limited edition JASSA-collection. One must be fast since these goodies tend to run out quite fast. I was lucky to get all I wanted this time (links to the products below the pics) allthough there's still a couple of things I might have to get too. Lets see if I can make up my mind in time.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Oma ihana pikku kylpylä

Jos jostain tässä kodissa nautin niin tästä viime keväänä kaakeloidusta kylpyhuoneestamme. Se on nyt vaan niin viehättävä että sen lilliputtimainen pienuuskin tuolla unohtuu. Siinä on tyylillisesti kaikki  niin täydellisen kohdillaan että se saa joka päivä hyvälle ja seesteiselle tuulelle tuolla käydessä.

Ja vaikka tämä tila on pieni (ylempi kuva otettu kylpyammeessa seisten) on tämä niin hyvin toimiva. Kaikki on kompaktisti siinä käden ulottuvilla ja jokaiselle on oma paikkansa. Niin kylpeminen kuin muukin toiminta sujuu tuolla vallan loistavasti eikä tarvitse törmäillä seiniin vaikka siltä saattaakin näyttää. Tilaa on keskellä vallan sopivasti vaikka tanssiksi hieman pistää.

Lääkekaapissa on hammasharjat ja muut, hyllyllä pyyhkeet kylpijöille ja vessapaperitelineen virkaa toimittaa kokonainen laatikollinen rullia. Kassissa ikkunan alla on lehtiä luettavaksi ja laatikossa pöntän vierellä naisten juttuja. Radiokin joskus ikkunalla oli, mutta siitä simahti akku. Onneksi tila ei sitä juuri kaipaa, totta puhuen perheen miesväki suoriutuu toimistaan nopeammin ilman.

Minä tykkään itse eniten siitä että täällä on etelään antava ikkuna. Tilassa on sen ansiosta aina valoisan ja raikkaan näköistä ja siellä voi pitää kasveja. Nyt on ikkunalla taas tuo iso kaktuspötkylä, koska tuntuu siinä viihtyvän parhaiten ja nahkakorissa hyllyn alla on vasta hankkimani hieno helminauhaoksainen kasvi jonka nimi oli muistaakseni hottentotti.

Että on se kyllä ihanaa kun on jotain näin valmista ja nättiä. Pitänee siis ryhdistäytyä ja alkaa tehdä myös niitä muita projekteja pois kuleksimasta että saa samanlaista ihanuutta muuallekin eikä sellaista puolivalmista niin kuin tuossa edellisessä postauksessa jupisin.

The bathroom that we renovated last year is just so pretty I can't get over it. It's so nice just to go there. There's always light because of the window and the new tiling makes the space look so well thought and finished. Everything has it's space and all is planned to work the best way. The style is cohesive and the vibe very vintage. I just love bathing there, in my very own little luxurious spa.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Puusta pitkään päivää taas

Ja niinhän se inspiraatio taas loppui kesken, niin kuin usein remontin viimeistelyvaiheessa meillä käy. Makuuhuoneen lattian paikkaus on edelleen siinä vaiheessa mihin se silloin jäi. Sisustushommat veivät huomion ja vaikka työkalut ja materiaalit hankittiinkin ei homma ole edistynyt edes ajatuksissa.

Iso vaatekaappi on ihan väärässä paikassa ja peittää seinässä olevan komeron, mutta edes sen epäkäytännöllisyys ei ole vielä saanut potkua projektiin. Sitä vastoin siinä kun on kaappia tuosta kulmasta tuijotellut on alkanut hiipiä mieleen taas ihan muita suunnitelmia kun lattian viimeistely.

Tämähän olis nimittäin niin kaunis astiakaappina, sellaisina että nuo yläosat ovista olisivat lasia niin kuin tässä lienee ennenkin ollut kunnes joku on ne siitä särkenyt ja laittanut tilalle kovalevyt. Mutta kun astiakaappia ei minnekään mahdu, kun tieltä ei halua siirtää mitään muuta niin ei tästä sellaista saa ja lasiovet vaatekaapissa olisivat vähän ehkä rumat, niin rupesin ajattelemaan että mitäs jos tässä olisikin noissa yläpeileissä sellaiset apilapellistä tehdyt peilit... Värinkin voisi vaihtaa ehkä johonkin vähän tummempaan... Hmmm...

Ei taida tuo lattia tuosta vieläkään valmistua, ainakaan lähiaikoina.

The floor project is still "in the making" (read= nothing is done). There's been so much more inspiring things to do that we just hadn't had the energy to start.
And now I had yet another new idea to fix the look of the wardrobe first. So I think it's still going to take a while until the floor gets done.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kannulöytö kirpputorilta



Nyt kun sitä on itse päässyt jyvälle käsintehdyn keramiikan ihanuudesta osaa sitä katsella muuallakin ihan uusin ja arvostavin silmin. Kirpputorilla tuli vastaan tämä superhieno käsindreijattu kannu ja yllätys, yllätys arabian tuotantoa näemmä. Tuo signeeraus KH ei van kuumeisen googlettamisen jälkeenkään tuottanut mitään tulosta, niin arvailuksi jää että kuka ja koska tämän on tehnyt, mutta sepä ei sen hienoutta vähennä hittojakaan, koska on - vaan - niin - hieno.

Harsokukathan siihen oli ihan pakko käydä oitis myös ostamassa sillä pitäähän sitä juhlia oikein kukkasin kun noin upean löydön on tehnyt.

Since I started doing my hand made pottery I've grown to appreciate hand made pottery making and makers so much. There's nothing more appealing in a dish or a bowl to know that someone has spent time doing it by hand, with love and passion. Like this oh so pretty Arabia's jug I found from the fleamarket today. 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevättä vatsassa

Viime päivien lämpöaalto sai vihdoin talven seljän taittumaan sielussani ja saimma miehen kanssa huippuidean pitää pienet sunnuntai-iltapäivän grillajaiset. Männä kesien sateiden raiskaama grillinrotisko kaivettiin esille varastojen pölyistä ja roiskaistiin tulille lumihankien keskelle.

Ja koska keitiön pöydän on vallannut savitöiden kuivatusosasto piti keksiä joku muu paikka jossa tämä kevään ensimmäinen, juhlava grilliateria nautittaisiin ja tovin mietinnänä jälkeen se keksittiin.

Ja katettiin lattialle, kun siinä oli parhaiten sekä tilaa että fiilistä. Ja siinä sitten maisteltiin miltä se sytytysneste nyt maistuikaan ja - ah - niin hyvältähän se.

The fist sign of spring in this household is the moment we do bbq the first time. This year it was really early since there has been so warm and springy outside for a couple of days now.
The grill is all battered and rusty but still in good useable condition. There also was no room to eat on the kitchen table so we used the floor instead. Let the spring begin.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Hyvä mutta hankala

Työhuoneen puolelta paikoillaan oleva ovi näyttää tällaiselta. Ei huono laisinkaan, paitsi että se on nyt päättänyt roikkua tuolleen puoliavoinna silloin kun ei kokonaan kiinni ole. Silloin kymmenen vuotta sitten se pysyi avoinna ollessaan ihan auki, nojasi hieman keittiökaapin laatikoston ylimpään hantaakiin, jossa siitä vieläkin jälki on. 

Visuaalisesti olen tuohon täysillä myyty, käytännöllisyyden kanssa asia ei ole ihan yhtä simppeli. Toimivutta haittaa ihan superisti että se aukeaa juuri tuohon suuntaan. Se on vaan niin väärin ja hankalaa, pitää aina olla varovainen ettei kukaan elävä ole oven takana juuri silloin kun sitä edeltään työntää.

Edelleen pyörii mielessä vaihtoehdot muuttaa tuo liukuoveksi tuohon kaapin taakse tai sitten hankkia tilalle samanlainen, mutta harmaan kaapin puolelle aukeava ovi. Tuon muokkaaminen aukeamaan toiseen suuntaan on ihan liian työläs edes tässä vaiheessa ajatella.

Mutta NIIN ihana se on kun se on kiinni. Myös tältä puolen muuttuu huone ihan erilaiseksi ja kotoisaksi kun siinä on ovi. Ihan käsittämättömän hauska muutos näihin tiloihin tämä. Saa siis roikkua tuossa nyt jatkossakin. Kuivuminen kestänee vielä vaikka kuinka ja pitäähän se nyt ensin nähdä että mihin se asettuu ennenko aletaan suurempia tehdä. 

The door from the other side looks like this. It's still damp and doesn't hang like it used to. It likes to hang half open now. I'm still quite torn over the fact that alltough it looks very. very good it's actually really inconvenient. It would be so much better opening to the other way. I still think of making it into a sliding door or getting here a different door that opens the right way.
BUt, it sure looks good to have a door here doesn't it.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ongelma, sen ratkaisu ja toinen ongelma

Tässä päivänä eräänä alkoi erästä sisustusbloggaajaa häiritä ihan suunnattomasti hänen tapansa kuvata omaa keittiötään niin, ettei oviaukosta näkyvä työhuone sotkuineen näkyisi kuvissa. 

Siinä jälleen kerran kuvia ottaessaan hän mietti taas kerran ongelmaansa kun muisti että ongelmaan on olemassa myös ratkaisu. Ratkaisu on ollut vaan viimeiset kymmenen vuotta autotallin nurkassa varastossa kun se aikoinaan osoittautui käytössä ylettömän hankalaksi.

No, ratkaisu ei jättänyt tätä sisustusbloggaajaa rauhaan vaan hän alkoi kiivaan miettimisen että voisiko sen jotenkin soveltaa niin ettei se olisi niin hankala. Monta vaihtoehtoa vilahteli mielessä joista jokainen osoittautui kovin työlääksi tai hankalaksi jollain toisella tapaa, mutta ajatus vaivasi silti. Se vaivasi niin kovin että ratkaisu oli haettava autotallin nurkasta ja ripustettava paikoilleen jotta sitä voisi suunnitella konkreettisemmin eikä vain pyöritellä ajatusta siitä mielessään.

Ja siinä se ratkaisu on, ovi. Ihan riemastuttavan kivannäköinen vanha ovi. 
Ja peittää tuon varjoisan rytöyden mikä työhuoneessa välillä valloillaan on, mutta...
Melko hankalahan tuo on tuossa, aukeaa ihan väärään suuntaan. Ajatus siitä että aukeaisi toiseen suuntaan kilpistyi siihen että suoraan karmia ympäri veivaamalla aukeasi takan eteen. Pitäisi siis vaihtaa saranoiden paikkaa myös. Melko vaivalloista.

Toinen ajatus oli että ripustaisi tuon liukuoveksi työhuoneen puolelle, mahtuisi juuri ja juuri sentilleen tuohon työhuoneen kaapin ja seinän väliin, mutta paikalla on pari pistorasiaa ja yksi puhelinpistoke joiden siirtäminen muualle tekisi asiasta taas melko vaivalloista, puhumattkaan kalliista.

Mutta kuin se olisi niiin kiva tuossa, miettii täällä sisustusbloggaaja. Hieman turvoksissa kylmäsäilytyksen jäljiltä eikä ihan kiinni asti uppoa ja painopistekin eri kohdassa kun kymmenen vuotta sitten, mutta silti niin kiva tuossa.

Ongelma ratkennee sillä että annetaan nyt sitten olla tuossa, juuri noin ja koitetaan elellä sen kanssa tovi. Ehkä se siitä aukeaa sitten sisustusbloggaajallekin että miten se voisi siinä olla. Nautitaan nyt siitä että huoneet tuntuu taas jotenkin uudelta ja erilaiselta oven myötä, vaikka se ihan alkuperäinen on ja tuossa kuuluu juuri noin ollakin. 

I realized that when I take pictures of the kitchen I always try to shoot so that the doorway to my work room doesn't show in the pictures, mainly cause the room is always a mess and I don't like to show it. The other day as I was shooting kitchen again I started to think how would it look with the door we once used to have there. So my hubby got it from the garage and we put it to it's place and wow how it changed the view in this room. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Ja taas kelpaa kokkailla

No nyt on liesari paikoillaan ja toiminnassa ja ai että kun on kuulkaas hyvä nyt. Alalaatikoston värimuutos auttoi mainiosti keskittämään koko systeemin ja kokonaisuus näyttää nyt juuri niin hienolta kun kuvittelinkin. Sitten kun vielä saan tuon laatikoston tilalle sen kaapin ja nostettua koko komeutta pari senttiä ylöspäin on kokkailunurkka keittiössämme täydellinen.

Tuuletin on asennettu hieman ylemmäs kun sähköhellaan tarviisi, mutta kun olemme kovin pitkänsorttista porukkaa niin tykkäsimme että parempi noin. Ja tosiaan kun hella vielä nousee sen pari senttiä jää tuohon väliin tilaa enää karvan päälle 60cm.

Tykkään myös paljon noista sivutangoista johon vois ripustaa jotain kivaa (kevyttä) esille. Mitään sellaista ei vaan juuri tähän hätään tullut mieleen niin sai nyt kuvauksen ajan olla ilman.

Hätähousuna poistin kuvusta kaikki suojamuovit jo ennen asennusta ja nyt koko höskä on täynnä sormenjälkiä joita en myöskään ehtinyt intopäissäni ennen kuvaamista hinkuttaa kadoksiin. Siihen puuhaan ryhdyn siis seuraavaksi ja sitten alkaa sunnuntaipäivällisen kokkaus. 

And the new range hood is up and working. I painted the lower cabinet white and it ties the combination together and makes it look more even.
I'm also planning to lift the cabinet and stove a bit higher to the same level as the cabinet on the other side, but that'll happen in the future. Now I'm quite happy with it the way it is. Looks so pretty to me.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Nälkä kasvaa syödessä

No niinhän siinä nyt näyttää käyvän että remonttikuumeeni kiertää koko keittiön. Kun niitä osasia siihen uuteen kaapinpuoliskoon ei vieläkään iahn kaikkia ole kiinnitin huomioni sillä välin tähän hellanurkkaan.

Tässähän periaatteessa ei ole mitään suurempaa vikaa, toiminnallisuus ja visuaalisuus olivat ihan jees, mutta se tuntui yhtäkkiä siltä ettei se enää riitä. Nyt pitää saada nurkka yhtä prameaksi kun kaapisto vasemmallakin on.

Vanha hella on aivan huippu ja ollut meillä käytössä jo kymmenen vuotta ja rapiat. Yhä toimii loistavasti eikä ole mitään aikomausta tästä luopua. Se siis jää paikoilleen. Laatikosto hellan vierellä taas on lähtölistalla. Tilalla toimisi paljon paremmin kaappi jossa vain yksi laatikko ylhäällä. Sellaiseen on osaset haussa ja heti kun ne löytyvät saa tuo tuosta mennä. Toistaiseksi nyt siinä vielä kumminkin nököttää, kun muutakaan ei ole.

Mutta se mihin nyt puututaan on tämä liesituuletin. Kymmenen vuotta palvellut, pikkuvikainen ja aikas ruma. Suurin synti kumminkin minun silmiini tuo ettei ole ihan keskellä hellan kanssa. Juuri silmiä särkevästi vähän sivussa, ihan kamala jos pidempään alkaa tuijotella.

Tarkkaan harkittiin että mitä tilalle. Kaikki vaihtoehdot tutkittiin ja mietittiin mitä tarvitaan ja mitä ei. Lopputulokseksi päädyttiin ratkaisuun että pelkkä liesituuletin, ei siis mitään kaappeja tai muuta tuohon, ilmavuutta pitää olla. Tila on muutenkin maailman hankalin kun tuo muuri sivussa on vinossa ihan joka suuntaan ja kapenee vielä ylöspäin.

Ja se tuuletin mihin sitten tarkan harkinnan jälkeen päädyttiin on tämä; Ikean Följande. Se käytiin männä iltana ostelemassa ja viikonlopun aikana olisi  tarkoitus se tuohon paikalleen kiinnittää.

Siinä on mielestäni tyyli kohdillaan tähän keittiöön ja tilaan, leveyskin juuri sopiva. Vähän ehkä massiivinen edelliseen verrattuna, mutta eiköhän se silmä siihen pian totu. 

Ja pitihän sitä tietysti heti vähän sovitella, että miten se tuohon nyt istuu ja istuuhan se. Keskitetysti tuon hella-laatikosktokompleksin kanssa istuu vallan mainiosti. Kun laatikoston maalaa vielä valkoiseksi kuin hellakin niin istuu vieläkin täydellisemmin.

Tämä on kyllä nin kivaa tämä keittiöremppailu, mutta kalliiksi alkaa vähän käydä. Toivottavasti tuon toisen seinän rempassa ei ihan lähde näin lujaa lapasesta vaan pysyn pienemmässä budjetissa hankintojeni kanssa. Mutta tässä se on kyllä sen arvoista vähän maksella, lopputulos ei voi olla muuta kun ihan älyttömän hiano.

Palataan taas aiheeseen kun liesari on kiinni seinässä.

So I couldn't help myself. As the other side of the kitchen looks so nice I needed to make the rest of it match it's beauty. This stove and it's surroundings are basically ok, but somethings off there and it's the range hood. It's ugly, not centered and almost broken and it so needs to go. To replace it we choose this Ikea Följande hood that matches our style better. It also fits to the space nicely and as soon as I paint the drawers on the left white the combination will look perfectly centered too. Can't wait to get it installed during this weekend.